Åsa Larsson: Musta polku

Åsa Larsson: Musta polku
Kustantaja: Otava 2007
Alkuteos: Svart stig (2006)

En saa jäädä tänne. Olen vienyt tilaa jo kyllin kauan. Jotkut tarvitsevat paikkaani enemmän kuin minä, on naisia jotka sytyttävät hiuksensa palamaan. He joutuvat osastolle ja nielevät vessassa peililasin paloja, ja sitten heitä kiidätetään ensiapuasemalle. Minä pystyn puhumaan, vastaamaan, nousemaan aamulla ylös ja pesemään hampaani.

On kulunut vajaa pari vuotta, kun Rebecka Martinssonin maailma repesi ja hän joutui psykoottisen tilansa myötä hoitoon. Hoidosta päästyään Rebecka on hitaasti rakentanut arkeansa uudelleen pitkällä sairaslomalla, jonka jälkeen lopulta palaa takaisin Kiirunaan ja syyttäjän työhön.

Eräänä maaliskuisena iltana talvimyrskyn riehuessa löytyy yhdestä kalastajien arkista kuollut nainen. Rikoskomisario Anna-Maria Mella kollegoineen saa naisen tapauksen selvittääkseen ja päätyykin pian pyytämään apua työlleen omistautuvalta Rebeckalta. Anna-Maria pyytää Rebeckaa etsimään tietoa paikallisen kaivosyrittäjästä Mauri Kalliksesta, jonka läheinen tuttava ja yhtiökumppani kuollut nainen, Inna Wattrang oli ollut. Vaikka Rebeckan on alunperin tarkoitus etsiä vain tietoa Mellan ja kumppaneiden avuksi, hän lopulta tempautuukin mukaan ison, hämäräperäisen ja vaarallisen vyyhdin selvittämiseen. Samaan aikaan hän kamppaileen omassa yksityiselämässään tunteistaan vanhaa työkaveria kohtaan.

Sepä se, Rebecka ajatteli. Juuri tähän olen niin kyllästynyt. Tähän märehtimiseen. Toisaalta, toisaalta. Toisaalta tämä merkitsee sitä että Måns välittää. Toisaalta tämä merkitsee sitä että Måns ei välitä. Toisaalta hänen pitäisi unohtaa Måns. Toisaalta pitäisi takertua kuin hukkuva jokaiseen rakkauden rippeeseen, josta vain suinkin saa kiinni. Toisaalta se menee monimutkaiseksi. Toisaalta se ei ikinä ole yksinkertaista. Rakkaus siis.

Vähitellen alkaa selvitä, että Inna Wattrangin kuolema on vain jäävuoren huippu tuossa tapahtumien ketjussa, jonka pisimmät lenkit johtavat aina Kongoon ja Ugandaan asti. Kansainvälinen rikollisuus ulottaa lonkeronsa myös Kiirunaan ja sekä Anna-Maria että Rebecka saavat huomata, kuinka armoton tuo maailma voi ollakaan. Ihmishenki on arvoton, kun pelissä on riittävän paljon valtaa ja rahaa. Kuka pelaa lopulta likaisinta peliä ja on kaiken takana?

Musta polku on Åsa Larssonin kolmas Kiirunaan sijoittuva trilleri, jossa tapahtumien keskipisteessa on syyttäjä Rebecka Martinsson sekä rikoskomisario Anna-Maria Mella kollegoineen. Pidin kovasti tätä edeltävistä Aurinkomyrskystä sekä Sudentaipaleesta ja kun tajusin, että ilmeisesti tässä kuussa ilmestyy jo viides tämän sarjan teos, Uhrilahja, tuli kiire lukea tämä sekä neljäs, Kunnes vihasi asettuu. Täytyy tunnustaa, että Rebecka Martinsson on top5 -listallani kiinnostavimpien trillerihahmojen joukossa. Hän on jotenkin niin ihanan inhimillinen ja Larsson on kieltämättä pistänyt hänet koville jokaisessa kirjassa. Siksi suhtaudun näihin kirjoihin jotenkin erityisellä kiintymyksellä ja valmiina antamaan pieniä kritiikinaiheitakin anteeksi. Nimittäin nyt huomasin jotenkin "häiriintyväni" tavasta, kuinka Larsson käyttää vähän väliä päähenkilöiden sukunimia aivan kuin lukijalle ei olisi tulleet ne selväksi jo ensimmäisissä luvuissa. Yleensä aina jokaisen luvun alussa henkilöt mainitaan sukunimen kera ja sitten tovi ilman saman luvun sisällä, kunnes taas yhtäkkiä etunimen rinnalla on myös sukunimi, samassa luvussa. Ymmärrän kyllä asiayhteyden, jos tekstiosuus on esimerkiksi poliisien välisestä juttelusta, jossa puhuvat jostain muusta osapuolesta, mutta monessa kohdassa teksti on aivan normaalia kerrontaa ja silti mukaan on lisätty sukunimikin. Jotenkin se etäännyttää välillä tekstistä, kun tulee hassu tunne vielä kirjan loppupuolellakin lukea esimerkiksi Rebeckasta sukunimen kera. Aivan kuin ei luotettaisi, että lukija tajuaa jo etunimestä, kenestä on kyse. Itse kehystarinansa puolesta tämä ei ollut ihan niin kiinnostava kuin kaksi edeltäjäänsä, mutta täyttää hyvin perinteisen trillerin kriteerit ja Larsson tuo tässä myös paljon Rebeckan lapsuutta esille Rebeckan muistellessa tuota aikaa. Tämän voi lukea itsenäisenäkin teoksena vallan mainiosti, mutta jos mahdollista, toki kannattaa aloittaa ensimmäisestä, eli Aurinkomyrskystä. Aion lukea pian myös tuon neljännen, Kunnes vihasi asettuu, sillä se odottaa jo hyllyssäni. Innolla odotan päästä lukemaan taas lisää niin Rebeckasta kuin mitä juonia Larsson on tällä kertaa tarinaan punonut, sillä sen hän osaa.

4/5

Tästä piste niin Ikkunat auki  Eurooppaan-haasteeseen kuin yksi luettu vähemmän TBR100-listallani!


Kommentit

  1. Minusta Larssonin dekkarit ovat niiin täydellisiä, vaikkakaan eivät aina helppoja kestää, mutta sehän on osa tosidekkarin luonnetta. Pidän erityisesti henkilöhahmoista sekä arktisesta kulissista.

    Kunnes vihasi asettuu taisi minusta olla paras...tähän asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tosiaan tuo arktinen kulissa lisää näiden kirjojen hienoutta ja kiehtovuutta! Aion pian lukea tuon neljännenkin ;)

      Poista
    2. Ja minulle on tulossa jo uusin;-) Nyt vain murhia ja puutarhaa!

      Poista
  2. Voi että, Larsson on ihana! Tekisi melkein mieli lukea nämä uudestaan ja voi että jos se viides tulee jo nyt, minä muistin että vasta syksyllä.

    Minäkin pidän Rebeccasta kovasti, ja Kiirunasta myös. Ai ai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistelin, että tulisi syksyllä, mutta Otavan sivuilla lukeekin 05/12!

      Onneksi on tuo neljäs vielä lukematta ;)

      Poista
  3. Minä olen lukenut juuri nämä kolme ensimmäistä ja pitänyt kovasti. Ehkä tuo pohjoisuus ja pimeys vetoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pohjoisen ja pimeyden yhdistelmä on kyllä sellainen elementti, että vetoaa minuunkin ;)

      Poista
  4. Minä aloitin sarjan tästä kolmannesta osasta, kun en löytänyt enää pokkareina kahta ensmmäistä. Tykkäsin kyllä ja aion jatkaa tulevienkin osien lukemista. Kieltämättä nuo lumiset maisemat vetoavat eksoottisuudellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aloittelen tänään tuon neljännen osan! Jotenkin kiva lukea joskus ns. putkeenkin muutama kirja samalta kirjailijalat/samoilla päähenkilöillä!

      Poista
  5. Åsa Larssonilta en ole vielä lukenut mitään, mutta arviosi ja näiden kommenttien jälkeen kiinnostuin kirjailijasta kovasti. Taidanpa huomenna kirjastoreissulla etsiä hyllystä itselleni Aurinkomyrskyn, se ilmeisesti on siis kirjailijalta ensimmäinen suomennos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkomyrsky on tosiaan se eka, lue ihmeessä!

      Poista
  6. Minä olen lukenut 4 sarjan kirjaa. Minusta Sudentaival on huonoin, tämä on minusta hyvä, minua kiinnosti tässä tarinassa tämän painonnostajasiskon tarina, seuraava osa on taas hieman erilainen, siitäkin pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, painonnostajasiskon persoona ja osuus tarinassa oli kyllä aika kutkuttava :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)