Rosamund Lupton: Sisar
Kustantaja: Gummerus 2012
Alkuteos: Sister (2010)
Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Sivuja: 404
Minulta puuttuu kykysi laajoihin siveltimenvetoihin, joten kerron tämän tarinan sinulle piste pisteeltä. Toivon, että pisteet muodostavat pointillistisen maalauksen kuvan tavoin. Kun se on valmis, ymmärrämme mitä tapahtui ja mistä syystä.
Siskokset Beatrice "Bess" ja Tess ovat olleet aina läheisiä. Edes Bessin muutto kotikaupungista Lontoosta Atlantin taake New Yorkiin ei tuo heidän välilleen muuta kuin maantieteellistä etäisyyttä. Isosisko Bess elää elämäänsä ainakin ulkoisesti menestyneesti ja turvallisuuden tunnetta mm. parisuhteesta hakien siinä missä Tess on taiteita opiskeleva boheemi ja spontaani luonnonlapsi. Tess on myös viimeisillään raskaana opettajalleen. Bessin hallittu arki murenee, kun kesken erään sunnuntailounaan heidän äitinsä soittaa Englannista ja kertoo Tessin kadonneen. Huolesta suunniltaan oleva Bess matkustaakin heti Lontooseen etsimään Tessiä ja selvittämään pikkusisarensa kohtaloa. Minne Tess on kadonnut ja miksi? Bess ei usko hetkeäkään, että Tess olisi omaehtoisesti ja vielä viimeisillään halunnut kadota. Bess ei aio luovuttaa, ennen kuin löytää Tessin ja pikkusisaren kohtalo selviää.
Sillä sinä olet minun sisareni olemukseni jokaisessa säikeessä. Se säie on näkyvissä - DNA.n kaksoiskierre kehoni jokaisessa solussa - ja todistaa silminnähtävästi, että olemme sisaruksia. Muutkin säikeet kuitenkin yhdistävät meitä, eikä niitä voi havaita edes kaikkein voimakkaimmilla elektronimikroskoopeilla.
Luptonin Sisar oli yksiä tämän kevään eniten odottamistani kirjoista. Olen trillereiden ystävä niin kirjojen kuin elokuvien saralla ja lisäksi sisarusteema on lähellä sydäntäni. Sain kirjasta ennakkokappaleen jo hyvä tovi sitten, mutta panttasin vielä hetken kirjan aloittamista aina viime viikkoon saakka. Normaalisti olisin lukenut tämän varmastikin jo parissa päivässä, mutta meillä on ollut kummityttö lomailemassa viime viikonlopusta saakka ja olen lukenut vain hetken aina myöhään iltaisin. Kirja tempaisi mukaan heti ensimmäisiltä sivuilta täydellisesti. Hieman kiinnitin jo alussa huomiota paikoin jotenkin tönkköihin sana- ja lausemuotoihin ja mietinkin, onko kyse ennemmin käännöksestä kuin alkukielisesti jotenkin hassusta ratkaisusta. Lupton kuitenkin kuljettaa itse tarinaa sen verran vetovoimaisesti, että halusin lukea kirjaa aina kun vain tuli mahdollisuus, lisää ja lisää. Sisaressa on sikäli harvinaisempi kerrontatapa, että tarina etenee pitkälti Bessin kertomassa kirjeessään Tessille, mukana pätkiä niin menneestä kuin nykyhetkistä sinne tänne ripoteltuna.
Trillereiden ystävänä kuitenkin koin pientä pettymystä siitä, että tietyt juonelliset käänteet tulivat ilmi jo niin varhain kirjassa, sillä nautin todella paljon alun epätietoisuuden luomasta jännitteestä ja sen ilmenemisestä juuri Bessin kautta. Uskon kuitenkin, että tässä kirjassa ei ollut tarkoituskaan tiettyjä asioita pitkittää kohtuuttomasti, että sikäli en koe Luptonin ns. epäonnistuneen tuon suhteen vaikka itse vähän muuta kaipasin. Puolivälin jälkeen, lähemmäs loppua, aloin kokea paikoin sellaista pientä tylsistymistä ja pohdinkin, tuleeko tässä vielä jotain jippoa. Ja tulihan sieltä, onneksi, sillä loppu kyllä tietyn asian myötä nosti taas alussa niin hienolta tuntunutta, mutta välillä jo vähän melkein lässähtänyttä lukukokemusta taas ylemmäs. Teemoiltaanhan Sisaressa on monenlaista tarttumapintaa: on sisarussuhteita, geeniteknologiaa, mielenmaailmoja ja myös sitä eläväistä Lontoota, jonne toivon joskus itse matkustavani. Tarina on yhtä aikaa trilleri, mutta myös viihteenkin keinoja käyttävä lukuromaani. Vaikka Sisar ei ihan täysin vastannut niitä korkeita odotuksia, joita olin ehtinyt kirjasta muodostaa, nautin kyllä ja ehdottomasti kiinnostuin Luptonin muustakin tuotannosta. Sisar on monisävyinen tarina, jossa niin toivo, suru, hämmennys kuin rakkaus vaihtelevat vuoroveden lailla. Se on tarina niin etsimisestä kuin löytämisestä meissä itsessämme kuin myös ulkopuolellamme. Ennakkokappaleen lopussa oli pieni pätkä Luptonin Afterwardsista ja koukutuin siihen jo tuon parin sivun perusteella. Suunnitelmissa olisikin hankkia se juuri alkukielisenä luettavaksi.
Minä tarvitse sinua nyt, Bee. Nyt heti. Ole kiltti.
4/5 (Ilman vahvaa aloitusta ja kiehtovaa loppua olisin saattanut päätyä kolmoseen)
PS: Sisar on ollut paljon blogeissa esillä. Tässä esimerkiksi Minnan, Katjan, Leenan, Lauran, Norkun, Jennin sekä kirjan alkukielisenä lukeneen anni.M:n jutut kirjasta! Sisaresta nappaan myös pisteen Kirjavan Kammarin Ikkunat auki Eurooppaan-haasteeseen.
Kustantaja: Gummerus 2012
Alkuteos: Sister (2010)
Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Sivuja: 404
Minulta puuttuu kykysi laajoihin siveltimenvetoihin, joten kerron tämän tarinan sinulle piste pisteeltä. Toivon, että pisteet muodostavat pointillistisen maalauksen kuvan tavoin. Kun se on valmis, ymmärrämme mitä tapahtui ja mistä syystä.
Siskokset Beatrice "Bess" ja Tess ovat olleet aina läheisiä. Edes Bessin muutto kotikaupungista Lontoosta Atlantin taake New Yorkiin ei tuo heidän välilleen muuta kuin maantieteellistä etäisyyttä. Isosisko Bess elää elämäänsä ainakin ulkoisesti menestyneesti ja turvallisuuden tunnetta mm. parisuhteesta hakien siinä missä Tess on taiteita opiskeleva boheemi ja spontaani luonnonlapsi. Tess on myös viimeisillään raskaana opettajalleen. Bessin hallittu arki murenee, kun kesken erään sunnuntailounaan heidän äitinsä soittaa Englannista ja kertoo Tessin kadonneen. Huolesta suunniltaan oleva Bess matkustaakin heti Lontooseen etsimään Tessiä ja selvittämään pikkusisarensa kohtaloa. Minne Tess on kadonnut ja miksi? Bess ei usko hetkeäkään, että Tess olisi omaehtoisesti ja vielä viimeisillään halunnut kadota. Bess ei aio luovuttaa, ennen kuin löytää Tessin ja pikkusisaren kohtalo selviää.
Sillä sinä olet minun sisareni olemukseni jokaisessa säikeessä. Se säie on näkyvissä - DNA.n kaksoiskierre kehoni jokaisessa solussa - ja todistaa silminnähtävästi, että olemme sisaruksia. Muutkin säikeet kuitenkin yhdistävät meitä, eikä niitä voi havaita edes kaikkein voimakkaimmilla elektronimikroskoopeilla.
Luptonin Sisar oli yksiä tämän kevään eniten odottamistani kirjoista. Olen trillereiden ystävä niin kirjojen kuin elokuvien saralla ja lisäksi sisarusteema on lähellä sydäntäni. Sain kirjasta ennakkokappaleen jo hyvä tovi sitten, mutta panttasin vielä hetken kirjan aloittamista aina viime viikkoon saakka. Normaalisti olisin lukenut tämän varmastikin jo parissa päivässä, mutta meillä on ollut kummityttö lomailemassa viime viikonlopusta saakka ja olen lukenut vain hetken aina myöhään iltaisin. Kirja tempaisi mukaan heti ensimmäisiltä sivuilta täydellisesti. Hieman kiinnitin jo alussa huomiota paikoin jotenkin tönkköihin sana- ja lausemuotoihin ja mietinkin, onko kyse ennemmin käännöksestä kuin alkukielisesti jotenkin hassusta ratkaisusta. Lupton kuitenkin kuljettaa itse tarinaa sen verran vetovoimaisesti, että halusin lukea kirjaa aina kun vain tuli mahdollisuus, lisää ja lisää. Sisaressa on sikäli harvinaisempi kerrontatapa, että tarina etenee pitkälti Bessin kertomassa kirjeessään Tessille, mukana pätkiä niin menneestä kuin nykyhetkistä sinne tänne ripoteltuna.
Trillereiden ystävänä kuitenkin koin pientä pettymystä siitä, että tietyt juonelliset käänteet tulivat ilmi jo niin varhain kirjassa, sillä nautin todella paljon alun epätietoisuuden luomasta jännitteestä ja sen ilmenemisestä juuri Bessin kautta. Uskon kuitenkin, että tässä kirjassa ei ollut tarkoituskaan tiettyjä asioita pitkittää kohtuuttomasti, että sikäli en koe Luptonin ns. epäonnistuneen tuon suhteen vaikka itse vähän muuta kaipasin. Puolivälin jälkeen, lähemmäs loppua, aloin kokea paikoin sellaista pientä tylsistymistä ja pohdinkin, tuleeko tässä vielä jotain jippoa. Ja tulihan sieltä, onneksi, sillä loppu kyllä tietyn asian myötä nosti taas alussa niin hienolta tuntunutta, mutta välillä jo vähän melkein lässähtänyttä lukukokemusta taas ylemmäs. Teemoiltaanhan Sisaressa on monenlaista tarttumapintaa: on sisarussuhteita, geeniteknologiaa, mielenmaailmoja ja myös sitä eläväistä Lontoota, jonne toivon joskus itse matkustavani. Tarina on yhtä aikaa trilleri, mutta myös viihteenkin keinoja käyttävä lukuromaani. Vaikka Sisar ei ihan täysin vastannut niitä korkeita odotuksia, joita olin ehtinyt kirjasta muodostaa, nautin kyllä ja ehdottomasti kiinnostuin Luptonin muustakin tuotannosta. Sisar on monisävyinen tarina, jossa niin toivo, suru, hämmennys kuin rakkaus vaihtelevat vuoroveden lailla. Se on tarina niin etsimisestä kuin löytämisestä meissä itsessämme kuin myös ulkopuolellamme. Ennakkokappaleen lopussa oli pieni pätkä Luptonin Afterwardsista ja koukutuin siihen jo tuon parin sivun perusteella. Suunnitelmissa olisikin hankkia se juuri alkukielisenä luettavaksi.
Minä tarvitse sinua nyt, Bee. Nyt heti. Ole kiltti.
4/5 (Ilman vahvaa aloitusta ja kiehtovaa loppua olisin saattanut päätyä kolmoseen)
PS: Sisar on ollut paljon blogeissa esillä. Tässä esimerkiksi Minnan, Katjan, Leenan, Lauran, Norkun, Jennin sekä kirjan alkukielisenä lukeneen anni.M:n jutut kirjasta! Sisaresta nappaan myös pisteen Kirjavan Kammarin Ikkunat auki Eurooppaan-haasteeseen.
Nyökyttelen täällä lukiessani arviotasi. Minäkin löysin Sisaresta paljon hyvää: se on otteessaanpitävä, yhdistelee onnistuneesti trilleriä ja viihteellistä lukuromaania sekä on rakenteensakin puolesta onnistunut. Mutta silti kirjan kieli (ainakin suomennos) on aavistuksen liian kömpelöä ja juoni osin siinä määrin ennalta-arvattava, että petyin hieman.
VastaaPoistaLuptonia voisin silti mielelläni lukea lisää. Tykkään koukuttavista lukuromaaneista etenkin äänikirjana, joten kenties alan jollakin aamukävelylläni kuunnella Afterwardsia. :)
Juoni on tietyiltä osin hyvin ennalta-arvattava ja siksi jopa mietinkin, onko Lupton edes halunnutkaan tiettyjä käänteitä tehdä ns. yllättäviksi. Lopun tietyt jutut yllättivät minut, osan aavistin ;)
PoistaAfterwards vaikuttaa kiehtovalta jo pienen lukunäytteen perusteella kyllä!
Hmm, kiitos Katja vinkistä - täytyy tsekata, löytyisikö tuo Afterwards Audiblen valikoimista!
PoistaSusa, olen tähän kommentoinut jo niin monasti, että saanhan ensimmäisen kerran elämässäni viitata aiempaan vastaukseeni ja nappasin sen nyt täältä http://ammankirjablogi.blogspot.com/2012/03/rosamud-lupton-sisar.html
VastaaPoistaOlemme aika samoilla linjoilla, se vain, että en edes odottanut trilleriä...
(Luen nyt Poikani Keviniä ja se vaikuttaa kaikkeen...)
Kaunista maaliskuun viikonloppua, vaikka aurinko onkin pilvessä! Eilen oli mahtava täysikuu ja tiestysti nukuin todella huonosti tai en ollenkaan.
:) Saat viitata ja kävinkin Amman blogissa jo kurkkaamassa. Palaan kommentoimaan muiden Sisaren arvioihin paremmalla ajalla.
PoistaVoi että, en malta odottaa, mitä sanoit Poikani Kevinistä, yhdestä minun all time-lempparistani ;)
Mie uskon, että luen tämän kirjan, mutta en kyllä ihan nyt. Olisi kiinnostava kyllä lukea taas arviosi englanninkielisestä kirjasta, koska viimeksikin kerroit lisäksi paljon vieraalla kielellä lukemisen prosessista. :)
VastaaPoistaEnsi viikon alussa viimeistään Hanna toiveesi toteutuu ;)
PoistaMie luen tämän pian, joten vielä ei ole paljon sanottavaa. Aika ristiriitaisia arvioita tästä on ollut, mutta ne tuntuvat silti puhuvan samasta kirjasta, joten oletan paljon riippuneen taas lukijan odotuksista, ja tässä tapauksessa myös käännöksestä/toimituksesta, jota ei ole oikein missään kehuttu.
VastaaPoistaPalailen lukemaan sitten, kun olen lukenut kirjankin!
Minulla varmaan ne odotukset vähän söivät lukukokemusta mutta toki siinä oli muutakin. Kuitenkin oli onneksi hyvä kirja!
PoistaHmm...kuulostaa mielenkiintoiselta! Pitää hankkia kyllä luettavaksi :)
VastaaPoistaSuosittelen kyllä!
Poistaluen tätä kirjaa nyt kun joskus jostain mainoksesta sattumoisin bongasin mainoksen ja kiinnostuin.. en olekaan lukenut sitten aikoihin yhtikäs mitään ja on ollut hieman vaikeaa laskeutua kirjan maailmaan mutta nyt alkaa sujumaan alun haparoinnin jälkeen ja pakko sanoa, että tykkään! :) erityisesti niistä pienistä vihjeistä ja siitä että kirjaa lukiessa voi itse pähkätä mitä tuleman pitää. ;)
VastaaPoista