sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Lars Kepler: Tulitodistaja

Lars Kepler: Tulitodistaja
Kustantaja: Tammi 2012
Alkuteos: Eidvittnet (2011)
Suomentanut: Elina Uotila
Sivuja: 594

Ainoa ääni huoneessa on hänen oma hengityksensä.
Varovasti hän tönäisee ovea ja antaa taskulampun valon pyyhkäistä huonetta. Häntä kohtaava näky on niin raju, että hän huojahtaa ja joutuu ottamaan tukea ovenpielestä.
  Hän kääntää katseensa vaistomaisesti pois, mutta silmät ovat jo nähneet sen, mitä hän ei halunnut nähdä. Korvissaan hän kuulee pulssin jyskytyksen ja lattialle tippuvan veren äänen.

Kun psyykkisesti sairaiden, itselleen ja toisillekin vaarallisten nuorten kodissa Birgitassa tapahtuu kaksi raakaa surmaa, suomalaistaustainen poliisi Joona Linna lähtee paikalle tyystin vaille operatiivisia oikeuksia, tarkkailijana. Yksi Birgitan nuorista sekä yksi hoitaja on tapettu julmasti. Surmattu tyttö löytyy eristyshuoneen sängyltä vain pikkuhousut yllään, kädet kasvojensa peittona. Aivan kuin murhaaja ei olisi halunnut tytön näkevän häntä. Yksi Birgitan tytöistä, Vicky, on kadonnut ikkunasta. Pikaisten alkututkimusten myötä epäilyt kohdistuvat Vickyyn, vaikka edes surmatun hoitajan mies, itsekin Birgitassa työskentelevä Daniel ei usko Vickyn pystyvän tappamaan ketään, noin julmasti varsinkaan. Pakomatkallaan Vicky sieppaa auton, jonka mukana onkin takapenkillä pieni matkustaja... Alkaa hurja ajojahti, samalla kun Joona paikallisen poliisin vastusteluista huolimatta koittaa selvittää totuutta tekojen takana. Joonan mielessä myllertää myös henkilökohtaiset asiat, sillä kivulias menneisyys on vuosikausien jälkeen pulpahtanut pintaan tavoin, joka ei jätä Joonaa rauhaan.

Tulitodistaja on kirjailijapariskunnan, Alexander ja Alexandra Coelho Ahndorilin eli nimimerkki Lars Keplerin kolmas romaani. Pariskunnan ensimmäinen romaani, Hypnotisoija (2009), on päätynyt jo valkokankaallekin. Luin Hypnotisoijan hyvin pian sen ilmestyttyä ja pidin siitä valtavasti, kaikessa karmeudessaan. Kävin katsomassa elokuvankin ennakkonäytöksenä tässä syksyllä, ja myös elokuva oli hurjan hyvä. Jos mahdollista, Tulitodistaja alkaa vielä vauhdikkaammin ja pelottavammin mitä Hypnotisoija. Lyhyet luvut jotenkin vielä tehostivat sitä hengästyttävää tunnetta, joka tuli jo kirjan ensisivuilla. Mielessäni pyöri yhä voimakkaasti Hypnotisoija-leffan jäljiltä Joona Linna. Tobias Zilliacuksen esittämä Joona tuntui kiehtovalta henkilöhahmolta, jonka taustoista janosin saada tietää lisää. Jo Tulitodistajan alussa Joonan menneisyydestä selviääkin aika isoja asioita, joihin palataan pitkin kirjaa. Joona on kirjan ainoa henkilö, johon koin lukijana kunnolla kiinnostusta, muut jäivät jotenkin etäisiksi. Toisaalta esimerkiksi Elin, Vickyn entinen kasvatusäiti, nykyinen paikallinen kuuluisuuus varallisuutensa myötä, oli jotenkin kliseisen oloisesti "kyhätty", vaikka välillä tavoittikin syvempiä sävyjä. Ja juuri häneen liittyi mielestäni aika naurettaviakin kohtia kirjallisesti, kun kerrottiin kuinka hän oli niin kiihottunut, että ajoi autollakin pikkuhousut vaahdossa..Ei hyvää päivää! Tuolloin mietin kieltämättä hetken, että onko nyt yritetty yksien kansien väliin ahtaa liikaa kaikkea, siinä kuitenkaan ihan onnistumatta. Onneksi nuo ns. hölmöydet jäivät kuitenkin vähiin, onneksi!

Ehkä juuri tapahtumien vauhdikkuus toi sen, että melkeinpä kaikki henkilötkin "tulivat ja menivät" lukijan mielessä. Yleensä takerrun enemmän tällaiseen sinänsä aika merkittäväänkin seikkaan, mutta nyt nautin ihan täysillä kirjan huikean jännittävästä tunnelmasta sekä vauhdikkaasta tapahtumien vyörymisestä. Sydän pomppien käänsi ahnaasti sivu toisensa jälkeen. Jos miettii Tulitodistajaa lukukokemuksen ulkopuolelta, onhan se tietyllä tapaa hyvin suunnitelmallisen oloinen teos. Ahndorilit ovat varmasti halunneet panostaa tiettyjen elementtien mukana oloon, luodakseen taas erään kassamagneetin. Juonellisesti he ehkä ovat osittain sortuneet ennalta-arvattavuuteen pääjuonen kanssa, mutta onneksi rinnalta nousee todella yllättäviä sivujuonia keskiöön. Olisi kyllä kiehtovaa kuulla enemmän, miten he näitä karmean pelottaviakin tarinoita yhdessä kehittelevät, mistä ammentavat ideat niihin. Siinä missä Hypnotisoija toimi hienosti leffana, uskon tämän tekevän saman, jos tämä joskus siihenkin formaattiin päätyy. Tulitodistaja on kylmänväreitä aiheuttava pageturneri, joka ei jätä rauhaan ennen kuin viimeinenkin sivu on käännetty. Ja itse asiassa ei ehkä täysin vielä senkään jälkeen...

5/5

Tulitodistajan on lukenut myös ainakin Annika K.

3 kommenttia:

  1. Joo, kyllä tämä minulla toimi, ehdottomasti. Eikä minua erityisesti häirinnyt henkilökuvauksen keveys, koska en mitään syvällistä trileriltä odotakaan, genressään tämä oli minustakin ihan viiden pisteen arvoinen :) Hypnotisoija oli minusta vähän liiankin kamala, Paholainen ja Paganini ihan ok, mutta siinä erittäin epäuskottava italialaiskuvaus häiritsi nauttimista, tämä oli kolmesta ehkä paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin tässä, että niin paljon kuin pidin (pitää on tietenkin niin hassu sana niinkin karmean kirjan yhteydessä) Hypnotisoijasta, pidin tästä vielä enemmän. Tässäkin oli karmeutta, mutta eri tavalla. Paholaista ja Paganinia en ole lukenut, sillä olen kuullut siitä niin paljon kommentteja, että ei olisi kummoinen.

      Poista
  2. Oh, viiden pisteen kirja! Olet ihan oikeassa, tämä olisi melkoista katseltavaa leffaversiona! Mä en ole vielä nähnyt Hypnotisoijaa, odottelen kiltisti dvd:tä :) En muista mihin väliin Tulitodistajan luin, liekkö alla ollut juuri jokin psykologinen teos, kun koin tämän vähän pinnallisena. Mutta kuten Vera sanoi, ei jännärin niin syvällinen tarvitse ollakaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)