keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Karin Slaughter: Pettävä hiljaisuus

Karin Slaughter: Pettävä hiljaisuus
Kustantaja: Tammi 2012
Alkuteos: Broken (2010)
Suomentanut: Annukka Kolehmainen
Sivuja: 504

"Voi Jeffrey", Sara kuiskasi. Mitähän Jeffrey mahtaisi ajatella, jos tietäisi, mihin hän oli itsensä sotkenut? Mitä hän miettisi, jos tietäisi, kuinka hirveältä Sarasta tuntui palata hänen rakkaaseen kotikaupunkiinsa, jossa kaikki kohtelivat Saraa silkkihansikkain? Saran olisi varmaankin pitänyt olla kiitollinen muiden kunnioittavasta suhtautumisesta, mutta heidän säälivät katseensa puistattivat häntä.


Sara oli hemmetin väsynyt surevan lesken osaan.

Kun entinen patologi Sara Linton palaa pitkästä aikaa pieneen kotikaupunkiinsa Grant Coyntyyn aikeenaan viettää perheensä kanssa kiitospäivää, joutuukin hän mukaan murhatutkintaan, joka vetää hänet monin tavoin jälleen äärirajoille. Vedestä on löytynyt nuori ja kaunis Allison, raa'asti niskaan puukotettuna. Epäiltyä pidätettäessä hän oli vielä puukottanut yhtä poliisia, joka nyt makasi sairaalassa kriittisessä tilassa. Sara saa soiton, jossa hänet kutsutaan katsomaan pääepäiltyä, nuorta heikkolahjaista Tommya, joka kuitenkin löytyy Saran saapuessa kuolleena sellistään. Vaikka vähän ennen Tommyn kuolemaa rikosetsivä Lena Adams oli saanut puristettua hänestä tunnustuksen ulos, on Tommy ennen kuolemaan kirjoittanut vielä verellään sellin seinään "syytön". Lapsena Tommya usein klinikalla hoitaneena Sara ei voi uskoa kiltin ja rauhallisen Tommyn syyllistyneen veritekoihin, joista häntä syytettiin. Mutta miksi hän sitten riisti itseltään hengen sellissä, jos oli syytön? Mitä jollain saattoi olla nuorta opiskelijatyttöä vastaan niin paljon, että kylmäverisesti riisti tältä hengen?

Tommyn syyttömyyteen uskoen Sara ottaa yhteyttä Georgiaan ja pyytää sieltä apua selvittämään tapausta, sillä hän ei ole luottanut Lena Adamsiin enää sen jälkeen, kun hänen puolisonsa Jeffrey kuoli osittain Lenan takia kesken virantoimituksen. Georgiasta saapuukin tapausta tutkimaan erikoisagentti Will Trent, jonka Sara on tavannutkin aiemmin. Pahasta dysleksiasta kärsivä Will on monen silmissä sangen erikoinen hahmo, joka kulkee töissäänkin omia polkujaan. Vain Willin rautainen pomo Amanda, työpari Faith sekä vaimo Angie tietävät Willin ongelmista. Willin sormessa olevasta vihkisormuksesta huolimatta hänen liittonsa Angien kanssa on kaukana tavanomaisesta. Yhteisen lastenkotimenneisyyden jakaneena heitä yhdistää jokin selittämätön side, joka repii heitä välillä niin erilleen kuin yhteen. Vapaamielinen, tulisieluinen Angie riepottelee Williä mielensä mukaan, katoaa pitkiksi ajoiksi ja juuri kun Will kokee saaneensa elämän omillaan järjestykseen, palaa Angie takaisin. Grant Coyntyyn mennessään Will ei ole nähnyt Angieta taas yli puoleen vuoteen ja Saran nähdessään hän huomaa tuntevansa jotain, joka hämmentää hänen mieltään..

Pettävä hiljaisuus on Slaughterin toinen Georgia-sarjan teos, jossa kahden aiemman sarjan, Grant Countyn ja Atlantan päähenkilöt Sara Linton ja Will Trenton kohtaavat. Olen lukenut kaikki aikaisemmin käännetyt Slaughterin teokset ja erityisesti Grant Coynty ja Sara Linton ovat olleet lähellä sydäntäni. Atlanta-sarjassa tykästyin Will Trentiinkin ja hänen erikoinen persoonsa kiehtoo yhäkin. Niinpä Atlanta-sarjan avauksessa, Kivun jäljillä, olikin herkullinen tilanne kun Slaughter sai nämä kaksi tärkeää hahmoa kohtaamaan. Slaughter on mielestäni vahvoillaan henkilöiden kuvauksissa sekä heidän kehityskaarissaan. Saran ja Willin lisäksi merkittävä hahmo myös tässä kirjassa on rikosetsivä Lena Adams, joka on todellakin monessa liemessä keitetty mimmi, jolla nyt kuitenkin alkaa olla liikaa tunnollaan. Pettävä hiljaisuus keskittyykin paljon Lenaan, mutta myös Saran yhä läpikäymään surutyöhön. Toisaalta oman twistinsä tarinaan tuo Saran ja Willin erikoinen keskinäinen jännite. Itse juoneen liittyen on pakko todeta, ettei tämä mielestäni ole vahvinta Slaughteria, mutta edelleenkin toki nautittavaa luettavaa erityisesti Slaughter-faneille. Varsinkin Grant County-sarjan kirjoissa tapahtumat olivat niin selkäpiitä karmivia ja jännittäviä usein, että menetin melkein yöuneni. Pettävä hiljaisuus oli jotenkin rauhallisempi ja enemmän päähenkilöiden kemioihin ja sisäisiin maailmoihin keskittyvä. Pidin kyllä tietenkin, vaikkei tämä parhainta Slaughteria ihan ollutkaan.

Kouristukset taukosivat tuskallisen hitaasti. Viimein Lena alkoi rentoutua ja lakkasi puremasta hammasta. Hänen pulssinsa hidastui, ja sydän läiskytteli taas rinnassa kuin verkkoon tarttunut kala.


Kuinka hän olikaan päästänyt itsensä tähän tilanteeseen? Kuinka hän oli voinut mennä näin helposti lankaan?

4/5

Ps: Grant Coyntyssa ovat myös viihtyneet Leena, Norkku sekä Rachelle!

6 kommenttia:

  1. Tiedätkö, taidan olla lukenut kaikki, siis kaikki Slaughterit,mutta hän on dekkaristi, jota en osaa ihan analysoida. En aina edes tiedä, pidänkö näistä viimeisistä kirjoista, mutta olenkohan koukutettu Angieen, Faithiin, Saraan, Lenaan ja Amandaan...Jotta jännite kestäisi, pitäisi Angien tehdä nyt jotain repäisevää Willin suhteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vähän sama, että olen enemmän koukkuuntunut henkilöihin kuin ehkä niihin tarinoihin / kerrontaan :)

      Poista
  2. Ääks. Minä olen lukenut tämän sarjan seuraavan osan ja nyt täytyy purra kieltä etten paljasta mitään tulevasta.

    Will on ihan mainio mutta kaipaan kyllä sheriffiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, minäkin kaipaan Jeffreytä!!

      Mutta hitsi, laitappa mulle vaikka facessa viestiä, että mitä tulevassa tapahtuu ;)

      Poista
  3. Olet oikeassa, tämä ei ollut ihan sitä parasta Slaughteria... Minäkin olen Leenan tavoin koukussa päähenkilöihin, ja vaikkei itse juoni niin kantaisikaan, henkilöiden takia sarja kuuluu seurattavien listalle. Olihan tässäkin kirjassa hetkensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! On vain "pakko" saada tietää, miten Saralle, Willille ja muillekin tapahtuu ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)