keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Adam Mansbach: Nyt vittu nukkumaan

Adam Mansbach: Nyt vittu nukkumaan
Kustantaja: Into Kustannus 2012
Alkuteos: Go the Fuck the Sleep 2011
Suomentanut: Kaj Lipponen
Kuvittanut: Ricardo Cortés

Adam Mansbachin Nyt vittu nukkumaan on maailmalla jo bestsellerinkin sijaa saavuttanut teos, joka varmasti jakaa mielipiteitä ja rankasti. Mansbach pureutuu suorastaan hävyttömän suorasukaisesti univajeesta kärsivien vanhempien salaisiin mielensyövereihin lyhyin runomaisin lausein, yhdessä Cortésin kiehtovan kuvituksen kanssa. Kun iltasadut on jo luettu, vesilasilliset juotu, tuutulaulut laulettu ja perinteinen uhkailu,-kiristys,-lahjonta, -metodi jo käytetty, alkaa väsyneen vanhemman mielessä joskus vilistä sangen painokelvottomatkin ajatukset. Kun lapsi ei olekaan se kaikissa vauvaoppaissa mainittu yöt läpeensä nukkuva räpsysilmä, vaan valvottaa vanhempiaan yö- ja lopulta vuosikaudet, on siitä nauru kaukana. Vaikka ei koskaan sanoisi lapselleen yhtään rumaa samaa, aika moni tarpeeksi väsyneenä sanoo niitä varmaan vähintään mielessään senkin edestä. NYT vittu nukkumaan!

Oma rakas esikoiseni tutustutti minut niin äitiyteen mutta myös suoraan sanoen helvetillisen univajeen maailmaan. Ensimmäiset 9 kuukautta hän nukkui maksimissaan 2 tunnin pätkiä. Kyllä, öisinkin. Yhden käden sormella on laskettavissa ne kerrat, kun hän nukkui peräti 4 tuntia putkeen. Eikä se taivas auennut vielä tuon 9 kuukaudenkaan jälkeen, mutta silloin taidettiin päästä joinakin öinä jopa jo viiden tunnin pätkiin. Unohtelin auton katolle kasseja, sanoja kesken puhumisen. Lasta en onneksi unohtanut mihinkään. Epätoivoisimpina hetkinä itkin hammasta purren, mielessäni sadatellen, että ei tämä ole tottakaan enää helvetti. Kyllä, ei ihan aina tullut mieleen vain ne kauniimmat sanat. Niinpä Mansbachin kirjan tarina on minulle valitettavankin tuttu ja tuntuukin hyvältä kun ilmiölle annetaan ns. kasvoja sen sijaan, että aina vain hymistäisiin hiekkalaatikon reunalla kuinka ihanasti jasupetterimoonika taas viime yön nukkui. Että sen sijaan voisi sanoa, että meillä ei kuule ole nukuttu kuin pätkissä sen jälkeen kun rakas jälkeläinen maailmaan tulla tupsahti ja kyllä, olen helvetin väsynyt!

Idealtaan kirja on siis ehdottomasti neljän pisteen arvoinen, kyllä! Mutta sitten...se vittu. En ole itsekään mikään kaunokielisin, mutta jos kirjan jokaisella aukemalla on tuo yksi ja sama sana, se vain jotenkin kalskahtaa eikä itse juttu jaksakaan niin naurattaa. Alkukielinen fuck on jotenkin pehmeämpi vaikka merkitykseltään toki sama. Suomentajalla on varmasti ollutkin haaste miettiä, miten ko. sanan korvaa tai voiko kenties lauseen muotoilla hieman toisin. Nyt kuitenkin vittua hoetaan koko ajan ja minun lukukokemukseen se kyllä valitettavasti vaikutti latistavasti ja vei huomiota itse asiasta. Rivo kielenkäyttö tekstissä tarkoituksenmukaisenakin on aika haasteellinen juttu. Sinänsä en itse hätkähdä rajumpiakaan sanoja ja rivouksia, mutta jotenkin nyt kuitenkin kukkahattutätimisesti jankkaan tässä, että olisiko suomennoksessa kuitenkin toiminut paremmin joissakin kohdissa toinen ilmaisu? Sillä tavoin sitten loppupuolella käytettynä sana vittu olisi ollut tehokkaampi ilman "liikaviljelyä". Tosin vaikeahan sitä on tietenkään mennä käännöksessä kauheasti muuttamaan, jos alkukielisessä on käytetty vain ja ainoastaan yhtä samaa sanaa, fuck. Alunperinkin ehkä itse kirjailija olisi voinut miettiä lauseisiin muutakin tehosanaa alkupuolelle teosta. Ideana tämä on kyllä vallan mainio ja hervotonkin, mutta ei ainakaan minulla toiminut noin monesti toistettuna niin hyvin kuin aiheensa vuoksi oletin, vaikka tälle varsinkin väsyneessä mielentilassa ymmärtäväisesti tirskuinkin. Kuitenkin noiden pohdintoja takia päädyin neljän pisteen sijaan kolmeen.

Jos olet yhtään kärsinyt haasteellisesta pikkunukkujasta ja sen mukana tuomasta univajeesta, kurkkaa ihmeessä kirja ja katso, miten kolahtaa :)

Unten mailla tarhan lapset kaikki tyynni.
Sammakonkaan hyppy lennä.
Et helvetti soikoon mene enää vessaan.
Tutumaan voit vittu mennä. 

Kurkatkaahan myös, mitä Amma, Tuulia ja Maija ovat tästä tuumanneet!  

3 kommenttia:

  1. Sympatiani huonoista öistä, vaikka ne mennyttä olisivatkin. (Mun mies unohti tuon meidän huonon nukkujan kerran Anttilan kassalle. Onneksi huomasi jo liukuportaissa, että jotain taisi unohtua ;) )

    On oikeasti jännää, miten karulta kiroilu tässä kirjassa lopulta kuulostaa, vaikka kyllähän sitä vittua kuulee kyllästymiseen asti kaikkialla. Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että alkuperäinen "fuck" on jollain lailla pehmeämpi sana.

    VastaaPoista
  2. Hih, voin kuvitella, että jos vittu-sanaa viljellään liikaa, menee siitä osin jo maku.

    Muuten tämä kirja ja sinun huonot yösi esikoisen vauva-aikaan saavat täydet sympatiani. Sinä tiedätkin, miten myös meillä valvottiin esikoisen vauva-aikaa. Koliikkivauva kun oli, nukuttiin yöunet 45-60 minuutin pätkissä.

    VastaaPoista
  3. Olen kuunnellut tästä otteen englanninkielisenä, Samuel L. Jacksonin lukemana ja tykkäsin siitä enemmän kuin näkemistäni suomennetuista pätkistä. Vittu-sana kalskahtaa korvaan pahemmalta kuin fuck, ei siitä mihinkään pääse. Vauva-ajan valvomiset on meilläkin tuttu juttu, joten idea todellakin osuu ja uppoaa.

    Tämä kirja varmasti toimii samanlaisena "muistinvirkistäjänä" kuin Lahden ja Rämön Vuoden mutsi, eli ansaitsisi paikkansa lapsiperheen kirjahyllyssä (aika tunnetusti kultaa muistot ja valvomiset ei enää vuosien päästä tunnu enää niin hirveältä kuin silloin kun se oli arkipäivää) ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)