Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia

Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia
Kustantaja: Otava 2012
Sivuja: 203

Vieraassa paikassa nukkuminen on kaikin tavoin hankalaa. Esimerkiksi jääkaapille ei kehtaa millään mennä, jos tulee nälkä keskellä yötä. Sitä tuntee itsensä tirkistelijän ja murtovarkaan sekoitukseksi. Ja entä jos herää aamulla ennen isäntäväkeä? Pokka ei riitä siihen, että alkaisi muina miehinä keittää kahvia. Jos yleensä löytää sen kaapin, missä kahvia säilytetään. Sitten sitä vaan odottaa nälissään olohuoneen lattialle paiskatulla patjalla, että joku heräisi ja pelastaisi.

Kuten moni teistä ehkä muistaakin, ovat Anna-Leena Härkösen kirjat kuuluneet jo viimeisen vuosikymmenen suosikeihini. Sotilaan tarinaa lukuunottamatta olen lukenut (ja omistankin) kaikki hänen romaaninsa sekä novellikokoelmansa. Härkösen naseva ja suorasukainen tyyli pääsee mielestäni oikeuksiinsa lyhyissä kolumneissa, joissa hän usein tuulettaakin niin rohkean vauhdikkaasti mielipiteitään, että hitaampaa saattaa hirvittääkin. Minua ei, minua naurattaa ja usein vielä niin kovasti, että päätin jo aikoja sitten etten lue varsinkaan hänen kolumnejaan julkisilla paikoilla. Haluan hirnua rauhassa. Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia -teoksessa Härkönen ottaa tuttuun tapaansa kantaa niin ihmisiin kuin ilmiöihin. Miten vanhetessa yökyläilystä tulee niin hankalaa? Miksi naiset niin herkästi sortuvat kaikenmaailman hullutuksiin kauneustuotteissa? Miten elämä meni siihen, että sitä huomaa muistuttavansa vanhassa luokkakuvassaan olevaa keski-ikäistä opettajaa, minne katosi nuoruus? Entä kun kohdalle sattuu myyjä, jolla on todellakin huono päivä?

Vaikka kolumnit ovat huumorilla kuorrutettuja, niissä piilee kuitenkin oikeasti aika vakaviakin totuuksia meistä ihmisistä. Miksi jouluakin pitää suorittaa hampaat irvessä? Miksi lihavia ei saa arvostella mutta laihoja haukkua senkin edestä? Härkönen valottaa myös sitä puolta kirjailijan elämässä, mistä ei niin usein puhuta; epävarmuus, itseluottamuksen puute. Millaista on pistää aina itsensä niin likoon jokaista teosta kirjoittaessa, että lopulta on kuin kuivaksi väännetty tiskirätti (toim.huom: tämä on minun vertaukseni, ei lainaus kirjailijan kirjoittamista sanoista), odottaen ulkopuolisten "tuomiota" henkensä tuotoksestaan. Äitiys, tuo arkojen aiheiden TOP 1, on aihepiiri, johon hän uskaltaa myös ottaa kantaa rohkeasti, myyttejä ravisutellen. Onko riittävän hyvä äiti, vaikka joskus syöttäisikin lapselleen nallekarkkeja aamupalaksi tai laittaisi Fröbelin palikat heti aamusta tv:en pyörimään?

Tiedän, että Härkösen tyyli kirjoittaa jakaa mielipiteitä. Mutta niin taitaa tehdä suurimman osan muidenkin kirjailijoiden tyyli, toiset tykkää, toiset ei. Minä pidän Härkösen tavasta kirjoittaa niin romaanimuotoa kuin nasevia kolumnejakin. Vaikka nämä uusimman teoksen kolumnit muistuttavatkin tyyliltään paljon edellisiä, olo lukiessa on silti kuin olisi vanhan hyvän ystävän kanssa juoruilemassa kahvikupposen äärellä. Härkönen osuu ns. ytimeen niin monissa asioissa, että se tuo tietyn levollisen lohdun tunteen sydämeen; joku muukin ajattelee ja kokee näin. Ja lopuksi, jos joskus ihmeen kaupalla sattuisit Anna-Leena lukemaan tämän juttuni, niin on pakko hihkaista:

Fröbelin palikat rocks, todellakin !!! ( Ja minä olen jo uskaltanut testata sen livenäkin, muiden vanhempien "iloksi"..)

4/5


Kommentit

  1. Minä en ole tainnut Härköseltä lukea kuin Häräntappoaseen (eikös se ole hänen ?) silloin joskus kauan sitten. Pitäisi varmaan testata taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On juu hänen teos sekin! Mutta hyvin erilainen mielestäni mitä tämä ns. nykytuotanto on! Hyvä sekin, totta kai, mutta erilainen :)

      Poista
  2. Minä odotan jo malttamattomana että saisin tämän käsiini :) Minäkin pidän Härkösen tyylistä ja huumorista, eikä näitä kolumneja tosiaankaan voi lukea räkättämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikin ottaa lukuun pitkästä aikaa hyllystä ne hänen vanhemmat kokoelmansa :)

      Poista
  3. Olen ainakin aiemmin pitänyt Härkösen kolumneista, enemmmän kuin viimeisistä romaaneista. Olisikin mielenkiintoista lukea, onko Härkönen vielä ajassa mukana, kun nykyisin on niin paljon kaikkia kolumni-tyyliin naisen ja äidin elämästä kirjoittajaa, uutta yrittäjää (lähinnä tarkoitan blogimaailmaa, kirjoihin kaikki eivät ole vissiin vielä yltäneet).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta hän pureutuu aika ajttomasti niin naiseuden kuin äitiydenkin juttuihin, etten osaa siinä valossa jotenkin edes ajatella asiaa ;)

      Poista
  4. Oo miten multa on mennyt ihan ohi että tällainen teos on ilmestynyt! :O Kiitos vinkistä! Tsekkasin käyttämistäni kirjastoista, että tätä ei vielä edes ole niissä. Ehdottomasti lukukuun heti kun mahdollista, Härkösen kolumnit on niin mahtavia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ilmestyi kirjakauppoihin ihan muutama päivä ennen joulua!

      Poista
  5. Tämä onkin mielenkiintoinen uutuus, joka oli myös minulta mennyt ohi! Olen myös aina pitänyt Härkösen tyyllistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa saada lukea uusia kolumneja häneltä!

      Poista
  6. Minäkin pidän Härkösen tyylistä sekä kolumneissa että muuallakin, kaikista eniten ehkä arvostan kumminkin romaaneja ja varsinkin käsikirjoituksia, Vuoroin vieraissa -sarja oli aivan mahtava!

    Yhden ainoan kerran olen puutunut, se oli semmoinen joku ruuanlaitto- tai leivonta-aiheinen kirja, Sopan syvin olemus ehkä, silloin tuntui pari ekaa kappaletta luettua että jo riitti.

    Tämä vaikuttaa taas tosi mielenkiintoiselta, täytyy etsiä käsiin pikimiten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Vuoroin vieraissa oli ihan parhautta!!

      Olen vissiin aika HC-fani, koska olen pitänyt Sopan syvimmästä olemuksestakin :)

      Lempparini on rankasta aiheesta huolimatta Loppuunkäsitelty.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)