Anna Ahmatova Fontankan talossa

Anna Ahmatova Fontankan talossa
Into kustannus 2012
Teksti: Pirjo Aaltonen
 Valokuvat: Anne Hämäläinen
                                                          Kollaasit ja ulkoasu: Sanni Seppo
                                                       Arkistokuvat: Anna Ahmatova -museo

Anna Ahmatova Fontankan talossa on kuin kuvallinen ylistys jo edesmenneeen venäläisen runoilijasuuruuden, Anna Ahmatovan (1889-1966) elämälle. Ahmatova eli Stalini vainojen aikaan ja joutui itsekin elämässään kokemaan monetkin tuon ajan vaikeudet ja kauheudet. Tekstiensä takia Ahmatova joutui itse pannaan, eikä saanut julkaista vuosiin omia runojaan. Ahmatova kuitenkin halusi pysyä Venäjällä ja Neuvostoliitossa, sinnitellen mm. käännöstöitä tehden, yhteisasuntolassa asuen. Ahmatova asui Fontankan talossa kahteen otteeseen, yhteensä huikeat yli kolmekymmentä vuotta.

Upea kirjan kuvitus aivan kuin tarjoaa virtuaalimatkaa Pietarissa sijaitsevaan Anna Ahmatova-kotimuseoon. Pirjo Aaltosen teksti yhdessä Anne Hämäläisen valokuvien sekä Sanni Sepon tekemien kuvakollaasien kanssa tekevät kirjasta todella kiehtovan ja kauniin lukukokemuksen. Olen lueskellut ja ihastellut kirjaa jo useiden viikkojen ajan pienissä pätkissä, sillä olen halunnut viipyillä noissa kuvissa, niiden tunnelmissa. Siellä täällä olevat Ahmatovan runot tuovat tuon tummasilmäisen, voimakaspiirteisen kauniin runoilijan lähemmäs lukijaa.

Anna sairauden katkerat vuodet, 
tukahduttava helle, unettomuus, 
ota lapseni, rakastettuni 
ja laulun salainen lahja -  
näännyttävien päivien jälkeen  
polvistun, rukoilen Sinua:
poista pimeä pilvi Venäjän yltä,  

muuta se valoksi, kunnian säteiksi.           
(Suomentanut Marja-Leena Mikkola)


Yllä oleva runo kuvastaa hyvin sitä, mitä Ahmatovakin lopulta joutui kokemaan monen muun ohella Stalinin vainojen aikaan; sairautta, sensuuria, vallankäyttöä ja kaikista traagisinta: oman läheisen menettämistä tavallaan valtiolle mitä uskomattommista syistä. Milloin tahansa saattoi kuulua ovelta kolkutus ja joko lapsi tai puoliso riistettiin vankilan muurien taakse ilman suurempia selityksiä tai varsinkaan minkäänlaista oikeudenmukaisuutta. Terrorin aikaan kuka tahansa saatettiin riistää ns. elämästään, syyksi riitti vaikka se, että tunsi ns. väärän ihminen. Osa päätyi vangituksi, osa teloitettiin. Omilla teoilla tai tekemättä jättämisillä ei liene ollut usein juurikaan tekemistä sen kanssa, kuka milloinkin haettiin.

Runoista ja Pirjo Aaltosen kokoamasta tekstistä välittyy kuva naisesta, joka tunsi voimakkaasti ja uskalsi myös rakastaa. Ahmatova olikin kolme kertaa naimisissa ja myös yhden pojan äiti. Ahmatovan suhde poikaansa Leviin ei kuitenkaan ollut yksinkertainen. Levin ollessa pieni, muut huolehtivat hänestä. Vasta teini-ikäisenä Ahmatova alkoi rakentaa häneen parempa suhdetta taistellessaan Levin vapautumisen puolesta. Ahmatova vaikutti olevan monin tavoin vapaa taitelijasielu, vaikka pannan ikeeseen joutuikin. Hän rakasti nukkua pitkään ja vältti viimeiseen asti kotitöitä, vaikka osasi selvästikin niitä tehdä tarvittaessa.


                             

Kaipaisin kovasti tällaisia teoksia lisää. Teoksia jossa upeat kuvat yhdessä tekstin kanssa tarjoavat tavallaan tiivistetysti henkilön elämänkaaren merkittävimpien käänteiden myötä. Viime vuosina minussa on syttynyt aika voimakas kiinnostus ja tavallaan rakkaus venäläiseen (nyky)kirjallisuuteen ja henkilötarinoihin, jotka kuitenkin sijoittuvat jo menneeseen aikaan. Siksikin Anna Ahmatova Fontankan talossa muodostui minulle jotenkin rakkaaksi luku/elämyskokemukseksi. Kiinnostus itse Ahmatovan elämänhistoriaa sekä runoutta kohtaan kasvoi voimakkaasti. Hieno teos, ei voi muuta näin loppukaneetiksi todeta.

Ei, en ollut vieraan taivaan alla, 
en vieraiden siipien alla lymynnyt;
kansani kanssa olin siellä, minne
onneton kohtalo oli sen määrännyt.

(Suomentanut Marja-Leena Mikkola)

5/5

PS: Kurkatkaahan, mitä toinen varttikarjalainen on tuumannut tästä!



Kommentit

  1. Oi että, kuulostaa kertakaikkisen hienolta kirjalta. Ahmatovan runot ja Sanni Sepon valokuvat. Upea yhdistelmä.

    (Varttikarjalainen olen muuten minäkin!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on upea teos, niin itselle kuin lahjaksikin!

      (Tiedän ;D)

      Poista
  2. Susa, juuri näin. Kaikesta niin yhtä mieltä ja uskon, että tunnelatauksemme on sama: Kaunis ja vahva. Tämä kirja on täydelisesti täysien pisteiden kirja.

    Voit uskoa hämmästykseni, kun harjukaupungin Suomalaisesta ei Ahmatovaa löytynyt. Tilasin muutaman ja taidan tilata vieläkin. Sanoin kyllä, että 'ottakaa ihmeessä hyllyyn, sillä tämä kirja myy itse itsensä.'

    Niin...tällaista enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan kirja, jonka soisi löytyvän kaikista kirjakaupoista :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)