Satu Grönroos: Lumen syli

Satu Grönroos: Lumen syli
Kustantaja: Atena 2012
Kansi: Nina Leino
Sivuja: 311

Kauan kauan sitten syntyivät tähdet kun enkelit leikkasivat taivaan mustaan peittoon tähystysaukkoja, joista he voisivat vahtia maan tyttöjä. Aina kun enkeli asetti silmänsä reiän päälle, tähti sammui.
  Miten kirkkaina kaikki tähdet loistivat!

Eletään 60-lukua "Harjukaupungissa", Jyväskylässä. Seitsemänvuotias Helmi asuu äitinsä ja kahden, pari vuotta vanhemman kaksosveljensä kanssa työläisten kaupunginosassa Harjun kupeessa. Helmin äiti Elsa yrittää saada edes välttävän toimeentulon elättääkseen perheensä, mutta Elsalla on myös oma henkinen kivirekensä vedettävänä, eikä hän näe pienen tyttärensä sisimpään. Kun Helmi aloittaa suurin odotuksin koulun yhdessä parhaan ystävänsä Mirjamin kanssa, ja Mirjami yllättäen kuolee traagisen onnettomuuden seurauksena, ei Helmi kerro äidille mitään, eikä äiti osaa kysyä. Mutta vaikka Mirjami kuoli ja muutti taivaaseen, ei hän ole hyljännyt Helmiä. Helmi kyllä näkee vielä Mirjamin, vaikka siitä kertominen tekeekin muut vihaiseksi.

Helmi kiintyy koulussa heti ensimmäisenä päivänä ihanaan nuoreen opettajaan Kaarinaan. Kaarinakin vaali suuria odotuksia koulun parhaaksi opettajaksi tulosta, mutta Mirjamin traaginen kuolema leimasi hänet heti opettajaksi jonka luokalta kuoli oppilas. Omassa elämässä Kaarina on isojen kysymysten äärellä huomatessaan kuukautistensa olevan myöhässä. Myöskään arki aviomiehen Anteron kanssa ei ole sitä, mitä hän etukäteen ajatteli, mutta koska hän ei aikanaan lähtenyt kun olisi voinut, hän on ja pysyy. Elämä ei ole jakanut hänelle niitä kortteja mitä hän toivoi, mutta Kaarina on silti päättänyt pelata ne.

Yhtenä aamuna Helmin kotona sohvalla makaa outo nuorimies, Pena, jonka äiti esittelee heille heidän isoveljenään. Pena on asunut Helsingissä pitkään isänsä kanssa, mutta nyt palannut takaisin äidin helmoihin. Hulttiomaisesta elämäntyylistä huolimatta hyvinä hetkinä Pena näkee pikkusiskonsa sisimpään ja kannustaa epävarmaa Helmiä, valaa uskoa nuoren tytön herkkään sieluun. Penan myötä he saavat välillä arkenakin pullaa pöytään, mutta toisaalta myös poliisit oven taakse. Elsa-äiti on niin kiireinen töidensä kanssa ja kotona ollessaan taas veri vetää usein tanssimaan tai kutsumaan setävieraitakin yön pimeinä tunteita, että Helmi ajautuu yhä syvemmälle valheen ja mielikuvituksen verkossaan. Edes opettajien yhteydenotot eivät saa Elsaa tajuamaan Helmin tilannetta.

Oliko äiti kuin matto, joka oli hyvä välillä pistää ulos tuulettumaan. Ettei se alkaisi haista.

Välillä kun Elsa jaksaa olla kotona kunnolla läsnä, he käyvät kaupungin saunassa saunomassa ja lapset saavat limonaadia juodakseen. Joskus Elsa innostuu lähtemään hiihtoretkellekin heidän kanssaan. Usein kuitenkin Elsalla on kiire jonnekin tai levoton mieli, joka kaipaa muualle kuin kotiin. Helmin silmissä äiti osaa lentää, sillä kiireessä Elsa kulki takin helmat lepattaen kuin lentäen. Äidin läsnäolon puute, Mirjamin kohtalo, yllättäen sairaslomalle jäänyt ihana Kaarina-opettaja ja pieniä lapsia vaaniva Otus lisäävät pelon ilmapiiriä Helmin maailmassa, vaikka hän kuinka yrittää uppoutua rakastamiensa kirjojen, hiihtämisen ja luistelun pariin ja nauttia hetkistä kun kaikki on hyvin, edes vähän aikaa. Äidillä, Penalla, Kaarina-opettajalla...kaikillä heillä joihin Helmi luottaa, tuntuu olevan niin paljon omia murheita, etteivät he näe Helmin hätää. Sijaisopettaja pitää Helmiä ilkeänä, kasvatusneuvolaan joutavana tyttönä. Pienen tytön taakka on kohtuuton yksin kantaa.

Lumen syli koostuu lyhyistä luvuista, joissa kertojina ovat pääasiassa Helmi mutta myöskin Kaarina. Heidän tarinat nivoutuvat vähitellen vääjäämättä yhteen. Alun prologi ja kirjan loppu myöskin vetävät tarinan langanpäät yhteen niin, että lopun luettua piti vielä palata prologiin uudelleenkin. Koskettavan tarinan lisäksi Grönroos maalaa aidon tuntuisen, vahvan 60-luvun miljöön taustanaan minulle rakas Harjukaupunki. Kuinka siis voisin olla rakastumatta tällaiseen kirjaan? Helmin sekä Kaarinankin tarinat tulivat jotenkin todella lähelle ja samalla nautin kun sain lukea vaikkapa kuinka Helmi oikaisi Harjun poikki tai hiihti kohti Viitaniemeä, Kaarina katseli ikkunastaan Laajavuoren valoja tai uljas Viitatorni näyttäytyi lasten silmissä pelottavanakin. Niin monia itselle tuttuja ja rakkaitakin kiintopisteitä. Vaikka kirja sijoittuu Jyväskylään, se ei missään nimessä kyllä vaadi sen enempää Jyväskylän tuntemusta kuin muutkaan kirjat, joissa on mainittu paikkojen ja katujenkin nimiä. Ja niin paljon kuin tästä Jyväskylä-yhteydestä nautinkin, kirjan ansiot ovat kyllä ehdottoman vahvasti Grönroosin niin vahvassa kielessä kuin hienossa tarinassa. Häkellyttävän vahva esikoiskirja kokonaisuutena.

Päivä on kuin lumisade. Lumi sataa taivaalta, eikä sitä mikään pysäytä. Samalla tavalla päivä alkaa aamulla ja jatkuu iltaan asti. Sitten tulee yö, ja pääsee nukkumaan.

5/5

PS: Kurkatkaa myös Leena Lumin ja Kirsin arvostelut!