Jodi Picoult: The Pact

Jodi Picoult: The Pact
Julkaisuvuosi: 1998
Sivuja: 496

Melanie looked up at her. "Did you see this coming?" she asked, and Gus did not pretend to misunderstand.
"No," Gus said, her voice breaking. " If I had, I would have told you. And I know you would have told me."She sank down on the edge of the bathtub. "What could have possibly been so awful?" she whispered. She was thinking the same things, she knew, that Melanie was: Chris and Emily had grown up with love, with wealth, with each other. What more could they have needed?

Melanie ja Michael Goldin sekä Augusta "Gus" ja James Hartesin perheet olivat olleet erottamattomia jo melkein pari vuosikymmentä. Kun perheiden esikoislapset, Emily ja Chris aikanaan syntyivät, he kasvoivat kuin sisko ja veli tiiviisti lähekkäin. Chrisin ja Emilyn tullessa teini-ikään, perheistä tuntui vain luonnolliselta, että nuoret ihastuivat toisiinsa ja alkoivat seurustella.  Siellä missä oli Chris, siellä oli myös Emily. Koulussa heitä pidettiin erottamattomina, kuin toisilleen luotuina.

Kaunis idylli särkyy eräänä marraskuisena aamuyönä, kun molemmat perheet saavat soiton, joka murtaa heidän maailmansa. Emily on kuollut ja Chris on sairaalassa shokissa. Emily on kuollut päähänsä saamastaan luodista, joka on tullut Chrisin isänsä kaapista varastamasta aseesta. Murtunut Chris selittää sairaalassa poliiseille ja vanhemmilleen, että heillä oli Emilyn kanssa sopimus, että he tappavat itsensä yhdessä. Lääkärit arvioivat Chrisin vaaraksi itselleen ja hän joutuu psykiatriselle hoitoon. Emilyn menettäneet Michael ja Melanie ovat surusta suunniltaan ja täynnä kysymyksiä, joihin ehkä vain Chris voi vastata. Gus ja James ovat yhtälailla järkyttyneitä ja vaikka Chris on elossa, oli Emily heille melkein kuin oma tytär.

Ennen kuin Chris ehtii kunnolla kertoa kenellekään muuta kuin että hän ja Emily halusivat yhdessä tappaa itsensä, temmataan hänet vankilaan epäiltynä Emilyn murhasta. Emilyn kuoleman tuoma särö Goldien ja Hartien välillä räjähtää suureksi railoksi, jonka vastakkaisilla puolilla molemmat perheet ovat suuren hämmenyksen ja surun vallassa. Missä he menivät vanhempina vikaan, kun eivät nähneet lapsiensa pahaa oloa? Vai valehteleeko Chris ja todella surmasi Emilyn, joka oli kuin hänen toinen puoliskonsa?

Olen jo muutaman vuoden harmitellut, että Karisto ei enää vuoden 2008 jälkeen ole kääntänyt Jodi Picoultin teoksia, sillä ihastuin kaikkiin kolmeen käännettyyn: Sisareni puolesta (2006), Koruton totuus (2007) sekä Yksitoista minuuttia (2008). Picoult on kuitenkin ollut sangen tuottelias ja nyt kun olen päässyt myös englanniksi lukemisen makuun, niin päätin tilata yhden Picoultin teoksen alkukielisenä. Pokkari-ulkoasu hämäsi, sillä kirjassa on melkein 500 sivua ja sivut ovat ohutta paperia pienellä fontilla. Aikamoinen järkäle siis luettavaksi alkukielisenä. Picoultin käyttämä kieli on esimerkiksi aikaisemmin lukemaani Room:n verrattuna runsaampaa ja rikkaampaa, joten aikaahan tämän lukemisessa sitten vierähti. Aika useiden yksittäisten sanojen kohdalla huomasin, etten tiedä tai muista sanaa suomeksi, mutta se ei onneksi haitannut kokonaisuuksien ymmärtämistä. Hitaamman alun jälkeen pääsin taas hyvin rytmiin kiinni ja sivut alkoivat kääntyä nopeammin.

Kuten aikaisemmin lukemissani Picoultin kirjoissa, tässäkin Picoultin luoma henkilömaailma on hyvin vahva ja kiehtova. Picoultilla on myös näköjään tapa kuljettaa tarinaa "nyt" ja "silloin"-jaksoissa, jossa nykyhetki ja menneisyys kuroutuvat hienosti pikkuhiljaa yhteen. Pidän tästä piirteestä jotenkin todella paljon, sillä ilman menneisyyden taustoitusta henkilöt jäisivät paljon etäisemmiksi. Nyt molempien perheiden taustoja yksin ja yhdessä tuotiin hyvin esille ja kun nykyhetkessä purettiin tuota Chrisin ja Emilyn tragediaa, molemmat perheet  tuntuivat hyvin pian todella tutuilta, melkein läheisiltä. Picoult tuo tähänkin kirjaan sellaisia teemoja, jotka puhuttelevat ihmisiä voimakkaastikin: itsemurha, masennus, seksuaalinen väkivalta, nuorten henkinen pahoinvointi. Jotenkin tämäkin Picoultin tarina luikerteli taas ns. ihon alle, sydämeen, kuten hänen Sisareni puolesta kirja aikanaan teki. Sisareni puolesta onkin edelleen yksiä parhaimpia lukukokemuksia puhuttelevuudellaan ja hätkähdyttävyydellään. The Pact oli myös hieno ja voimakaskin lukukokemus, mutta ei ihan yltänyt viiden pisteen kategoriaan, hilkulla kyllä oli. Mitään vikaa en kirjasta löydä, mutta kun on lukenut muutaman Picoultin kirjan, osaa jo tiettyjä asioita ennakoida hänen tarinoissaan ja siten ehkä lukukokemus ei ole niin voimakas kuin ensi kertaa Picoultia lukiessa. Picoult kirjoittaa kuitenkin niin hienosti ja erittäin tärkeistä, aroistakin asioista, että hän lukeutuu ehdottomasti lempikirjailijoihini. Mielestäni Picoultin teoksissa on monella tapaa samoja kaikuja kuin toisen lempikirjailijani, Lionel Shriverin teoksissa, mutta ehkä hieman lempeämmällä otteella.

And ever has it been that love knows not its own depht until the hour of separation.
-Kahlil Gibran-

4/5

Kommentit

  1. Voi kuinka mielenkiintoiselta tämä vaikuttaa, eikä tätä löydy kirjastosta. Pahus! Sähköpostiini kyllä tupsahti Bookplussalta viiden euron alennuskoodi, pitäisiköhän se käyttää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosi hyvä ja mielenkiintoinen!! Adlibriksessä tämä oli vähän päälle 7e, ja tulee ilman postikuluja!

      Poista
    2. Tilasin Bookplussasta, vajaat 6 euroa postikuluineen! :)

      Poista
  2. Bongasin tämän kirjan kirppikseltä hintaan 0,5e, kuulosti niin mielenkiintoiselta. :) Minun painoksessani on vain ihan kamala kansi, todella kaupallisennäköinen :/ Mutta tämän postauksesi jälkeen odotan innolla lukukertaa, joka tosin lipsahtaa ensi kuun puolelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh mihin hintaan! Minäkin olen kyllä täältä löytänyt englanninkielisiä pokkareita eurolla parilla ( Jonathan Franzenin Freedom jne), Picoultia ei ole vielä kohdalle sattunut.

      Poista
  3. Picoultilla on kyllä mainioita kirjoja. Pidän hänen tavastaan kertoa tarina monestä näkökulmasta ja haastaa lukija miettimään mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa. Ja ne tilanteetkin muuttuvat... Tykkään kovasti, oma suosikkini taitaa olla Sisareni puolesta -kirjan ohella Fragile, joka todella vetosi tunteisiin, hyvä etten alkanut vollottaa ruuhkabussissa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En löytänyt tuolla Fragile nimellä suoraan. Tarkoitatko sitä Handlle with carea? Mietin juuri kovasti, minkä hankkisin hänen teoksistaan seuraavaksi ;)

      Poista
  4. Picoult tosiaankin hallitsee taidon kirjoittaa koskettavasti. Hänen kirjansa puhuttelevat. En ole (vielä!!!) lukenut Shiveriä, mutta kuvittelisin että Picoult on häneen verrattuna paitsi lempeämpi, myös viihteellisempi tai helpompi.

    Hmm. Voisinkin hankkia jollekin äänikirjakävelylleni jonkun Picoultin kirjan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Picoult on Shriveriin verrattuna helpompi ja viihteellisempi olematta kuitenkaan viihteellinen suoranaisesti ;)

      Poista
  5. Minullekin tuli heti mieleeni Shriver miedonnettuna;-) Huh, voin kuvitella miten pientä fonttia olet lukenut.

    Kuka surmasi Emilyn ja miksì? Kaipaan nyt niin hurjasti kovaa dekkaria, että mulla lentää kohta aivot pellolle ellen sitä saa! Mikä ihme dekkaripaussi nyt on menossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, en voi spoilata ja kertoa tuota juonenpätkää ;)

      Odotas vaan, kesäkuussa tulee uusin Slaughter, jee!!!

      Poista
  6. Tämä kirja kuulostaa kyllä todella mielenkiintoiselta! Toivottavasti löytyy alueemme kirjastoverkostosta, tämän voisi lukea kun kaipaa englanninkielistä kirjaa. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät tämän kirjastosta! Minä kyllä pidin kovasti tästä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)