maanantai 23. huhtikuuta 2012

Eeva Rohas: Syvä pää

Eeva Rohas: Syvä pää
Kustantaja: Otava 2012
Sivuja: 240

- Arvaa mikä olisi hauskaa, äiti? Susannelle tulee äkkiä mieleen. -Jos hakisi Harrille kaupasta vaippoja ja maidonkorvikkeita!
- Vaippoja? Eihän se edes pissaa.
- Mitä se haittaa? Voihan sen silti vaihtaa.
- Niin no, äiti myöntää. - Eihän siitä mitään haittaakaan tietysti ole...
- Niin, vähemmän kai kuivasta vaipasta haittaa on kuin märästä.
- Mutta maitoa ei voi Harrin sisälle kaataa. Sehän alkaa mädäntyä.

Kolmekymppinen Susanne, Kultasuu on jumissa opintojensa, pakkomielteisen tutkimusaiheensa ja kotona asumisen välimaastossa. Hän tekee siivoustöitä ja haaveilee muut ajat huoneessaan koneella istuen Reborn-nukesta, jollaisen hän on tuttavallaan teetättänyt mittatilaustyönä. Susannen iäkkäät vanhemmat luulevat, että hän tekee huoneeseen sulkeutuessaan graduaan, mutta hämmentyvät tajutessaan, että Susanne haluaakin itselleen oikean lapsen näköisen nuken hoivattavakseen.

Yläasteelainen Fanny harrastaa uintia melkein pakkomielteisesti ja rakentaa mielessään kuvia äitinsä kuolemasta Fannyn ollessa vasta muutaman vuoden ikäinen. Fannyn isä Jan on eläinlääkäri ja näkee öisin kauheita painajaisia, joissa hänet on haudattu elävältä. Kristiina-vaimon kuolema kummittelee mielessä vielä kymmenenkin vuoden jälkeen. Fannylle Jan kertoi äidin hukkuneen, mutta mikä on totuus?

Syvä pää esittelee kolme ihmistä, jotka sukeltavat niin symbolisesti kuin oikeastikin syvään päähän, jossa välillä joutuu kohtaamaan syvimmätkin pelkonsa ja on hetken tuntemattoman edessä. Pakkomielteinen halu saada tai olla jotain ohjaa sekä Fannya että Susannea. Halun rinnalla ailahtelee myös häpeä ja epävarmuus. Kun haluamisen tunne täyttää ihmisen mielen täysin, katoaa käsitys siitä, mitä todella tarvitsee tai mikä lopulta on oikein ja väärin.

Häpeä laukkaa takaisin. Ei, älä tule, tyttö sanoo sille. Sinua en tahdo. Mutta häpeä tulee silti, niin kovaa, että kavioiden kopse tuntuu rinnassa asti.

Kirjan teemat ovat isoja ja vaikuttavia: hauras mielenterveys, valheen painolasti, nuoren tytön psyykkisen kuin fyysisen kasvun kipuilut kohti naiseutta, vanhemman suhde lapseensa. Susannen pakkomielteinen toive lapsesta Reborn-nuken kautta näyttäytyy yhtä aikaa suorastaan hulluna, mutta niin todellisena. Fanny rakentaa identieettiään ihailemansa, hieman vanhemman uimajoukkuekaverinsa kautta, matkikalla ja ihailemalla. Tavallaan kaikki odottavat jotain, parempaa ja oikeampaa. He pyristelevät tässä hetkessä kuin verkkoon joutuneet kalat. Rohas kuljettaa tarinaa varmasti ja taitavasti eteenpäin. Kun Jan ja Fanny päätyvät samalle lomasaarelle Susannen kanssa ja heidän polkunsa kohtaavat, saa tarina suorastaan trillerimäisiä piirteitä.

Äkkiä hän näkee jotain. Viimeisen mökin ikkunassa ei ole verhoja. Fanny menee lähemmäs, aivan lasiin kiinni ja katsoo.
  Joku makaa sängyllä verissä päin.

Rohas on kirjoittanut aikaisemmin Keltaiset tyypit- novellikokoelman (2010), jota en ole lukenut, mutta aion ehdottomasti lukea kun jostain käsiini saan. Syvä pää on kokonaisuutena vahva ja erilainen tarina, jossa on syvyyttä pinnan alla monin tavoin. Vaikka henkilöiden persoonaan, historiaan tai toiminnan motiiveihinkaan ei mennä kauhean syvällisesti, niin kuitenkin siinä määrin, että he tuntuvat todellisilta. Mielenkiintoinen seikka kirjassa on myös tarinan miljöö. Monin paikoin esille putkahtelee Jyväskylästä tuttuja maamerkkejä ja katuja, mutta sitten toisaalta mennäänkin metroasemalle ja ajetaan metrolla Käpylään. Kaupunki on kuin kiehtova sekoitus Jyväskylää ja Helsinkiä. Syvä pää on teos, joka jää mieleen pyörimään hyvällä tavalla; ajatuksia herättäen ja haastaen.

4/5

Myös Kirjainten virran Hanna on sukeltanut Syvään päähän!

19 kommenttia:

  1. Met luemme nyt niin samoja kirjoja, vaikka en ole Kadonnut rantaa ehtinyt vieläkään arvioimaan.

    Olet muuten valinnut hyvät sitaatit tähän arvioon. Rohaksen kirja on kiinnostava, se on jotenkin viihteellisempi ja kevyempi kuin novellikokoelma, mutta ei lopulta ole sitä kuitenkaan. Se on helppolukuinen, täynnä teemoja (joita ei ole silti liikaa) ja silti siinä on jotain erityistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari A.:nkin kanssa mennään näköjään nyt samoja kirjoja ;)

      Poista
  2. No nyt alkoi soida päässä Eppujen Syvään päähän:)

    Kuulostaa todella mielenkiintoiselta teokselta, tämä olikin mennyt minulta aiemmin ohi. Laitetaan korvan taakse:) Mukavaa ja aurinkoista viikkoa Harjukaupunkiin, Susa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lukemaan, uskon että pitäisit!

      Poista
    2. Ja me luemme nyt niin eri kirjoja, että en vastaavaa muista kolmelta vuodelta;-)

      Tämän kirjan kiinnostavuus on selvästi siinä, että saa sukeltaa toisten mieleen. Minäkin luen parhaillaan mielen sisään sukeltamista puutarhakirjojen välissä, mutta aloitin vasta eilen...ja kohta tulee äiti moneksi päiväksi, mikä sinänsä kivaa vaihtelua ja katkaisee taas postailun. Sitä kaapelia tongitaan edelleen siellä asfaltin alla mutavellissä;-)

      Poista
    3. Hih, välillä näinkin päin!

      Poista
  3. Minä pidin tästä kirjasta kovasti, helposti luettue mutta ei heppoinen. Noista kaupungeista - minä ainakin käsitin, että Fanny asui Jyväskylässä ja Susanne Helsingissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin ensin oletin, että on selkeästi noin, mutta kun Susannen vanhemmat veivät koiran eläinlääkäriin juuri Janille, niin eivät kai he Helsingistä JKL:n asti olisi vieneet. Siksi en enää ollutkaan varma että on noin ;)

      Poista
    2. Olisikin muuten tosi mielenkiintoista kuulla tuosta tarkemmin itse kirjailijalta, että miten asian on ajatellut/tarkoittanut!

      Poista
    3. Moi & kiitos kirjoituksesta.

      Näistä sijainneista ja liikenneyhteyksistä: Jan tulee viikonlopuksi päivystykseen Vantaan klinikalle (ks. s. 65, 67), jonne Susannen vanhemmat vievät koiran. JKL ja pääkaupunkiseutu ovat siis erillisiä.

      Susanne ja äiti vaihtavat metrosta Käpylän-junaan Rautatientorilla (ks. s. 83) eli tämäkin kohta on looginen.

      t. Antti A

      Poista
    4. Kiitos Antti A selvennyksestä. Selailin illalla kirjaa ja niinhän se tosiaan Antti sai kutsun Vantaalle päivystämään! Muistan jopa lukeneeni tuon lyhyen kohdan, mutta kuitenkin se näköjään lukemisen edetessä unohtui niin, että oletin kaiken tapahtuvan Jyväskylässä :)Olin jotenkin niin innoissanit tuosta "uudenlainen Jyväskylä metroineen päivineen" ajatuksesta selvästikin, että luin loppukirjan siitä näkökulmasta ;)

      Tuo Antin Vantaalla olohan tuo tosiaan lisää jännää tvistiä kirjaan sen suhteen, että miten Antti ja Susannen vanhemmatkin kohtaavat vaikka asuvat eri kaupungeissa jne.

      Poista
  4. Voi että! Sinun ja Hannan arvioiden perusteella tämän voisi jo ottaa luettavien listalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, tämä oli virkistänä erilainen!

      Poista
  5. Minua on kiinnostanut tämä kirja, etenkin Otavan kevätinfon jälkeen, koska siellä kirjailija esitteli romaaninsa kiehtovasti. En ole nyt kuitenkaan vielä tätä hankkinut, vaan ajattelin aloittaa sillä esikoisteoksella, eli Keltaiset tyypit -novellikokoelmalla, jonka ostin juuri pilkkahintaan Joensuusta palatessamme Heinolan ABC:n Kirjapörssistä. Mutta siis kyllähän tämä yhä enemmän kiinnostaa, kun sinäkin tykkäsit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltaiset tyypit kiinnostaa minua kyllä kovasti tämän jälkeen, täytyisi muistaa laittaa kirjastosta varaukseen!

      Poista
  6. Luin vappuna tämän kirjan, enkä vallan ihastunut.

    Oliko tässä kirjassa tosiaan metrolla Käpylään? Olisko ollut kuitenkin junalla ;D Eikös ne junaan nostelleet lastenvaunuja.

    No joo, jäin kyllä odottelemaan sitä syvyyttä vähän enemmän kirjaan =O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin siinä missä Susanna lähtee hakemaan sitä nukkea, hän kysyy äidiltään, milloin tämä on viimeksi kävellyt metroasemalle jne.

      Poista
  7. Minä pidin tästä kirjasta todella paljon, enemmän kuin Keltaisista tyypeistä. Tuntuu, että tarina sanoo lopulta enemmän kuin miltä alkuun näyttää. Todella kiinnostava teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä kiehtovan erilainen kirja! Keltaiset tyypit on minulla yhä hyllyssä odottamassa, aion kyllä lukea kun sen vuoro tulee :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)