sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Riikka Pulkkinen: Vieras

Riikka Pulkkinen: Vieras
Kustantaja: Otava 2012
Sivuja: 299
Kannen kuva lainattu Suomen Kuvapalvelun sivulta

- Ihmisen on hyvä säilyä hiukan vieraana itselleen, kantaa muukalaisuutta mukanaan. Kukaan ei koskaan voi täysin ymmärtää, mistä elämässä on kyse, ja siksi muukalaisuus on ihmisen perimmäinen olotila. Jos minä saisin päättää, kaikkien ihmisten tulisi kokea, miltä tuntuu olla osa vähemmistöä.

Kolmekymppisen pastori-Marian loman tarve huipentuukin suoranaiseksi pakomatkaksi äitinsä synnyinsijoille New Yorkiin. Lääkäriltä sairaslomatodistuksen haettuaan Maria menee satamaan katsomaan laivoja ja päätyy yllättäen ostamaan lipun, jo samalle päivälle. Ilman matkatavaroita tai edes selvää suunnitelmaa hän suuntaa kohti New Yorkia. Matka New Yorkiin on samalla myös matka hänen menneisyyteensä sekä erityisesti omaan itseensä. Helsinkiin jää työn lisäksi aviomies, sietämätön. Suurin painolasti hänen sydämessään kuitenkin liittyy hänen mukanaan kantamaan pienen muumipäiväkirjan kirjoittajaan, Yasminaan. Mitä oikein tapahtui tuolle pienelle tytölle? Maria ei ole pelkästään vieras vieraassa maassa vaan myös vieras itselleen. Raju anoreksia ja lopulta elämä uskovana ovat muovanneet hänestä naisen, jota hän ei oikein tunnista enää itsekään. New Yorkissa hän tutustuu Mélanieen, joka tempaisee Marian mukaansa tanssin kiihkeään sykkeeseen. Marian muistikuvissa tanssii onnellinen äiti, joka ei vielä ollut sairastunut. Äiti, jonka kanssa he yhdessä matkustivat monta kertaa viikossa kaupunkiin balettikouluun tanssitunnille. Nyt aikuinen Maria seisoo keskellä tummaa rytmiä ensin niin eksyksissä, kuin vieraana kehossaan. Mélanien avustuksella Maria päästää irti opituista rajoistaan ja sukeltaa syvälle tanssin maailmaan. Ja kun hän tutustuu vielä Tuntemattomaan, jokin hänen syvällä sisimmässään avautuu, jotain pääsee irti.

Riikka Pulkkisen uusin romaani Vieras vie myös lukijan tietyllä tapaa vieraalle maaperälle. Pulkkisen ääni on Vieraassa jotenkin voimakkaasti erilainen, voimallisempi ja kuuluvampi kuin kahdessa edellisessä teoksessa. Kerronnan rytmi muuntautuu paikoin jopa suoraan runolliseen muotoon, kuin kevyesti hypähdellen. Aluksi teksti tuntuikin ehkä juuri tuosta syystä vieraalta ja hetkittäin hieman hämmensikin. Toisaalta Vieraassa Pulkkinen käyttää osin samaa teemaa kuin esikoiseteoksessaan Rajassa, jossa pohditaan ihmisen rajoja monelta kantilta. Tämän myötä aluksi olinkin ehkä hieman vastahankaan, että ei kai Pulkkinen  sorru käyttämään liikaa samoja teemoja uusimmassa teoksessaan. Tietyllä tapaahan Pulkkinen sivuaa samantyylisiä teemoja ihmisyyteen liittyen kaikissa teoksissaan; ihmisen rajat, vieraus elämässä ja ihmisessä itsessään jne. Alun oman haparoimiseni jälkeen kuitenkin tempauduin tarinaan mukaan ja nautin tarinasta monellakin tasolla. Vieraassa Pulkkisen käyttämä tyyli on väkevää, jotenkin hyvin fyysistä ja aistivoimaista. Muutoinkin tuntuu, että tähän teokseen Pulkkinen on pystynyt luomaan hyvin voimakkaan latauksen kokemus- ja tunnetasolla. Lukija hengittää kiivaasti Marian tahdissa keskellä kuumia tanssirytmejä sekä sykkivää New Yorkia. Vahvat teemat tekevät Vieraasta moniulotteisen tarinan. Syömishäiriö, syöpä, usko, tanssi ja vieraus ihmisessä itsessään ovat teemoja, joista varmasti moni löytää tarttumapintaa. Marian nuoruuden syömishäiriö ja äidin sairauteen riutuminen kuljettavat mukana sellaisille alueille, joissa tunne törmää sydämeen junan lailla, jättää jälken. Tanssin maailma on minulle myös kiehtova ja rakas ja siten aikuisen Marian vapautuminen tanssin kautta puhuttelee, kutsuu ja houkuttelee. Taustalla kulkeva pikku Yasminan tarina puolestaan pureutuu ulkopuolisuuteen, erilaisuuteen ja kiusaamiseenkin.

Vaikka Vieras on mielestäni ehdottomasti Pulkkisen vahvin teos tähän mennessä, en kuitenkaan ihastunut siihen heti ihan niin varauksetta, kuin esimerkiksi hänen edelliseen teokseen. Ehkä kuitenkin Totta:n teemat ja maailma tuli vielä enemmän ns. iholle kolmen naisen tarinan myötä pitkässä sukupolvien ketjussa. Toisaalta juuri se mistä Pulkkista tässä kehun, eli uudenlainen ote tekstiin, hieman etäännytti ja uuvuttikin alussa. Ilselän Minna onkin muuten tuumannut samaa lukukokemuksestaan, ettei ihastunut tähän niin paljon kuin aikaisempiin teoksiin. Lumiomenan Katja puolestaan on todennut hienosti, että Vieraalla on pitkä jälkihehku. Ajattelin ihan samaa kun kirjan lopetettuani seuraavana aamuna lenkkeilin töihin; Marian tarina palasi mieleen ja pinnalle nousi vielä uusiakin sävyjä tarinasta. Luetut, lukemattomat- blogin Liisa toteaa, että Vieraassa Pulkkinen on todellakin uskaltanut heittäytyä ja leikitellä kirjailijana. Vieras on luettu jo niin monessa kirjablogissa, että kaikkien tai edes suurimman osan linkittämisen sijaan mainitsin nyt muutaman, keiden jutuista minulla on jäänyt mieleen samoja tunnelmia jne. Vieras on ehdottomasti vaikuttava teos, joka saa jälleen kaipaamaan lisää luettavaa kirjailijalta.

Olen onnellisempi kuin aikoihin. Ihminen voi astua tuntemattomalle maalle. Maa ottaa hänet vastaan. Hän on vieras niin kuin on vieras itselleenkin, niin kuin kantaa itsessään sitä vaiteliasta outoa, jolle ei ole nimeä.

4/5


15 kommenttia:

  1. Minä en ihan hirveästi ihastunut Totta - kirjaan, mutta tämä taas kuulostaa sellaiselta, josta saattaisin pitää. Olikin hauska lukea sinun arviosi, koska olen lukenut monta ylistävää arviota ja tämä taisi taas palauttaa odotukset oikeisiin uomiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä jotenkin niin erilaista Pulkkista, että varmasti jakaa mielipiteitä vaikka nyt aluksi tuntuu paljon vain kiitosta saaneen :)

      Poista
  2. Vieraassa on todellakin lähes hengästyttävä määrä teemoja ja aiheita. Jokaiselle tuntuu löytyvän siitä oma kiinnittymiskohtansa. Minuun teki vaikutuksen syömishäiriön todenmukainen kuvaus, ja syöpäkin oli tässä paljon raadollisempaa kuin Totassa. Toisaalta mietin, onko romaanissa oltava niin hirmuisen paljon tavaraa. Olen lukenut vain Totan ja Vieraan, jotka ovat aika erilaisia. Tästä pidin tai oikeammin vaikutuin enemmän. Siinä on enemmän elämää, rosoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se muuten tuntuu olevan monellakin kirjailijalla se haaste, että kirja on niin runsas teemoiltaan, että missä menee se liian raja.

      Tässä on nimenomaan enemmän rosoa ja minäkin tykkäsin!

      Poista
  3. Minä olen lukenut Vieraasta vajaa sata sivua, kun en vain pääse eteenpäin. Tarina ei tunnu kiinnostavalta ja erityisen pettynyt olen kieleen. Mielestäni sekä Rajassa että Tottassa Pulkkisen kieli on samalla sekä hienostunutta että luontevaa, mutta ainakin Vieraan ensimmäisillä sivuilla outo lauserakenne ja runsas huutomerkkien käyttö tuntuvat tekotaiteellisilta ja suorastaan harrastelijamaisilta. Ulkomaalaisen tytön suomeksi kirjoittava päiväkirja vaikuttaa hyvin epäluontevalta, tuntemani ulkomaalaiset eivät kirjoita sillä tavoin suomea. Myönnän olevani pettynyt, erityisesti Tottan perusteella odotin enemmän. Lisäksi vaikka tarina sinällään ei olisi kiinnostava, ajattelin nauttivani edes New Yorkin kuvauksesta. Nope, ei saa mitään kosketusta New Yorkiinkaan. Kamalan tylyä haukkua kirjaa näin, mutta kun odotukset olivat ihan erilaiset, niin tällä hetkellä on todella iso vaara, etten saa luettua kirjaa koskaan edes loppuun :( Aion kyllä Tottan ja Rajan perusteella lukea Pulkkiselta myös hänen seuraavan teoksensa, mutta jos se on samaa maata kuin Vieras, täytyy vain todeta, että kirjailijan tyylillinen uudistuminen on ollut niin radikaalia, ettei hän enää lukeudu minun suosikkikirjailijoihini. Hyvä juttu kuitenkin, että moni on pitänyt myös Vieraasta, koska Pulkkinen vaikuttaa muuten kiinnostavalta ja pidin kovasti esimerkiksi hänen HS:ssä julkaisemastaan kuvauksesta kuluneen vuoden matkustelusta. Periaatteessa on hienoa, että kirjailija uudistaa tyyliään, joskus vain riskinä on etääntyminen minun kaltaisistani "vanhoista" faneista, toisaalta hän varmaan löytääkin roppakaupalla uusia, joten yksi negatiivinen mielipide ei merkitse mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pulkkisen kieli on tässä aika kokeileva ja minullakin aluksi takkusi juuri sen takia, kun se tuntui jotenkin oudolta, etäännyttävältä. Mutta sitten se vain tempaisikin tai itse tarina tempaisi mukaansa.

      Joskus joku kovasti odottama kirja ei vain muodostukaan lähellekään sellaiseksi lukukokemukseksi kuin toivoi.

      Poista
  4. Kuten tiedät, minäkin rakastan Tottaa. Itselleni Vieras on Pulkkisen paras, tai vahvin kuten hyvin toteat, romaani, mutta Totta on rakkain. Rajalle en syttynyt, se on esikoiseksi hyvä, mutta jotenkin niin kovin "nuori" kirja. Aika näyttää, onko Totta vai Vieras minulle "se" Pulkkisen kirja - vai onko se hänen hienoin romaaninsa vielä kirjoittamatta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun ilmestyi tämä Vieras, alkaa Raja tuntua tietyllä tapaa juurikin sellaiselta nuorelta kirjalta, sillä Pulkkinen on niin paljon kehittynyt kirjailijana toisen ja kolmannen kohdalla.

      Poista
  5. Hienosti sanottu tuo, että lukija hengittää Marian tahdissa. Juuri niin minä tämän kirjan koin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri se lauseisen runomaisuus, hyppelehtiminen, "klonketiklonkit" sun muut jotenkin veivät lähemmäs päähenkilön mieltä, mielentilaa.

      Poista
  6. Minä pidin tästä kovasti. Komppaan kyllä sinua ja Kirsiä sen suhteen, että tuo teemojen runsaus ja "suuruus" on piirre, jonka suhteen Pulkkisen kirjat ovat niillä rajoilla, ettei tavaraa ole jo liikaa: vaarana on jonkinlainen tutkielmamaisuus. Minua viehätti Vieraassa Rajaa ja Tottaa rennompi, rosoisempi ote.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin mielenkiintoista lukea sitten aikanaan se Pulkkisen neljäs teos ;) ? Toivon mukaan sellainen on tulossa siis!

      Poista
  7. Rajan ehdoton nuoruus ja toisaalta Riikka Pulkkisen kyky heittäytyä vanhemman naisen rooliin (Rajan Anja) veivät minut mukanaan. Raja on myös älykäs teos, eikä sitä minusta uskoisi niin nuoren kirjoittajan kirjaksi.

    Tykkäsin kyllä Vieraasta myös, mutta Raja on minulle hänen paras teoksensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anjan tarina Rajassa puhutteli minuakin eniten ja oli jotenkin se kypsin osuus kirjassa :)

      Poista
  8. Tervehdys! Olinko ainoa, jota häiritsi useat asiavirheet Pulkkisen teoksessa Vieras? Mm. Heti alussa kohtaus, jossa laivan taxfreestä ostetaan juotavaa, vaikka laiva ei ole edes lähtenyt matkaan. Tai kohtaus, jossa Yasminan kuvaillaan näkevän ensikertaa Maria virka-asu yllään, vaikka Yasmina näki tämän virka-asun jo silloin, kun he ensimmäistä kertaa kohtasivat..
    Muutoin minusta kirja oli kielellisesti eheä ja kiinnostava, joten luinkin sen kokonaan kahdessa päivässä. Tärkeitä teemoja.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)