Eeva Rohas: Syvä pää

Eeva Rohas: Syvä pää
Kustantaja: Otava 2012
Sivuja: 240

- Arvaa mikä olisi hauskaa, äiti? Susannelle tulee äkkiä mieleen. -Jos hakisi Harrille kaupasta vaippoja ja maidonkorvikkeita!
- Vaippoja? Eihän se edes pissaa.
- Mitä se haittaa? Voihan sen silti vaihtaa.
- Niin no, äiti myöntää. - Eihän siitä mitään haittaakaan tietysti ole...
- Niin, vähemmän kai kuivasta vaipasta haittaa on kuin märästä.
- Mutta maitoa ei voi Harrin sisälle kaataa. Sehän alkaa mädäntyä.

Kolmekymppinen Susanne, Kultasuu on jumissa opintojensa, pakkomielteisen tutkimusaiheensa ja kotona asumisen välimaastossa. Hän tekee siivoustöitä ja haaveilee muut ajat huoneessaan koneella istuen Reborn-nukesta, jollaisen hän on tuttavallaan teetättänyt mittatilaustyönä. Susannen iäkkäät vanhemmat luulevat, että hän tekee huoneeseen sulkeutuessaan graduaan, mutta hämmentyvät tajutessaan, että Susanne haluaakin itselleen oikean lapsen näköisen nuken hoivattavakseen.

Yläasteelainen Fanny harrastaa uintia melkein pakkomielteisesti ja rakentaa mielessään kuvia äitinsä kuolemasta Fannyn ollessa vasta muutaman vuoden ikäinen. Fannyn isä Jan on eläinlääkäri ja näkee öisin kauheita painajaisia, joissa hänet on haudattu elävältä. Kristiina-vaimon kuolema kummittelee mielessä vielä kymmenenkin vuoden jälkeen. Fannylle Jan kertoi äidin hukkuneen, mutta mikä on totuus?

Syvä pää esittelee kolme ihmistä, jotka sukeltavat niin symbolisesti kuin oikeastikin syvään päähän, jossa välillä joutuu kohtaamaan syvimmätkin pelkonsa ja on hetken tuntemattoman edessä. Pakkomielteinen halu saada tai olla jotain ohjaa sekä Fannya että Susannea. Halun rinnalla ailahtelee myös häpeä ja epävarmuus. Kun haluamisen tunne täyttää ihmisen mielen täysin, katoaa käsitys siitä, mitä todella tarvitsee tai mikä lopulta on oikein ja väärin.

Häpeä laukkaa takaisin. Ei, älä tule, tyttö sanoo sille. Sinua en tahdo. Mutta häpeä tulee silti, niin kovaa, että kavioiden kopse tuntuu rinnassa asti.

Kirjan teemat ovat isoja ja vaikuttavia: hauras mielenterveys, valheen painolasti, nuoren tytön psyykkisen kuin fyysisen kasvun kipuilut kohti naiseutta, vanhemman suhde lapseensa. Susannen pakkomielteinen toive lapsesta Reborn-nuken kautta näyttäytyy yhtä aikaa suorastaan hulluna, mutta niin todellisena. Fanny rakentaa identieettiään ihailemansa, hieman vanhemman uimajoukkuekaverinsa kautta, matkikalla ja ihailemalla. Tavallaan kaikki odottavat jotain, parempaa ja oikeampaa. He pyristelevät tässä hetkessä kuin verkkoon joutuneet kalat. Rohas kuljettaa tarinaa varmasti ja taitavasti eteenpäin. Kun Jan ja Fanny päätyvät samalle lomasaarelle Susannen kanssa ja heidän polkunsa kohtaavat, saa tarina suorastaan trillerimäisiä piirteitä.

Äkkiä hän näkee jotain. Viimeisen mökin ikkunassa ei ole verhoja. Fanny menee lähemmäs, aivan lasiin kiinni ja katsoo.
  Joku makaa sängyllä verissä päin.

Rohas on kirjoittanut aikaisemmin Keltaiset tyypit- novellikokoelman (2010), jota en ole lukenut, mutta aion ehdottomasti lukea kun jostain käsiini saan. Syvä pää on kokonaisuutena vahva ja erilainen tarina, jossa on syvyyttä pinnan alla monin tavoin. Vaikka henkilöiden persoonaan, historiaan tai toiminnan motiiveihinkaan ei mennä kauhean syvällisesti, niin kuitenkin siinä määrin, että he tuntuvat todellisilta. Mielenkiintoinen seikka kirjassa on myös tarinan miljöö. Monin paikoin esille putkahtelee Jyväskylästä tuttuja maamerkkejä ja katuja, mutta sitten toisaalta mennäänkin metroasemalle ja ajetaan metrolla Käpylään. Kaupunki on kuin kiehtova sekoitus Jyväskylää ja Helsinkiä. Syvä pää on teos, joka jää mieleen pyörimään hyvällä tavalla; ajatuksia herättäen ja haastaen.

4/5

Myös Kirjainten virran Hanna on sukeltanut Syvään päähän!