Fabio Geda: Krokotiilimeri

Fabio Geda: Krokotiilimeri
Kustantaja: Otava 2012
Alkuteos: Nel mare ci sono i coccodrilli (2010)
Suomentanut: Leena Taavitsainen-Petäjä
Sivuja: 189

Miten on mahdollista jättää vanha elämä taakseen tuosta noin vain, Enaiat? Yhtenä aamuna. Heittää vain hyvästit.
  Niin vain tehdään, ja se siitä, Fabio.
  Luin kerran jostakin, että päätös muuttaa maasta syntyy tarpeesta hengittää.
  Niin se on. Ja toivo paremmasta elämästä ylittää voimakkuudessaan kaikki muut tunteet. 

Kymmenvuotias afganistanilaispoika Enaiat elää jatkuvan uhan alla talebanien vallitessa kotikylää. Kun koulun opettaja surmataan julmasti oppilaiden edessä ja koulu suljetaan, päättää Enaiatin äiti vielä pojan Pakistaniin turvaan. Äiti kertoo Enaiatille kolme käskyä, joita Enaiat ei saisi koskaan rikkoa. Pysy erossa huumeista. Et saa turvautua aseisiin. Et saa varastaa. Enaiat ei tajua, että äiti on jättämässä hänelle hyvästejä ja palaamassa takaisin kotiin. Aamun valjetessa Enaiat tajuaa olevansa omillaan uuden elämän kynnyksellä. Hyvin pian Enaiatille käy kuitenkin selväksi, että laittomana siirtolaisena hän elää edelleen jatkuvan pelon alla. Hän päättääkin lopulta suunnata kohti Eurooppaa ja siten parempia mahdollisuuksia hyvään elämään. Enaitain matka kohti parempaa elämää kulkee Pakistanista Iraniin, sitten Turkkiin ja sieltä Kreikan kautta lopulta Italiaan. Elämä laittomana siirtolaisena on raskasta, mutta neuvokas Enaiat usein löytää keinot selvitä aina askeleen lähemmäs haavettaan. Vuodet laittomana siirtolaisena ja salakuljettajien "orjina" kuitenkin opettavat Enaialle, miten raadollista voi elämä olla muuallakin kuin kotikylässä. Matkan varrella hän onneksi törmää myös ihmisiin, joiden ystävällisyyden avulla hän saa elämäänsä palasen hyvyyttäkin. Usein kuitenkin jo pelkät olosuhteet kulkea ovat niin haastavat, etteivät kaikki selviäkään perille asti: vaikeakulkuista vuoristoa, krokotiilien asuttamaa vesistöä, nälkä ja kylmyys ainaisena vieraana. Sinnikäs Enaiat ei kuitenkaan aio luovuttaa helpolla, sillä onhan hän päässyt jo näin pitkälle.

Italialaiskirjailija Fabio Geda on kirjoittanut Krokotiilimeren perustuen afgaanipoika Enaiatollah Akbarin tositarinaan. Hän on halunnut ennen kaikkea tuoda tarinallaan esille ihmiskaupan karua todellisuutta, joka on tälläkin hetkellä todellisuutta käsittämättömälle määrälle ihmisiä. Samaan aikaan tarina on myös yhden pojan suuri tarina siitä, miten hän selviytyi olosuhteista, joista moni ei selviydy. Geda käyttää minä-kertojaa, nuorta Enaiaa joka kertoo tarinaansa. Tarinassa on siis kaikki ainekset kertomukseen, joka riipaisee sydäntä syvältä, mutta näin kirjan luettuani huomaankin olevani vähän hämmentynyt. Vaikka itse aihepiiri on rankka, tarina tarjoillaan jotenkin kevyemmin mitä voisi olettaa, melkein viihteellisiä piirteitä tavoittaen. Toisaalta olen lukenut useamman aihepiirin kirjan, jotka todellakin ovat raastaneet sydäntä lukiessa melkein liikaakin. Krokotiilimeri ehkä tarjoilee sinällään rankan tarinan jotenkin lempeämmin ja kevyemmin, että lukiessa ei tule liian raskas olo. Se saa kyllä pohtimaan ihmiskauppaa ilmiönä ja tuntemaan suurta surua siitä, että sellaista riistoa edelleen tapahtuu niin monissa maissa. Kuitenkin koen jotenkin jääneeni kaipaamaan vielä jotain, ilman että osaan edes tämän enempää perustella. Kiinnostava lukukokemus kuitenkin ja ehdottomasti neljään pisteen veroinen!

4/5

Krokotiilimerestä ovat kirjoittaneet myös ainakin Mari A. sekä Elma Ilona!