Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina

Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina
Kustantaja: Wsoy 2012
Alkuteos: En sannolik historia (2010)
Suomentanut: Laura Jänisniemi
Sivuja: 308

Pelko siitä että joku suuttuisi. Että hän olisi jonkun mielestä ärsyttävä, hankala, ei pystyisi välttämään konfliktia. Oli Varjon ansiota, että hänestä oli tullut sopeutumisen virtuoosi. Mestari havaitsemaan ja karsimaan itsestään sellaisen, mikä voisi häiritä.


Sillä hankalasta ihmisestä ei välttämättä pitäisi kukaan.
Hän oli tyytynyt siihen että sai olla mukana.


Keski-ikäinen Helena huomaa jumiutuneensa onnettomana keskelle unelmaansa; omistamaansa kartanohotelliin, jossa hän vielä puoli vuotta sitten asui yhdessä miehensä Martinin ja tyttärensä Emelien kanssa. Helena luuli heidän kaikkien elävän yhteistä unelmaa maalla, Helenan rakkaiden lapsuusmuistojen näyttämöllä. Kartanon kunnostamista hotelliksi yhdessä Martinin kanssa ja Emelielle hyvä ympäristö varttua hektisen Tukholman sijaan. Pakkomielteistä unelmaansa toteuttaessaan Helena on kuitenkin onnistunut sivuuttamaan sen tosiasian, että heidän liittonsa ei ole ollut enää aikoihin kunnossa. Onneton Martin päättääkin lopulta lähteä takaisin Tukholmaan ja jättää Helenan. Koko ikänsä muita miellyttänyt Helena raivostuu ensimmäistä kertaa niin rajusti, että systemaattisesti hylkää kaikki Martinin yritykset keskustella, edes Emeliestä, joka on jäänyt keskelle heidän hyistä taistelukenttäänsä. Naapurissa asuva Helenan vanha lapsuudenystävä Anna-Karin on enää ainoa ihminen, josta hän voi saada edes vähän tukea. Vähitellen Helena alkaa kuitenkin nähdä kriittisemmin silmin heidän ystävyytensä luonteen ja Anna-Karinin todellisen persoonan.

Liikemies Anders puolestaan on päätynyt elämässään siihen pisteeseen, ettei ympärille haalittu miljoonaomaisuus ja harvinaiset keräilyesineet tuo enää juurikaan nautintoa. Naissuhteet eivät kestä ja elämästä ei löydy enää mitään mielekkyyttä, haastetta. Kun Anders kuitenkin kuulee tuttavaltaan miehestä, jolla saattaa olla hallussaan harvinainen Beatlesien kitara, hän päättää lähteä Norlantiin. Matkalla kuitenkin tyhjyyden tunne saavuttaa pohjansa ja Anders päättää autonratissa antaa sattuman tai kohtalon ratkaista hänen elämästään. Hän päätyy sairaalaan aiheuttamansa auto-onnettomuuden myötä ja ahdistuksissaan lähtee sieltä vastoin lääkärin suosituksia jatkamaan matkaa. Beatles-kitaran kohtalo on vielä selvittämättä. Anders päätyy kyseisen miehen luo, joka kantaa kylänsä omalaatuisen persoonan leimaa. Verner asuu pienessä torpan pahasessa ja moni pitää häntä suorastaan kajahtaneena. Andersin kohtaaminen Vernerin kanssa ei suju odotetulla tavalla, ja Anders päätyykin väsyneenä Helenan hiljaiseen hotelliin asiakkaaksi. Kaksi, vielä tietämättään elämänsä hyvin merkityksellisessä tienhaarassa seisovaa ihmistä kohtaa kipuineen ja haaveineen. Anders haluaa pysytellä anonyymina ja huomaa tuntevansa merkillistä rauhaa Helenan hotellissa. Helena arvelee Andersin tarvitsevan rahaa ja koska hän tarvitsee apua hotellin kunnostamisessa, hän ehdottaa Andersille pientä työpestiä. Suostuessaan Anders tajuaa jo astuneensa polulle, jota hän on kaivannut.

Helenan ja Andersin toverillinen yhdessä olo ja työskentely ovat mutkatonta ja kuitenkin samalla molempia syvästi puhuttelevaa. Kun vielä yllättäen Verner tahtomattaan ja lopulta myös tarkoituksellisesti pakottaa heidät molemmat kohtaamaan todelliset minänsä, ei entiseen ole enää paluuta. Vaikka tulevaisuus on avoin, varmaa on kuitenkin se, että joskus on uskallettava tehdä juuri niitä asioita mitä eniten pelkää; olla avoin uusille ehdotuksille ja poluille elämässä. Herääminen todellisuuteen on usein kuitenkin kivuliasta, eikä se kuka lopulta peilistä katsoo, ole se joksi itsensä vuosia sitten kuvitteli. Usein ihminen luo itse ympärillensä ne rajoittavuuden muurit, jotka estävät näkemästä, elämästä.

Hulluus on sitä, että toistaa yhä uudelleen samaa mutta odottaa silti eri tulosta.

Karin Alvtegen on tunnettu dekkareistaan, mutta Todennäköisellä tarinalla hän todellakin valloittaa itselleen uuden genren. Itse kehystarina on sinällään mielestäni hyvinkin yksinkertainen, mutta Alvtegen osaa tarjoilla sen niin taidokkaasti psykologista otetta hyödyntäen, että teksti on monin paikoin mielestäni taidokasta proosaa. Tekstissä on toki paikoin tiettyä keveyttä ja huumoria, joille kuitenkin on selvä paikkansa. Henkilöhahmoissa on paljon tarttumapintaa ja hienoa elämän karheutta. Erityisesti omalaatuinen Verner tuli lähelle sydäntä sitä mukaa kun hänen tarinansa keriytyi auki. Todennäköinen tarina on kirjoitettu niin, että se herätti ainakin minussa valtavan paljon ajatuksia elämästä ja ylipäätään niistä kaavoista joihin ihminen kangistuu, sokaistuu. Se sai pohtimaan elämää ja ihmisen valintoja monelta kantilta. Erityisesti niitä rooleja, joihin me asetumme niin omien kokemustemme kuin muiden odotusten perusteella. Todennäköinen tarina on älykäs ja samalla aikaa ihanan sydämellinen.

4/5

Alvtegen on vakuuuttanut uusimmalla teoksellaan myös Leenan, Rachellen, Tuulian, Elma Ilonan sekä Erjan.

Tästä piste jälleen Ruotsi-osioon Ikkunat auki Eurooppaan haasteessa!


Kommentit

  1. Tuo hulluuden määritelmä on niin hyvä;-)

    Minusta tuntuu, että luen tämän jälkeen Alvtegenilta muutakin...

    Tämä kirja oli Bessulle kova juttu, sillä tarina ei jätä häntä rauhaan, tai sitten se ovat nuo naisten luonteet. Heitähän emme ole, emmekä heiksi halua, mutta mistä heitä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aion ehdottomasti lukea häneltä lisää!!

      Poista
  2. Erilaisia ihmiskohtaloita ja toisaalta niin samanlaisia, valtavasti asiaa ihmissuhteista ja muusta meille kaikille tutusta, just niin kuin toteat, upean karheaa tarttumapintaa ja vielä sujuvasti kerrottuna. En ole lukenut yhtään Alvtegenin dekkareista, mutta taidanpa vielä lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alvtegen ainakin tämän kirjan perusteella osaa kyllä luoda niin rikasta ja monenlaista tarttumapintaa omaavaa tarinaa!

      Poista
  3. Alvtegenin Häpeä ja Petos edustavat myös samaa upeaa psykologista elämän tulkintaa ja eivät ole dekkareita. Suosittelen lämpimästi, kun kerran tästäkin pidit! :) Tämä herätti minussakin hurjan määrän ajatuksia. Karinilta voi odottaa vain parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, täytyypä kirjastossa katsella jos jompikumpi olisi hyllyssä!

      Poista
  4. Tämä voisi olla minun kirjani. Erityisesti Helenan tarina kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helenan tarina on kiehtova ja herättää kyllä paljon ajatuksia siitä, miten itse kukin tätä elämää elää, toistaa kenties vanhempiensa virheitäkin jne.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)