torstai 7. kesäkuuta 2012

Jyrki Erra: Kaunasin sivut

Jyrki Erra: Kaunasin sivut
Kustantaja: Otava 2012
Sivuja: 544

Niin. Totuuden ja armon. Sillä niin teidän kuin minunkin on hyvä muistaa mistä puhumme, kun puhumme totuudesta ja armosta. Sillä eikö olekin niin, että kun tavoittelemme totuutta, on se lopultakin katoavaista kuin tomuun piirretty viiva, jonka yli tuhka pyyhkäisee niin, ettei sitä enää ole, ja eikö olekin niin, että meidät pelastaa tämän totuuden etsinnältä, sen ymmärtämiseltä ja lopulta sen seurauksena kaiken menettämiseltä vain armo, ei mikään muu?

Nuori suomalaistutkija, Johan on päätynyt Roomaan väitöskirjansa aiheen tiimoilta. Ruotsin kuningatar Kristiinan aikanaan Roomaan tuoma iso kirjojen ja käsikirjoitusten kokoelma kiehtoi häntä niin voimakkaasti, että valikoitui myös lopulta väitöskirjan aiheeksi. Vaikka Johan ikävöi Suomeen jäänyttä puolisoaan Mariaa, tieto siitä että hän on lopulta niin lähellä tuota kokoelmaa, suorastaan päihdyttää häntä. Johan pääsee Vatikaanin kirjastoon aineistonkeruuta varten ja saa avukseen ensin sangen epäystävälliseltä vaikuttavan isä d'Angelon, kirjaston pohjoismaisen kokoelman hoitajan.  Johan ei kuitenkaan ehdi päästä pitkälle aineistonkeruussaan, kun hän saa tutkijasalissa eteensä vanhan kirjan, merkillisen teoksen, jonka hauraat sivut oli kirjoitettu musteella täyteen erikoista tekstiä. Silkkipaperiin käärityn, vanhan teoksen nimi herättää Johanin kiinnostuksen: Storia di Castor Cacspuolinen.

" Olen pannut merkille, että puhutte erinomaista italiaa. Minua kiinnostaa codexin nimi. Osaatteko kääntää nimen jälkimmäisen osan? "
" Bifacciale", vastasin hänelle. " Se on suora käännös sanalla kaksipuolinen, mutta kuten tiedätte, se tarkoittaa myös kaksikasvoista."

Tämän sanottuaan hän katsoi minua uudestaan pitkään, kohotti kulmaansa ja hymyili mietteliäästi ennen kuin käänsi katseensa pois. 

Vähitellen Johanin kiinnostus tuota mystistä, jopa 500 vuotta vanhaa käsikirjoitusta kohtaan kasvaa niin suureksi, että hän alkaa tutkimaan sitä väitöskirjansa rinnalla. Johan saa onnekkaan sattuman kautta Marian luokseen Roomaan, kun Marialta usein suomennoksia tilaava kustantaja saa työkseen ison, italialaista renesanssia käsittelevän julkaisun kääntämisen. Kun Marialle selviää, kuinka syvälle Johan on jo upputunut vanhan käsikirjoituksen tutkimisessa väitöskirjansa sijaan, ei hän ole mielissään. Maria ei ymmärrä, miksi Johan tuhlaa aikansa johonkin sellaiseen, sen sijaan että keskittyisi tekemään väitöskirjansa loppuun ja sitä myöten toteuttamaan heidän yhteisiä unelmiaan tulevaisuudesta. Johan yrittää jättää Codex Castorin tutkimisen sikseen, mutta jotain selittämätöntä alkoi tapahtua jo silloin, kun hän sai sen käsiinsä ensimmäisen kerran. Kirjan esipuheessä oli käytetty vanhaa suomea ja pitkin teosta kieli vaihtui kuin lennosta ruotsiin, saksaan ja jopa latinaan. Jo pelkästään yhteys suomenkieleen tuntui Johanista häkellyttävältä löydöltä. Kirjan sivuilta alkaa ensinäkemältä piirtyä tarkkaa kuvaa 1500-lukulaisesta kirkkomaalarista. Tutkimusten edetessä Johanille kuitenkin selviää, että teksteistä on kopio sekä puuttuvia sivuja, jotka sijaitsevat Liettuassa, Kaunasissa. Codex Castorin syvemmän luonteen selvitessä Johan on jo niin syvällä jutussa, että kun Mariakin päättää jättää hänet, hän näkee ainoaksi tehtäväkseen matkustaa Kaunasiin tuohon luostariin, joka varjelee kopiota ja kadonneita sivuja.

Tahdoin tai en, arvelin olevani merkitty mies.
Hankkeen lopettaminen ei olisi enää minun asiani.

Alunperin vain kiehtovalta, sinänsä harmittomalta vaikuttanut käsikirjoitus sysää Johanin ympärillä liikkeelle sellaisten tapahtumien vaarallisen vyörytyksen, ettei Johan tiedä lopulta, mihin uskoa ja luottaa. Kadonneet sivut ovat selvästi osa jotain niin isoa, että sen vuoksi ollaan valmiita tappamaan. Henkensä kaupalla hän kuitenkin haluaa saada selville sen, mihin muut eivät ole kuluneen viidensadan vuoden aikana kyenneet. Ja sitten...

Silti hätkähdin rajusti, kun Roman kirkas ääni kajahti kirjaston holveihin, tuo sielua hyväilevä, nuoren naisen puhdas ääni: 
" On olemassa ikuinen maailma, joka on suuri ja ääretön. Sen suuruutta yksikään enkelien sukupolvi ei ole nähnyt... Sitä enkelien silmät eivät ole nähneet, sydämen ajatukset eivät ole sitä ymmärtäneet eikä sille ole annettu mitään nimeä. "

Kaunasin sivut on helsinkiläisen arkkitehdin, Jyrki Erran esikoisteos ja sukeltaa suoraan kotimaisen dekkarigenren joukkoon. Tunnelmaltaan kirjasta minulle tuli aika pian mieleen Da vinci koodi- josta pidin kirjana kovasti. Erra käyttää mielestäni aika vahvaa miljöökuvasta ja näin Roomassa käymätönkin pystyy helposti sielunsa silmin näkemään tuon helteisen, upean kaupungin puitteet. Jo kirjan alusta käy hyvin esille se sinällään dekkareille harvinaisempi piirre, että Erra on tehnyt huikean kattavan taustatyön liittääkseen tarinaan niin keskiaikaista luostarimiljöötä kuin kirkkohistoriaa sekä ylipäätään runsasta tiedollista puolta asioista. Erran käyttämä kieli on konstailematonta ja etenee sujuvasti. Päähenkilö Johan on sinällään sympaattinen henkilö, mutta muiden tavoin jää ehkä hieman etääksi. Se on kuitenkin tällaisessa teoksessa ihan ymmärrettävä piirre, koska keskiössä on huikean laaja-alainen tarina. Paikoin erityisesti Johanin ja Marian välinen dialogi on jotenkin ehkä epäuskottavan tuntuista tai tulee tunne, että he sanoista huolimatta käyttäytyvät jotenkin karrikoidusti toisille puhuessaan. Johanin tunteet ylipäätään naisia kohtaan ovat sinänsä tälle genrelle tyypillisiä, hieman kliseisiä, mutta lopulta nämä pienet kritiikinaiheet ovat kuitenkin vain pieni pisara isommassa kokonaisuudessa, eivätkä häiritse lukunautintoa. Sillä Kaunasin sivujen arvoitus on niin vetävä, että tätä oli pakko lukea järkälemäisyydestään huolimatta ahmien. Hieno "avaus" esikoiskirjailijalta kotimaisessa dekkarigenressä! Ja ainakin minä hämäännyin kyllä muutaman merkityksellisen henkilön todellisesta henkilöllisyydestä, mikä on aina kiva lisä tämän genren kirjoissa.

4/5

12 kommenttia:

  1. Tosiaankin mielenkiintoinen ja jännittävällä tavalla tervetullut teos kotimaisen jännityskirjallisuuden joukkoon. Aamun Hesarissa oli arvio kirjasta ja siinä pohditaan samaa dialogin epäuskottavuudesta.

    Hyvä kuitenkin kuulla, että kirja toimii ja pitää otteessaan. Jotain ihastuttavaa näissä käsikirjoituksesta alkavissa kirjoissa aina on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin juuri tuon Hesarin arvion ja tuota dialogi-asiaa lukuunottamatta olen aika eri mieltä, mutta sitähän tämä lukeminen on, subjektiivinen kokemus, toinen tykkää ja toinen ei.

      Minut kirja piti otteessaan enkä kokenut mitään tylsää paikallakäyntiä missään vaiheessa. Codex Castorin-mysteeri vain oli niin kiehtova!

      Poista
  2. Minua koukuttaisi lukea nyt seikkailujännäriä, mutta kirjan koko vähän arvelluttaa. Luin viime vuonna espanajalaisen trillerin Lopullinen vastaus (http://20.fi/7039) ja huomasin, että vaikka pidin siitä ja Da vinci koodista, niin juuri kirjojen lopetus tuntui molemmissa liian heppoiselta. Jännitystä oli kiritty niin korkealle, että mikään loppu ei olisi sitä voinut kunnolla kasassa pitää.

    Ehkä siksi vierastan genreä, mutta suosin kyllä kotimaisia kirjoja. Hesarin arvio oli lyttäävä, joten oli kiinnostava lukea tämä verrokkina sille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin kyllä Da vinci koodinkin lopusta, mutta myös tässä oli kelpo lopetus. Minäkin luin Hesarin arvion ja olihan se kieltämättä aika lyttäävä :/

      Poista
  3. En lue dekkareita juuri koskaan, mutta tähän alkoi tehdä mieli tarttua. Kiitokset antoisasta esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka tämä on vahvasti ennen kaikkea tosiaan dekkari, on tässä kyllä jotenkin se taustamiljöö jms niin voimakas, että tekee kirjasta enemmän.

      Poista
  4. Jos suomalaisessa romaanissa joku ontuu, se on ihan ekana dialogi. Vain sen tähden minulta jää monta suomalaista teosta kesken.

    Minut 'pakotettiin' lukemaan Da Vinci -koodi, mutta pidinkin siitä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lähinnä huomannut kotimaisissa romaaneissa juuri dekkareissa ehkä sellaista vähän tönkköä dialogia. Tässä sitä oli minusta vain kahden henkilön välillä, ei onneksi läpi teoksen kaikissa dialogeissa.

      Poista
  5. Törmäsin tähän kirjaston uutuslistoja selaillessani ja pistin varaukseen. Kävin täältä sitten vilkuilemassa, että kannattiko :) En lukenut liian tarkasti juonikuvasta, vaan tuon lopun postauksestasi. Se, että arvoitus on vetävä, on aina plussaa, vaikka kirjassa olisikin jotain muuta mikä ontuu. Menin pahasti vikaan aikanaan Libri di Lucan kohdalla, joka oli ihmeellisestä hypetyksestä huolimatta aika naiivisti kirjoitettu. Mietin, että käykö tässä samoin, mutta ilmeisesti sitä varaa ei ole. Kirja näkyy olevan lainassa edellisellä lokakuulle asti, mutta pääsin kuitenkin ensimmäiseksi jonoon ;) Kivaa lukea jotain kotimaista mysteeri-seikkailu-arvoitus -genreä välillä!

    VastaaPoista
  6. Kävinpä kurkkaamassa mitä pidit tästä kirjasta. Luin sen itse juuri nyt ja pidin siitä hyvinkin paljon. Ja vaikka olenkin aika hidas lukemaan "järkäleitä" niin sain tämän alkuvaikeuksin jälkeen luettua muutamassa päivässä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)