lauantai 10. maaliskuuta 2012

Juteltaiskos chick litistä?

*Tämä postaus on puhtaasti allekirjoittaneen täysin subjektiivinen näkemys chick lit-kirjallisuudesta eikä yritä edustaa missään määrin mitään yleistä wikipediamaista tietopläjäystä. Toivonkin erityisesti teiltä muilta ko. genreen tutustuneilta paljon kommentteja, lisätietoa ja vinkkejä. Olkaa rohkeasti eri mieltä ja korjatkaa vapaasti näkemyksiäni ko. genrestä ;) *

Kaikki taisi alkaa Helen Fieldingin ihanasta Bridget Jonesista. Vai voisiko sanoa, että jo Jane Austin kylvi chick lit- kirjallisuuden varhaisimmat siemenet luodessaan avioliittoon haikailevia omapäisiä, hupsutteleviakin nuoria naishenkilöitä kirjojensa sivuille? Tällaiseen Jane Austen-yhteyteen olen netissä törmännyt kun olen lukenut chick litiin liittyviä juttuja ja kun miettii ihanaa Elizabeth Bennettiä, olen kyllä aika samaa mieltä, että kentis chick litin "juuret" ovat jossain tuolla 1800-luvun Austenin luomassa kirjallisuudessa.

Chick litistä puhuttaessa puhutaan usein puhekielisemmin tyttökirjallisuudesta, pimukirjallisuudesta tai puhtaasti hömppäkirjallisuudestakin. Minusta chick litiin liittyy usein sellaisia aika sitkeässä istuvia uskomuksia, että se on kioskikirjallisuuteen verrattavaa sisällötöntä hömppää. Väittäisin kuitenkin, että chick lit -genre on yllättävän laaja ja monipuolinen. Kevyimmillään genren kirja tarjoaa hauskan ja viihteellisen lukukokemuksen vailla syvempää kaikupohjaa ja toisaalta toisessa ääripäässä tarinan, jossa chick lit- genrelle tyypillisten ominaisuuksien lisäksi on myös isoja ja puhutteleviakin teemoja.

Jos etsii chick lit -kirjoille tyypillisiä piirteitä tarinasta ja sen teemoista, niin mielestäni ainakin seuraavat kriteerit löytyvät useimmista:

 stereotyyppisimmällään päähenkilö/t 
* on  noin 20-40 -vuotias nainen, joka usein on joko sinkku, eronnut tai karannut.
* koittaa luovia usein uran ja puolison etsimisen välimaastossa
* on persoonaltaan toisaalta itsenäinen mutta toisaalta hakee paljon tukea ihmissuhteista
* inhoaa sinkkuelämää ja kaipaa rakkautta
* asuu usein kaupungissa ja nauttii sen vilkkaasti sykkeestä
* rakastaa shoppailua ja kaikkea kaunista

kuitenkin mielestäni genreen kuuluvassa ns. sisällökkäämmässä kirjallisuudessa päähenkilö/ voivat myös
* olla onnellisesti parisuhteessa ja jopa jo perheellisenä
* puolison etsimiseen liittyvien haasteiden sijaan luovia erilaisten ihmissuhde-ja elämänongelmien aallokossa, esimerkiksi oma tai läheisen päihderiippuvuus tai muut vastaavat ongelmat, työmaailman paineet, itsetunto-ongelmat jne.

Näin aika mutkia oikoen voisi mielestäni yleistää, että chick lit-genren kirjoille on tyypillistä se, että keskiössä on nainen tai joukko naisia, joiden elämäntilanteissa on aina jotain pientä säätöä tai haastetta, mutta tarinassa on paljon huumoria ja pilkettä silmäkulmassa. Itse tarinoille on myös ominaista se, että vaikka pitkin tarinaa tulisi kuinka hurjiakin käänteitä, tarinat kuitenkin loppuvat aina niin, että kirjan saa sulkea hyvillä mielin. Tämä piirre on mielestäni hyvin olennainen kriteeri kun koittaa luokitella tuota haastavan genren sisältöä. Chick litillä sanotaan olevan omat alagenrensä, mutta en ole itse löytänyt niihin mitään yleispätevää luokitusta.

Nuorempana luin enemmän Fieldingin Bridget Jonesin tyyppisiä sinkkukirjoja, mutta nykyään silloin kun tartun chick litiin, haluan jotain sisällökkäämpää genren sisältä. Mielestäni esimerkiksi Marian Keys, Jennifer Weiner, Kathy Kelly ja Jane Green tarjoavatkin huiken määrän hyviä kirjoja tähän tarpeeseen. Kirjoissa vaihtelee naiset eri elämäntilanteissa ja sen perinteisen miehenmetsästyksen ja shoppailun sijaan teemoina on usein syvällisempiä asioita, kuten itse naiseus, ystävyys, parisuhteen dynamiikka tai vaikka ne kuuluisat ruuhkavuodet. Allison Pearsonin Kate Reddy- täyttä vauhtia yötä päivää kuvaa mielestäni hienosti äitiyden, uran ja naiseuden ristiaallokkoa ruuhkavuosina. Kevyempää chick litiä edustaa mielestäni esimerkiksi: Sophie Kinsella, Plum Sykes, Lisa JewellLauren Weisberg, Candase Bushnell tai vaikkapa Emily Griffin. Olen lukenut kaikilta edellä mainituilta osalta kaikki käännetyt teokset ( esim. Green, Weiner sekä Keyes) ja osalta teoksen pari. Omat chick lit- suosikkini ovat genren "vakavammasta" päästä, eli Keyes ja Green. Toisaalta olen tykännyt aikanaan hurjan paljon myös Fieldingin Bridgeteistä, Weisbergin Paholainen pukeutuu Prada:sta ja Kinsellan Himoshoppaajat olivat aikanaan ihan täyden kympin kirjoja chick lit- tarpeeseen. Ja esimerkiksi Jennifer Weinerin Lainakengissä on yksiä chick lit-kestosuosikkejani.

Kotimainen chick lit -kirjallisuus onkin minulle ainakin aika tuntematon alue. Suurimmaksi osaksi varmaankin siksi, ettei kyseisen genren edustajia ole kauheasti tarjolla kotimaisessa kirjallisuudessa. Äkkiseltään tulee mieleen esimerkiksi lukemani Virve Sammalkorven Sinkkuleikki, Pauliina Suden RuuhkavuosiKatja Kallion Sooloilua, Kiti Kokkosen Purukumi karusellissa, jotka voisivat kuulua genreen. Toisaalta varsinkin Kokkosen kirja edustaa enemmän jo yleisesti nuorten kolmekymppisten ajelehtimista ihmissuhteiden keskellä ja sikäli keskiössä ei enää ole vain nainen tai naiset. Uusista kirjoista ainakin Kira Poutasen teokset, esim viimeisin Rakkautta on the rocks kuulema edustaa chick litiä, mutta en ole ainakaan toistaiseksi löytänyt siitä kovin kehuvia arvosteluja. Mikähän siinä muuten on, eikö suomalaiset vain osaa kirjoittaa uskottavaa ja toimivaa chic litiä?

Tätä postausta kirjoittaessa mainitsin vain murto-osan kirjailijoista, jotka sopivat tähän genreen. Kaikki nämä ovat minulle tuttuja ja näiden lisäksi on toki vielä monia muitakin, joita olen lukenut. Oli oikeastaan yllätys itselle, kuinka paljon olen lukenut viimeisen viidentoista vuoden aikana chick litiä, vaikka luen sitä varsinkin nykyään aika harvoin. Sellaisen havainnoin olen myös tehnyt, että alkukielisissä chick lit- kirjoissa on varsinkin nykyään ihanan hempeitä ja söpöjä kansia, kun taas käännöksissä suositaan valokuvamaisia ja tummempia kansia usein. Vähän tylsää, vai mitä? Chick lit -kirjat eivät todellakaan ole pelkkää täydellisen miehen etsimistä ja korkkareilla kirmaamista tilaisuudesta toiseen kun töiltä ehtii, vaan siihen mahtuu laaja skaala naisen elämän eri vaiheita ja haasteita. Mikä on sinun suhteesi chick litiin vai onko sitä?Luen itse aika harvoin enää chick litiä, ja olenkin välillä jopa miettinyt, olenko jostain syystä vain kasvanut genrestä ohi tai jotain. Toisaalta nautin kyllä edelleen jos kohdalle sattuu hyvä gengren edustaja, mutta olen myös tullut kriittisemmäksi eikä ihan ne perinteisimmät chick lit- kirjat varmasti enää ns. iskekään.


56 kommenttia:

  1. Oma chick lit -kokemukseni on ihan puhdas nolla. Ei siksi että genreä tietoisesti välttelisin tai pitäisin sitä turhanpäiväisenä - ei vain ole osunut kohdalle chick lit kirjaa joka olisi mua houkutellut. Vastaavan viihteellisyyden kaipuuseen iskee kohdallani paremmin jokin muu, kuten esimerkiksi juuri lukemani vampyyrihömppä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vampyyrihömppä on muuten varmaan vähän rinnastettavissa sen tietyn keveyden ja viihteellisyyden myötä chick litiin!

      Poista
    2. Olin aivan unohtaa chick litin alegnereksi kai rinnastettavan vampyyrihömpän ja Sookie Stackhousen, vaikka olen odottanut uusinta kirjaa (ilmestyy kai toukokuussa) kuin kuuta nousevaa :) Luin Harrisin sarjan kaikki osat yhdessä viikossa, kun jäin heti kasta osasta koukkuun. Mutta pirskatti, jos Eric meinaa mennä naimisiin jonkun toisen kanssa, sitten en kyllä ala :D

      Poista
  2. Hih, mä tein graduni tästä aiheesta, joten olisi paljonkin kirjoitettavaa, mutta ihan tyhjentävästi sait noihin tähtiin mahtumaan asiat. Huomasin pari-muutama vuosi sitten, että joku oli tehnyt myös Helsingin yliopistoon gradun aiheesta. Siitä oli juttu jossain lehdessä (city, metro tms.).

    Noihin voisi lisätä myös sen, että yleisimmin miljöö on kaupunki, jossa voi shoppailla, käydä syömässä ravintoloissa ja ostaa muotivaatteita - ja usein ne paikat & merkit mainitaan nimeltä; sinkulla on ystäväpiiri tai ainakin bestis, joiden tai jonka kanssa pohditaan naiseutta; usein myös joukossa on homo-ystävä; ja yksi teema on muodossa tai toisessa sinkun mahdollisuus äitiyteen (ei-toivottu-raskaus tai sen epäily).

    Suomalaisessa kirjallisuudessa Hilja Valtosen teokset ovat kovin samanlaisia kuin nykyiset chick-lit-kirjat. Tosin miljöö on maaseudulla, mutta naiset ovat sellaisia sanavalmiita tyyppejä ja miettivät naiseutta ja naisen mahdollisuuksia yhteiskunnassa.

    No, siinäpä ne suurimmat ajatukset aiheesta. Tuota Sammalkorven Sinkkuleikkiä pidän itse teoksena, joka hieman lyö yli kaikki nuo sinkkukirjojen kliseet. Tai siis kritisoi niitä tyyliin "ostan kallista ihovoidetta, kun haluan uskoa sen ihmeitä tekevään voimaan, äitini osti aina apteekin rasvaa, ja säilyi rypyttömänä. Minulle mielikuvat ovat tärkeitä."

    No, nykyisin en enää lue oikeastaan ollenkaan ko. kirjallisuutta. Oma rakkauteni näihin kirjoihin syntyi joskus peruskoulussa ollessani, kun löysin Valtosen, ja sitten myöhemmin löytyivät nämä bridgetin jälkkeläiset.

    Minulle nämä kirjat kuuluivat siihen ikään, kun itse mietti omia mahdollisuuksiaan: ura, koulutus, lapset jne. Nyt on mielenkiinnon kohteet vaihtuneet, mutta osa sydämestäni kuuluu aina sinkkukirjoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu mulla olikin jo tuolla, että asuu yleensä kaupungissa ja viihtyy sen sykkeessä jne.

      Minulla on muuten ollut ystävän "poistopinosta" nappaamaa Valtosen vanha kirja hyllyssä jo tovin, pitäisikin lukea se piakkoin!

      Minä en muista enää sinkkuleikistä juuri mitään, sillä sen lukemisesta on jo pitkä tovi, mutta toisaalta kertoo jotain sisällöstäkin :)

      Minulla on varmaan vähän samaa, että oma elämä on jo monin tavoin niin erilaista, vaikka noissa paremmissa kirjoissa paljon kaikuja omaankin elämään löytyy, että siksikään tämä gengre ei ole enää niin oma juttu. Sittenhän puhutaan mom litistä, joka onko se nyt sitten chick litin alagengre vai omansa..Mutta niitä kirjoja on kiva lukea, missä nimenomaan äiti luovii arjen, työn tai kotiäitiydenkin, parisuhteen ja sosiaalisen elämän välillä.

      Poista
    2. Niin siis lähinnä erona tuohon Valtoseen, nämä modernimmat sisaret elävät kaupungeissa. Valtosen kirjoista puuttuu se jatkuva shoppaaminen ja niissä on sellainen maalainen ote muutenkin elämään, vaikka naiset ovatkin ns. moderneja siellä maaseudulla: heillä on koulutus ja he ovat työssä, kun naisen paikka olisi kotona.

      Joo, noita äitikirjoja on, mutta ne jotenkin menivät ohi multa - siirryin sinkkukirjoista suoraan erokirjoihin =) Tai siis, olen pari lukenut, mutta en muista nimiä enää.

      Poista
  3. Minä suhtauduin chick litiin alkujaan hyvin väheksyvästi, oli muka typerää hömppää. Sitten pitkän melkein kokonaan lukemattoman kauden innostuin jostain syystä lukemaan samaista hömppää ja tykästyinkin. :) Suosikkejani ovat olleet Bridget Jones -"klassikoiden" lisäksi Marian Keyesin ja myös vähän vakavampaa suuntausta edustavan Veronica Henryn kirjat. Listasin mietteitä lukemistani chick -lit kirjoista blogiinkin: http://lurunluvut.blogspot.com/2011/02/kootut-chick-lit-kokemukset.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veronica Henryn kirjat ovatkin minulle ihan vieraita. Täytyypäs tulla kurkkaamaan heti sinun juttusi aiheesta!

      Poista
  4. En varsinaista kohderyhmää ole, niinpä lukemiset menevät enemmän tuolla Austen, Valtonen, Weldon -akselilla sen ihan tyylipuhtaan chick litin sijaan (vaikkei olekaan poissuljettua että joskus katsoisin mistä siinä Bridget Jonesissa oikein on kyse).

    Mutta loin pohtia tuota että mitä sieltä Austenia ennen löytyisi...Laclosin Vaarallisia suhteita mennee aihene ulkopuolelle, mutta Shakespearen Loppu hyvin, kaikki hyvin toteuttaa aika hyvin noita listattuja tuntomerkkejä...ja vaikka fokus onkin vähän eri Chretien de Troyesin 1100-luvulla kirjoittamassa Erec et Enidessä, siitä saisi kyllä suht vähäisellä muuttelulla romanttisen komedian jossa pääosissa on Renee Zellweger ja Colin Firth (tai ketkä ovatkaan nykyiset nuoremmat vastineensa).
    Mutta joo, ehkä Austenista on kuitenkin genren alku aiheellista laskea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten aika mielenkiintoinen aihepiiri alkaa pohtia tai jopa tutkia, että miten kaukana kirjallisuudessa olisi jo vähän tavallaan kaikuja chick litistä tai näiden nykynaisten esikuvia tavallaan!

      Poista
    2. Olen miettinyt itse paljon, mihin genreen Maeve Binchyn kirjat kuuluisivat.

      Itse luen niitä ainakin ns. lohtukirjoina, hyvää olo ja lämmintä mieltä kaivatessani, enkä odota niiltä "syvempää" kirjallista kokemusta. (Toisaalta eikä lohtu ja lohdun tuominen ole aika syviä asioita?) Binchy tunnetaan yleisemminkin ainakin empiiristen huomioiden perusteella nimenomaan naisten Turvallinen ja lämminhenkinen -kirjailijana.

      Mutta menevätkö siis Binchyt chick lit -genreen?

      Poista
  5. Minun suhteeni chick litiin ei ole kovin vahva. Olen lukenut ensimmäisen Bridget Jonesin ja Weisbergin Pradan ja pari muuta, mutta eivät ne mitään lempilukemistani ole. Jotenkin minua ainakin noissa harvoissa lukemissani kirjoissa on rasittanut kirjoitustyyli, joka on liian rupattelevaa ja vitsailevaa makuuni. Ehkä pitäisin enemmän jostakin vakavammasta chick litistä, mutta en ole suuresti kaivannut sellaistakaan luettavakseni.

    Jotenkin en edes sinkkuaikoinani kaivannut luettavakseni mitään sinkkukirjallisuutta, eikä tuollainen tyypillinen chick lit ihmissuhdesotkuineen tai ura- ja itsetunto-ongelmineen tai shoppailuineen muutenkaan tuntunut kertovan "minun elämästäni". Enkä toisaalta osaa lukea sitä minään todellisuuspako-kirjallisuutenakaan: siihenkin tarkoitukseen luen mieluummin jotakin muuta.

    Voiko muuten Laura Honkasalon Tyttökerhon luokitella chick litiksi? En väitä, että Honkasalo olisi chick lit -kirjailija, mutta Tyttökerho ainakin täyttää melkein kaikki mainitsemasi kriteerit. Paitsi että siinä kirjassa ei kyllä ole huumoria eikä ainakaan pikettä silmäkulmassa, ja se vasta olikin rasittavaa. Eli jos vakavampi chick lit tarkoittaisi ruikutusta Tyttökerhon malliin, ottaisin ehkä kuitenkin mieluummin vaikka sen Bridget Jonesin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin samaa tuon Honkasalon kirjan kohdalla. Sen elementit ja asetelma ovat tosiaan sinällään chick lit -peruskauraa, mutta kirjan henki on aivan toinen: kovin vakava ja vähän ahdistavakin. "Vakavampi" chick lit voi minusta ihan hyvin onnistua olemaan vähemmän pinnallista kuin genren kliseisiin kuuluvat shoppailu- ja deittailukommellukset menemättä silti Tyttökerhon (tai Kira Poutasen Kotimatkan, josta en tykännyt yhtään - Tyttökerhoon kuitenkin jotenkin viehdyin) tapaiseen synkistelyyn. "Vakava" ei ehkä ole ihan oikea sana tämän chick lit -tyyliasteikon määrittelyyn... Mitenköhän noita eroja kuvailisi?

      Poista
    2. Liisa, minäkään en oikein nykyään lämpene sille ihan kevyimmälle, rupattelevalle chick litille kuten nuorempana. Olisi muuten hauska lukea näin aikuisemman silmin nyt Bridget Jonesin päiväkirjaa ja katsoa, vieläkö se tuntuisia hauskalta ja uskottavalta. Tai no uskottavalta varmaan kyllä, mutta vieläkö se viihdyttäisi itseä näin monen vuoden jälkeen.

      Totta tosiaan, Honkasalon Tyttökerhossa kyllä moni asia noista kriteereistä täyttyy, mutta jotenkin silti tuntuu vaikealta kategorioida se suoraan chick litiksi, kun siinä on tosiaan vakavempi ote. Mutta jotenkin tämänkin voisi mieltää yhdeksi chick litin alagengreksi kenties?

      Poista
    3. En ole Tyttökerhoa lukenut, mutta monessa kotimaista chick litiä käsittelevässä artikkelissa se mukaan luetaan.

      Poista
  6. Minä rakastan Hilja Valtostan, siinä yksi kirjailija, jota olen jaksanut lukea kerta toisensa jälkeen. Neiti talonmiehessä on aivan huikeita huumoripläjäyksiä. Bridget Jonesin ostin aikoinaan tuorerltaan Lontoosta, mutta en ole koskaan innostunut lukemaan uudelleen, myös Himoshoppaajat ovat olleet kertakäyttökamaa. Luin muuten ala- ja yläasteella suomalaisen chick litin klassikkoja eli Jorma Kurvisen Elsa Anttilan nimellä kirjoittamia romskuja. Ammensin niistä paljon yhteiskunnallista näkemystä ;) viime vuosina genre on kieltämättä jäänyt vähemmälle huomiolle myös itselläni, mutta Sophie Kinsellan Salaisuuksia ilmassa tarttui mukaan viime Suomen matkalta ja yllätti positiivisesti. Siis siinä mielessä, että kuului naurunpyrskähdyksiä toisin kuin esim. Himoshoppaajan vauvaa lukiessa. Olen kyllä sitä mieltä, että jokaiselle genrelle on tilauksensa, vaikka chick litin kohderyhmä onkin aika kapea esim dekkareihin verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, niin hauskoja kuin Himoshoppaajat minulle aikanaan olivat ( enää näistä viimeisistä en kauheasti ole jaksanut syttyäkään sitten, mutta vika ei niinkään tosiaan kirjailijassa kuin ehkä lukijan aikuistumisessa ;D ), en osaisi kuvitella lukevani niitä uudestaan.

      Aloin miettimään muuten noita vanhempia mustavalkoisia suomileffoja, että siinä missä kirjoissa löytyy nuo Hilja Valtoset jms, niin eikös jo suomifilmeissäkin naisissa ollut välillä sellaista samanlaista nauseutta havaittavissa kuin chick litissä..

      Valtosen tuotanto kyllä alkaa kiinnostaa koko ajan enemmän ja enemmä!

      Poista
  7. Mielenkiintoinen ja paljon avaava kirjoitus. :)

    Minä en muuten ole koskaan ollut sinkku. Mutta kymmenisen vuotta sitten nautin aika paljonkin chick litistä, ehkä juuri Bridget Jones-elokuvan myötä. Katsoin elokuvan ensin, luin sitten Fieldingin raikkaan kirjan ja aloin etsiä muitakin lajityyppiin mahtuvia teoksia. Chick lit onkin aika hauska genre, koska se on tainnut saada useita alalajeja. Yksi oma suosikkini on mainitsemasi Pearsonin Kate Reddy, joka taitaa olla "mom litiä" - ja varmaan Kinsellakin pääsee nykyisinb siihen kategoriaan, kun Himoshoppaaja on saanut vauvan. Olisikohan mitään "lady litiä", joka sopisi selvästi vanhemmille, vaikkapa 60-70-vuotiaille lukijoille?

    Minä luen chick litiä harvoin, noin kirjan vuodessa. Mutta nyt kun aloin kuunnella äänikirjoja, luulisin chicklitin sopivan hyvin juuri siihen kontekstiin. Kuunnellessa kaipaan jotain kepeää ja hyvin rullaavaa. Sitähän chick lit parhaimmillaan on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut ainakin yhden kirjan, joka sopisi tuohon "lady lit" -kategoriaan: Virginia Ironsiden No! I Don't Want to Join a Bookclub, eli suomalaisittain Oon voimissain (Otava, 2007). Selkeää chick litiä ja brittihuumoria Bridget Jonesin ja Pokka pitää -sarjan henkeen, mutta kuuskymppisen sinkkunaisen näkökulmasta. Ihan mukava kirja muistaakseni. :)

      Poista
    2. Katja, minäkin olen lukenut paljon chick litiä vielä silloinkin kun jo seurustelin vakavasti ;)

      Käsitteinä chick lit on kyllä mielenkiintoinen kun alkaa miettimään noita jaotteluja. Sinkuille puhdasta chick litiä, perheellisille mom litiä ja vanhemmille rouville lady litiä :)

      Poista
  8. Minä luen chick litiä, koska välillä on kiva rentoutua jonkun aivot narikkaan lukemisen parissa. Enemmän chick litiä luin joskus alta parikymppisenä, nyt tuntuu että chick lit -kirjojen jälkeen on pakko lukea jotain vakavampaa. Cathy Kelly, jotkut Marian Keyesit ja Bridget Jones kuuluvat suosikkeihini, kotimaisista tykkään Laura Saaren Tyyppiteoriasta. Myös Laura Honkasalon Tyttökerho taitaa ainakin aiheen puolesta sopia chick lit -kategoriaan, vaikka onkin "laadukkaampaa" kirjallisuutta.

    Joensuun yliopistossa on muuten valmisteilla väitöskirja chick litistä. Osallistuin viime vuonna lukupiiriin, jossa kerättiin aineistoa väikkäriä varten. On kiva, että chick litiä huomioidaan enemmän eikä pidetä pelkkänä hömppänä.

    Kommentin kirjoitti kaimasi, joka on liian laiska kirjautuakseen sisään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä chick lit kirja on parhaimmillaan täydellinen keino nollata ajatuksia ja muutenkin ehkä jopa helpottaa mahdollista lukujumia. Hei Laura Saaren Tyyppiteorian minäkin olen lukenut ja pidin paljon! Hassua miten koko ajan putkahtaa teidän kommenttien kautta mieleen, että olenhan minä lukenut "vielä senkin ja senkin" :)

      Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo "chick lit-väikkäri"!

      Poista
    2. Vau! Toi on tosi kivaa, että tämä genre kelpaa jo väikkäriin asti. Itse kun aloitin graduni, niin sain kyllä taistella aiheeni puolesta, kun se ei ollut esim. Veronica Pimenoffin Loistava Helena, joka olisi ollut tarpeeksi ylevää kirjallisuutta.

      Nyt kun myöhemmin luin Pimenoffin, niin voin sanoa, että se on hieno kirja. Mutta samoja naiseuden teemoja käsittelee myös chick lit, tosin eri tyylillä.

      Musta akateeminen tutkimus voisi löysyttää vähän pipoa, ja ilmeisesti nyt sitten tekeekin niin. Dekkarit olivat jo kauan aikaa tutkimukseen kelpaavaa matskua, enkä oikein koskaan tajunnut, että mikä tekee ne ns. paremmaksi kirjallisuudeksi.

      Poista
  9. Minäkin olen aikanaan lukenut paljon chick litiä, lähes kaikki suomennetut Kinsellan ja Greenin teokset, Lisa Jewelliä, Jennifer Weineria, Lauren Weisbergia, sekä Marian Keyesiä, joka on ehdoton chick lit-suosikkini genren kruunaamattoman kuningattaren, Helen Fieldingin ohella. Austenia aloin lukea vasta viime vuonna, ja kotimaisista tuttuja eivät ole muut kuin Suden Ruuhkavuosi sekä Kallion Kuutamolla ja Sooloilua. Hilja Valtosta olen halunnut lukea jo pienen iäisyyden, mutten edelleenkään ole saanut aikaiseksi. Suomalaisessa menneiden aikojen maalaisromantiikassa on jotain sellaista, joka toimii minulle aina. :)

    Nykyisin kaipaan harvoin chick litiä, eivätkä juuri muut kuin Keyesin ja Kinsellan teokset ja Harrisin ihanat vampyyrihömpät (Sookie ja Eric, ah! <3) jaksa enää kunnolla kiinnostaa. Bridget Jonesien uusintalukua olen suunnitellut jo parin vuoden ajan. :)

    Itselläni olen huomannut, että chick lit -tarpeen on korvannut tarve lukea suomalaisten miesten kirjoittamaa kirjallisuutta, joka sisältää huumoria ja sitä pilkettä silmäkulmassa, eli siis hiukan niitä samoja elementtejä mitä chick litkin sisältää. Siis esim. Hotakaista, Kyröä ja Nousiaista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja kirjoja ollaan siis chick litin sarallakin luettu paljon ;)

      Otetaanko kuule tämän vuoden haasteeksi molemmat vihdoin tutustua Valtosen tuotantoon?

      Poista
    2. Tutustukaa Valtoseen. Hän on sen arvoinen. :) Minä aion nostalgisoida Neiti Talonmiehen kera nyt kevään mittaan.

      Poista
    3. Anteeksi, nyt tilee pieni spoileri, mutta samalla syy siihen, miksi luen Valtosia yhä uudelleen. Siis pieni esimerkki Valtosen väliin hervottomasta huumorista. Eli ote Neiti Talonmiehestä s. 110 (minulla viides painos vuodelta 1960)

      ---

      "Juhana Matinpoika Hyväri katseli miettiväisenä keltaista suppiloa likaisen harmaassa lumessa, aamuista aikaansaannostaan, josta pieni höyrykiehkura nousi kirpeänä kevätraikkaaseen ilmaan"

      Siis ihan oikeasti, kuinka kukaan on voinut kirjoittaa tuohon tyyliin 40/50 -luvulla? :DDD Hilja Valtonen oli huikea edelläkävijä!

      Poista
    4. Pakko jatkaa, kun silmiin osui vielä yksi Valtosen harrastamista rikkaista kielikuvista: "Katsohan äijää, kun rätisi kuin kuiva kataja tulessa." Olen aina ajatellut, että kielellinen esikuvani on Hotakainen, mutta jos totta puhutaan, niin esim. blogieni tyylin olen tainnut ammentaa pikemminkin Valtoselta ;)

      Poista
    5. Kuulostaa kyllä aika huikealta ja todellakin edistykselliseltä tuohon aikaan ;)

      Katsoin hyllystä, että se minun Valtoseni on Tarvaatar. Oletko Vera lukenut sitä? Olisikohan se hyvä ekaksi Valtoseksi?

      Poista
    6. Ohhoh, luulin tuntevani ainakin nimeltä kaikki Valtoset, mutta Tarvaatar ei soita mitään kelloja! Eli en osaa sanoa valitettavasti siitä mitään... Tähän saakka en kyllä ole pettynyt oikeastaan yhteenkään, eli kyllä minä ainakin kokeilisin ;) Mutta jos nyt sattuisi olemaan niitä köykäisempiä teoksia, niin älä anna periksi, ennen kuin olet lukenut ainakin Neiti Talonmiehen, Nuoren opettajattaren varaventtiilin, Vaimokkeen, Kilroy sen teki, sille muistaakseni jatkoa olevan Neekerityttö peilaa:n ja mitähän muuta. Ruskapäiviä on viimeinen, ja sekin löytyy hyllystä. :)

      Poista
    7. valtoset on kyllä huikeita kieleltäänkin. Ja niiden naisten asenteessa on kyllä jotain! Pitäisi lukea taas uudelleen, olen lukenut ne peruskoulun aikoihin, 20-30-vuotiaana ja ehkä nyt olisi taas aika katsella kirjoja taaksepäin?

      Poista
    8. Tarvaatar ei ollut minusta terävintä kärkeä, en edes oikein muista mitä siinä tapahtui mutta kieleltään toki ne kaikki ovat toimivia.
      Tosin en suosittelisi aloittamaan esim. Rakkaasta Vihtorista tai Ville viekastelee taas, koska ne eivät ehkä edusta juoneltaan Valtosta omimmillaan, toki ovat lukemisen arvoisia sitten kun muutama on jo tullut tutuksi...

      Poista
    9. Selailin jo tuota Tarvaatarta vähän ja siinä määrin alkoi hihityttää, että otan sen lukuun seuraavaksi :)

      Poista
  10. Minusta Nancy Thayer voisi olla lady litiä. Kuumien aaltojen kerho -sarjassa kuvataan 60+ ikäisiä naisia. Tuo mom lit onkin hyvä sana, olenkin ihmetellyt kassajonossa pokkaritelineen "vauvaharlekiineja" joissa ilmeisesti saattaa olla vaikkapa yksinhuoltajaäiti tai -isä romanssin pyörteissä. Sinänsä ei mikään ihme - yhteiskunta muuttuu eivätkä avioliitot ole ikuisia, joten eri kohderyhmille varmasti syntyy uudenlaisia romanttisen kirjallisuuden muotoja.

    Muuten, eikös genre kirjoiteta genre eikä gengre?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, olenkin lukenut Thayerilta kyllä jonkun kirjan tuosta sarjasta.

      Kiitos tarkkuudestasi ;) Hassu juttu, sillä kyllä genre on ollut tätä ennen mielessäni ihan genre ilman toista g:tä, mutta en tajua miksi nyt postauksessani olin niin sujuvasti ujuttanut sinne sen toisenkin...genGre, heh ;)

      Poista
  11. Luen ehkä yhden chick lit -kirjan viidessä vuodessa, mutta juuri tällä hetkellä minulla on kesken lupaavan oloinen sellainen: Rain Mitchellin Tasapainoilua. Se vaikuttaa juuri sopivan viihdyttävältä olematta aivoton, ja koska joogaan itsekin, pidän siitä, että joogaan liittyvät faktat ovat kohdallaan. Kirja siis sijoittuu joogasalille ja aloittaa sarjan nimeltä Joogasalin naiset. "Erityyppisten naisten ystäväporukka erilaisissa elämäntilanteissa" -kuvio on tuttu Sinkkuelämistä, mutta on virkistävää lukea chick lit -kirjaa, jossa tehdään muutakin kuin shoppaillaan (kärjistys).

    Törmäsin muuten vähän aikaa sitten termiin lad lit. Esimerkkeinä mainittiin Mike Gayle ja Nick Hornby. Siis moderni, kaupunkilainen, viihdyttävä MIESkirjallisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos vinkistä, lähdenpä heti googlettamaan tuon Mitchellin!! Miten mulla kyllä tuo kirjan nimi kuulostaa mielessä niin tutulta...

      Lad lit on aika hauska termi tuokin :)

      Poista
  12. Olipas avaava postaus tästä aiheesta, kun olen itsekkin painiskellut sen kanssa minkä voi lukea chic litiksi. Itse luen kyseisen genren kirjoja harvoin, mutta ahmin niitä teinivuosinani. Nykyään osaan mieltää chic lit -kirjat ns. rantalukemiseksi ja pahimpien lukujumien purkajina. Jossain vaiheessa alkoi tuntumaan, että romantiikka, rakkaus ja naisten elämä alkoi tulla korvista ulos. Vieläkin kierrän kaukaa Sophie Kinsellan, Jane Greenin, Nora Robertsin, Helen Fieldingin, Marian Keyesin yms. teokset kaukaa. Ehkä joskus parin vuoden päästä taas tai sitten olen kyllästänyt itseni loppu elämäkseni vastaavien genrenedustajien teoksilla. Jane Austen, Hilja Valtonen sekä Charlaine Harris kuitenkin uppoaa vielä.

    Myönnän kuitenkin etten ole perehtynyt chic litiin genrenä kovinkaan perusteellisesti, joten varmasti luen sitä tietämättäni paljon. Jos nainen on elänyt jollain historiallisella aikakaudella, mutta painii mieshuolien kanssa luen mielelläni. Kaipa nämä historiallisetkin rakkausromaanit voidaan lukea chic litiksi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vähän sellainen semiallergia sellaisiin kirjoihin, missä se romantiikka on oikeastaan kirjan ainoa sisältö. Hyvissä chick liteissä kuitenkin on sitä muuta sisältöä niin paljon siinä sen ohella, että jotenkin se vielä pieninä annoksina uppoaa, vaikken enää chick litin suurkuluttaja olekaan ;)

      Sitä minäkin mietin, että eikös vaikka ne..olikohan se Anna(?) Godbersenin kirjat, kuten Huumaa voisi olla jotakin alagenreä ainakin?

      Poista
  13. Joskus nuorempana tykkäsin lukea sellaisia teinien hömppäkirjoja, kuten Sweet walley high-sarjaa. Sellaista teen littiä kenties? Luulen niiden tuntuneen niin ihanan mielenkiintoisilta, koska amerikkalaisten rikkaiden teinityttöjen elämä oli niin erilaista kuin oma, syrjäseudun maatilan tytön nuoruus.

    Nykyään en jaksa chic litistä niin innostua, ainakaan siitä perinteisestä, jossa sinkkunainen shoppailee ja etsii miestä. Mielummin katson chic littini elokuvana - aivot narikkaan, pussi irtokarkkeja ja lopputekstien päätyttyä en enää edes muista elokuvan juonta. Jos luen saman, niin se tuntuu ajan tuhlaukselta. En jaksa vatvoa sivukaupalla olisiko Rick vai Ridge parempi mies, ja luen kirjat sivun sieltä, sivun tuolta saadakseni suurinpiirtein juonikuvion selväksi. Ehkä hyvä chic lit toimisi paremmin, täytyy tutustua noihin mainitsemiisi hyviin kirjailijoihin.

    Mutta kuten Alethiakin, jos chic lit sijoittuu historiaan, tykkään. Esimerkiksi juurikin nuo Godbersenin kirjat ahmin parissa viikossa kaikki. Jane Austen - rakastan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on myös kiinnostus mennyt oikeastaan täysin tuon tyylisen chick litin, eli se perinteinen "miehen metsästys & shoppailu & bailaus" suhteen. Leffoissakaan en oikein enää jaksa sellaisia paitsi jos on joku ihan lempparinäyttelijä ja juonessa vähän muutakin ;)

      Marian Keyesin kirjat ovat sellaisia, että niissä ei sillä tavalla etsistä miestä tai vietetän pintaliitoelämää ja siten tuntuvat läheisimmiltä. Toisaalta ehkä juuri siksi on varmaan vähän siinä ja siinä, voiko niitä sanoa chick litiksi suoraan.

      Minulla odottaisi tuo Godbersenin Huumaa hyllyssä, pitääkin nostaa se lukupinoon jo vuoroaan odottamaan ;)

      Poista
    2. Huumaa on hyvä kirja! :) Itsekkin mielummin nautin tälläiset biletys&miehenmetsästys&sinkkuelämää&bailaus jne jne. hömpät elokuvina. Se on oivaa katseltavaa juuri kun haluaa heittää aivot narikkaan ja mättää karkkia. Ehkäpä juuri se lempparinäyttelijä saattaa pelastaa koko homman. ;)

      Kuten Maria totesi hyvinkin ytimekkäästi en minäkään jaksa vatvoa sivukaupalla kumpi on parempi Ridge vai Rick. Ellei sitten ollan 1800-luvun, tai aikaisemmin, miljöössä. :D

      Mutta kuten olen keskustelussa huomannut chick litiin mahtuu myös kirjoja, joissa on sisältöä ja kirjalla on jokin syvempikin merkitys. Siksipä tätä genreä ei parane mennä ihan tyrmäämään. Mahtuuhan dekkareihinkin hyviä ja huonoja teoksia! :)

      Poista
  14. Yksi chick litin yleisistä määritelmistä on vielä se, että päähenkilöllä on trendikäs työpaikka taiteellisella tai media-alalla. Ja yleensä chick lit -kirjat sijoittuvat suurkaupunkeihin.

    Marian Keyes on minunkin kestosuosikkejani, olen lukenut melkein kaikki suomennetut kirjat useampaan kertaan. En ole kuitenkaan varma, onko kyseessä tosiaankin (aina) chick lit. Esimerkiksi Rachelin lomahan on jotain ihan muuta kuin biletystä ja miehenmetsästystä, samoin Kuuleeko kukaan? Enkelit taas edustaa ehkä eniten chick litiä, mutta Marian Keyesillä on aina niin traagisia naiskohtaloita etteivät kirjat värikkäistä kansistaan huolimatta tipahda aivan tyylipuhtaasti tähän genreen.

    Chick litiä ei käsittääkseni yleisen mielipiteen mukaan juurikaan esiinny Suomessa siksi, että meillä ei ole suurkaupunkeja. Eli todellakin, Suomessa ei oikein voi kirjoittaa uskottavaa chick litiä... Olen tosin tässä pohdiskellut mahtaako tämä olla totta, ja melkeinpä mieleni tekisi kirjoittaa Tampereelle sijoittuva chick lit -teos.

    Wikipediassa mainitaan, että chick litiä on yrittänyt kirjoittaa esim. Niina Hakalahti ja koko tuotannon luettuani oletan, että sillä tarkoitetaan lähinnä Hengenahdistusta-teosta. Mutta ei se kyllä tosiaankaan ole Bridget Jonesin kanssa ihan samalla viivalla...

    Jane Austen oli tosiaan tälläkin alalla edelläkävijä, minkä vuoksi Bridget Jonesin miespäähenkilökin on nimetty Darcyksi. Sinkkuelämää-kirjan intertekstinä taas toimii Edith Whartonin Viattomuuden aika.

    Notta joo, luen joskus, mutten ehkä niitä ihan tyylipuhtaimpi chick lit -kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten tosiaan myös yksi aika yleinen sen perinteisen chick litin piirre, minkä mainitset.

      Samaa tuossa aiemmassa kommentissa mietin, että Marian Keyesin kirjoista osa on kyllä sen verran sisällökkäitä ja vakaviakin teemoja, että meneekö kuitenkaan ihan chick litiin sitten. Tuo Rachelin loma on muuten mun lemppareita Keyesiltä. Olisi ihana lukeakin se uudestaan!

      Olen lukenut Hakalahden Hengenahdistusta ja nyt muistan itsekin jostain joskus lukeneeni, että se rinnastettaisiin chick litiin. Mutta jos itse pitäisi suositella jotain kotimaista ko. genren teosta, en vain tuota suoraan miellä siihen.

      Olisipa muuten aika virkistävää saada kotimaisille markkinoille oikeasti kunnon chick litiä vähän aikuisempaan makuun :)

      Poista
  15. Ehdin tänne vasta nyt, ja melkein kaikki onkin jo sanottu. :) Tosi kiva kirjoitus ja vilkas keskustelu, kiitos niistä!

    Minä luin Bridget Jonesin seurustellessani ja tykkäsin tosi paljon. Sittemmin olen pitänyt Sinkkuelämää-kirjasta ja Katja Kallion Kuutamolla-romaanista. Pidin myös siitä Honkasalon Tyttökerhosta, mutta en minäkään sitä ihan tähän genreen laskisi huumorin puutteen vuoksi.

    Kirjoitin äskettäin ekasta Jennifer Weineristani, mutta vaikka se oli ihan hyvä kirja, tulin siihen tulokseen, että lukisin mieluummin oikein hersyvän hauskaa ja kevyttä chicklitiä (tyyliin se Bridget Jones) tai sitten oikeasti syvällisiä ja vakavia kirjoja. Mutta se on vain minun hassu piirteeni lukijana. On tosi hyvä, että "kevytvakavaa" naisten kirjallisuuttakin on. Pidän sitä paitsi kyllä monista ns. women's fiction -kirjoista, joista puuttuvat usein nuo chicklit-genren tunnusmerkit, mutta jotka ovat hengeltään jotenkin samanlaisia. Esim. southern fiction (Jumalaiset jajasiskot, Fried Green Tomatoes jne.) on usein minusta ihana sekoitus vakavuutta, kepeyttä, huumoria ja itkua. :)

    Niin, ja pidin myös Eat, Pray, Love -kirjasta, joka ei ole edes kaunokirjallisuutta, mutta jonka Luru osuvasti nimesi melkein kuin chicklitiksi. Samoin omaelämäkerrallinen, blogiin pohjautuva Petite Anglaise on aika chicklitmäinen (ei tosin kovin humoristinen) ja minusta oikein hyvä kirja.

    VastaaPoista
  16. Mites Maeva Bincyt? Voisiko ne lukea kuuluvaksi chick lit -genreen?

    Itse ainakin luen Binchya usein silloin, kun kaipaan esim. lohtua. En etsi Binchyn kirjoista mitään syvempää (vaikka lohdun tuominen toki onkin syvällistä...) tai kielellisiä haasteellisuuksia tai hienouksia.

    Olen huomannut, että tuttavapiirissänikin Binchyt ovat monelle nimenomaan lämmöntuojia.

    Mutta ovatko ne chick/lady litiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tuota Maevea, että oliskos se sellaista vähän vakavampaa/laadukkaampaa lady litiä? Minäkin olen joskus jonkun hänen kirjansa lukenut ja mieleen on juuri jäänyt tunne sellaisesta lämpimän lohdullisesta kirjasta :)

      Poista
  17. Oi että kun täällä on käyty kivaa ja vilkasta keskustelua.

    Maeve Binchy täällä on mainittu jo useampaan kertaan, Ainakin jos googlella hakee "Maeve Binchy chick lit" niin ensimmäisenä on youtube-video jossa kirjailijaa tituleerataan Queen of Chick litiksi. Minä kyllä lasken nuo Binchyt siihen ns. syvällisempään cl-kategoriaan, ne ovat todellakin lohtukirjoja (esim. Italian illat tai Punaisen höyhenen keittiö, ah!).

    Luin tässä juuri loppuun mainion Melissa Bankin kirjan, jonka luokittelemista chick litiksi ilmeisesti harmitellaan todella paljon kun se on niin hyvä :D Menee siis siihen vähän syvällisempään (?) kategoriaan ja oli mielestäni todella hyvin kirjoitettu.

    Mutta kyllä sitten joskus kaipaa näitä shoppailukirjoja, Kinsellan sen mikälietalousihmeen lukisin mielelläni kun sitä on niin moni kehunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melissa Bankin kirjat ovat minustakin sitä laadukkainta chick litiä!

      Poista
  18. Mä luen chick litiä aika epäsäännöllisesti, mutta haluaisin lukea sitä enempi. Omia suosikkejani ovat Cecelia Ahern ja Sophie Kinsella. Jotenkin on vaan ollut hirveän hankalaa löytää uusia hyviä kirjailijoita, olen useamman kirjan jättänyt kesken kun en ole tykännyt. Marian Keyes on tosin ainakin vielä testaamatta....

    Myös mun mielestä chick lit -termiä voi ihan hyvin tulkita laajemminkin kuin pelkkänä sinkkukirjallisuutena. Joskus olen luokitellut itse niin, että viihdekirjallisuus on se yläkäsite, joka jakautuu esim. vaikka chick littiin, romantiikkaan ja hömppään. Maeve Binchyä sanoisin itse ehkä ennemmin viihdekirjallisuudeksi kuin chick litiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä Keyesiä ja varsinkin sitä uudempaa tuotantoa!

      Ahernilta olen lukenut muutaman ja tykännyt. Yksi lukematonkin odottaisi hältä hyllyssäni!

      Poista
  19. Nuorempana, kun ehti ahmia vielä äärettömän määrän kirjojoa, tuli luettua paljonkin myös chick litiksi laskemiani kirjoja, joista osa suorastaan kutkuttavan hauskoja ja älykkäitä, osa taas suhteellisen puuduttavaakin luettavaa...
    Kotimaisista tuli mieleen esim. Tuija Lehtinen, jonka nuorten kirjat olivat ihania, aikuisten romaanit nykyään lähinnä sitä puuduttavaa höttöä, joskin ajoittain hyvinkin viihdyttäviä (ristiriitaista, tiedän!), mutta aikaisemmat romaanit (suosikkinani "Mies vailla sydäntä") olivat hyvinkin hauskoja.

    Jäin miettimään, että sopivatko myös esim. Catherine Cooksonin ja Victoria Holtin tapaiset kartanoromantiikkakirjat chick litiin, vaikka eivät kaupunkiin sijoitukaan, mutta pääasiassa taitaa silti olla lähinnä miehen nappaaminen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, luin yläasteella ahmimalla Cooksonit ja Holtit :)

      Poista
  20. Cathy Yardleyn mukaan chick littin kaksi peruspilaria ovat "jonkin oppiminen" ja huumori. Tai oikeammin:
    "The thing is, if you've got a story that's a coming-of-age or coming-of-consciousness story, that has even a modicum of humor, like it or not, odds are good a publisher would call it Chick Lit anyway."

    Mommy Lit ja Lady Lit muuten ovat ihan tunnustettuja ala-genrejä :)
    (sainkin tästä ja Lumiomenan postauksista motivaatiota kirjoittaa itsekin aiheesta, vaikka aika paljon varmaan jo sanottua kertaankin.)

    VastaaPoista
  21. Mikäs se ruotsalainen kirjailija-toimittaja olikaan, joka on kirjoittanut Keltaisten sitruunoiden ravintolan (?), voi olla että muistan tuon kirjankin nimen väärin. Eikös myös Helmi Heinosen kirjat olet chick litiä? Niitä en tosin ole lukenut, mutta tällainen kuva on muodostnut. Koskahan chick lit kirjoihin tulee pakolliseksi maininta "sisältää tuotesijoittelua" :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)