Jodi Picoult: Vanishing Acts

Jodi Picoult: Vanishing Acts (2005)
Sivuja: 418

You can't exist in this world without leaving a piece of yourself behind.  

32-vuotias Delia Hopkins elää hyvää elämää New Hampshiressä. Yhdessä koiransa Gretan kanssa hän auttaa poliisia etsimään kadonneita, nauttii äitiydestä pienelle Sophie-tyttärelleen. Delia päätyi yhteen toisen lapsuudenystävänsä, Ericin kanssa. Eric työskentelee lakimiehenä, mutta kantaa taakkaa alkoholismistaan. Delia ei kuitenkaan ole vuosien saatossa jättänyt Ericiä vaan on ollut hänen tukenaan, sillä Eric yrittää kaikkensa pysyäkseen oikeasti kuivilla. Onhan heillä iso syy onnistua yhteisen elämän suhteen, heidän tyttärensä Sophie. Lapsuuden ystävyyskolmikon kolmas osapuoli, Fitz, on myös tiivis osa heidän elämää. Delian isä Andrew on jäänyt leskeksi Delian äidin kuollessa 28 vuotta sitten. Andrew johtaa eläkeläisten keskusta ja nauttii kaupunkilaisten arvostusta myös kunnallisvaltuutetun roolissa. Toisinaan Delia saa välähdyksiä lapsuuden tapahtumista, joita hän ei ymmärrä. Miksi hän muistaa istuttaneensa jonkun kanssa sitruunapuuta, kun New Hamsphiressä sellaisia ei kasva?

Delia kertoo Fitzille eräänä päivänä muistoistaan ja Fitz pohtii, että ehkä Delia muistaa nyt asioita, jotka ovat jostain syystä olleet hautautuneina syvälle mieleen. Delia ei kuitenkaan usko siihen, sillä hänen mielestään sellaisiin muistoihin liittyy aina jotain traumaattista, jotka pystyy kohtamaan mielessään vasta myöhemmin. Fitz jää miettimään Delian kertomusta sitruunapuista ja lupaakin kaivella vähän tietoja netistä. Tietämättään Fitz käynnistää lupauksellaan muutoksen, joka suistaa Delian tutun elämän raiteiltaan.

The policemen begin to push him through the doorway. I have a hundred questions: Why are you doing this to him? How could you be so mistaken? But the one that comes out, even as mu throat is closing tight as a sealed drum, surprises me. "Who is Bethany Matthews?"
My father does not take his gaze off me. " You were, " he says.

Delia saa kuulla, että hänen isänsä on aikanaan kidnapannut hänet hänen ollessaan isän luona viikonlopun vietossa. Andrew ja Delian äiti ovat eronneet ja sitten eräänä tavallisena viikonloppuna Andrew ottaa Delian ja ajaa kauas pois kotikulmilta, hankkii heille uudet henkilöllisyydet ja aloittaa sen elämän, jonka Delia on aina tuntenut, New Hampshiressä. Kun Delialle valkenee, ettei hänen äitinsä olekaan kuollut auto-onnettomuudessa, eikä hän itse ole se, joka on luullut aina olevansa, hänen maailmansa murenee. Andrew pidätetään ja Delian takia Eric lupautuu Andrewin asianajaksi tiedostaen kuitenkin kaikki riskit. Kun Andrew siirretään Arizonaan, jossa hän syyllistyi kidnappaukseen, lähtevät mukaan Ericin lisäksi myös Delia, Sophie sekä Fitz. Delian hämmentynyt mieli on täynnä kysymyksiä ja suurimpana niistä ovat se, onko hänen äitinsä vielä elossa ja se, kuka hän itse todella on.

Vanishing Acts on yhdysvaltalaisen, palkitun kirjailijan Jodi Picoultin kahdestoista teos. Picoultilta on suomennettu kuitenkin vain kolme teosta: Sisareni puolesta, Koruton totuus sekä Yhdeksäntoista minuuttia, joista kaikista olen pitänyt valtavasti. Alkukielisenä olen lukenut The Pactin, josta pidin myös. Olen vähän harmitellut, ettei Karisto enää ole kääntänyt Picoultin kirjoja, kun niitä kuitenkin olisi useita, varmasti suomalaista lukijaa kiinnostavia käännettävänä. Onneksi viime vuonna "löysin" englanniksi lukemisen ilon romaanien suhteen, ja kirjastostakin löytyy ihan kiitettävästi noita alkukielisiä, kuten tämä esimerkiksi. Tovi sitten tilasin Picoultin uusimman netistä, Lone Wolfin, joka on julkaistu ulkomailla ihan äskettäin. Sen luenkin nyt kesän aikana. Aihepiiriltään Vanishing Acts on Picoultille tuttuun tapaan hyvin puhutteleva: vanhemman tekemä kidnappaus, menneisyyden salaaminen, identiteetin mureneminen, lain edessä tuomittavan teon moraalinen oikeutus. Picoultin luomat henkilöt ovat jotenkin niin inhimillisen vivahteikkaita ja moniulotteisia. Yksi ja sama henkilö voi saada toisaalta niin ymmärrystä kuin tuomitsemistakin lukijan silmissä. Picoultilla on ainutlaatuinen kysy näyttää tarinoissaan, että monet rankatkin ja ensi näkemältä niin selvät asiat ovat kuitenkaan harvoin täysin mustavalkoisia. Kokonaisuutena tämä ei ihan yltänyt lukukokemuksena sille tasolle, mille aikaisemmin lukemani ovat yltäneet, vaikka Picoultin suurena fanina pidin kyllä tästäkin niin paljon, että suosittelen lukemaan. Tarttukaa nyt ihmeessä joku kustantamo Picoultin teoksiin ja suomentakaa edes jotain niistä lukuisista, joita hän on kirjoittanut!

Yksi kirjan lempilauseista on ehdottomasti seuraava, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan kuitenkin sisältää niin paljon:

I was six years old the first time I disappeared.

3/5

Kommentit

  1. Minä luin tämän pari vuotta sitten matkakirjana, Hongkongilaisessa kirjakaupassa oli Picoult -pokkareita alessa ja jokunen piti käydä hamstraamassa...

    Tämä ei ole ihan kaikkein parasta Picoultia, mutta ehdottoman viihdyttävä tapaus kuitenkin. Pidän Picoultin "What would you do" -teemasta kauheasti, hän on todella taitava kuvaamaaan eettisesti hankalia tilanteita ja käänteitähän tässäkin piisasi. Mikään ei ole ihan niin yksinkertaista kuin miltä näyttää.

    Minäkin kaipaisin lisää käännettyä Picoultia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakaan tämä ei ollut parhainta Picoultia, mutta silti kuitenkin viihdyttävää ja kiinnostavaa. Rakastan Picoultin kirjoissa juuri tuota eettistä pohdintaa eri tilanteissa, what would you do, tosiaan!

      Poista
  2. Blogissani on sinulle haaste :) - http://lukunurkkaus11.blogspot.com/

    VastaaPoista
  3. Olen myös odotellut, että joku suomentaisi Picoultin kirjoja lisää ja ihmettelen, miksei näin ole vielä käynyt. Olihan Sisareni puolesta kai ainakin jonkinlainen menestys, ilmestyihän siitä elokuvakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta juuri tuo Sisareni puolesta on ollut menestys täällä Suomessakin. Koruton totuus ja 19 minuuttia ovat ehkä olleet sitten sen jälkeen vähän matalemman suosion saaneita, joten voisiko se olla sitten syy, ettei uusia käännetä.

      Poista
  4. Oli kiinnostavaa lukea tämä. Minä olen lukenut Picoultilta 19 minuuttia ja Koruttoman totuuden. Molemmista olen pitänyt paljon, mutta kumpikaan ei ole noussut suosikkikirjakseni. Toivon kuitenkin sinun tavoin, että Picoultia suomennettaisiin lisää, sillä hän osaa kirjoittaa koskettavia ja samalla fiksuja kirjoja isoista aiheista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun pitäisi lukea joskus se Sisareni puolesta! Se on minun suursuosikkejani ;)

      Poista
  5. Hirveän kiinnostavaa! Ja pidän myös kirjan kannesta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)