lauantai 26. tammikuuta 2013

Saara Kesävuori: Saarroksissa

Saara Kesävuori: Saarroksissa
Kustantaja: Tammi 2012
Sivuja: 385

Kaarlo oli tappanut. Vasta nyt Reino heikosti aavisti, mitä kaikkea se yksinkertaiselta kuulostava lause piti sisällään. Tappaessaan Kaarlo oli avannut jonkin sulkuportin sisällään, eivätkä suljetulla osastolla vietetyt neljä vuotta olleet saaneet häntä katumaan tekoaan. Päinvastoin. Poikaa ei tarvinnut katsoa vaistotakseen, millaista vihaa ja kostonhimoa tämä hyökyi. Mutta miksi?

Ennen kuin Reino ehtii miettiä juuri mielisairaalasta vapautuneen poikansa Kaarlon, "Kodakin" syvempiä motiiveja, saa hän huomata itse olleensa liian hyväuskoinen. Vaikka Kodak neljä vuotta aikaisemmin murhasi raa'asti velipuolensa, pienen Sakarin, vuodet hoidossa suljetulla eivät ole tehneet hänestä yhtään katuvampaa ja oikeamielisempää. Nyt 18-vuotias Kodak on ehtinyt neljä vuotta miettiä, kuinka hänen ainoat läheisensä pettivät hänet aikanaan. Miksi hän tuntisi katumusta teosta, johon hänellä oli oikeus? Ihmiset, joihin hän kuvitteli voivansa luottaa, salasivat häneltä totuuden. Totuuden, josta todisteena Sakari oli olemassaolollaan ollut. Nyt oli hänen vuoronsa saada oikeutta, ja muiden ansionsa mukaan.

Viimeiseen vaunuun noustessaan Kodak puristi kädessään hopeatussia ja ajatteli ukkoa ja Sentaa, saarta ja Peetun isoveljeä, metsästyskivääriä ja sen huomaamatonta kuljettamista. Ja sentan hiljaisuutta, jonka loputtua siskoa ei odottaisi muu kuin kuolema. Jätesäkkirullan junasiivoojan kärryistä ottaessaan Kodak ei ollut vielä tiennyt, mihin käyttäisi säkkejä. Nyt hän tiesi.

Kesävuoren Saarroksissa alkaa niin karmaisevan ahdistavasti kuin kauheimmat dekkarit, että piti ensin ihan tarkistaa, onko kirjailija todellakin sama, jonka teoksen olen aikaisemmin lukenut. Kyllä vaan, toissa vuonna lukemani Äidin rakkaus on myöskin hänen teoksensa. Aika huikaisevan hienoa, miten yksi ja sama kirjailija pystyy niin erilaiseen tekstiin; tavallaan pohdiskelevasta ihmissuhdetarinasta hyytävään jännitykseen! Tapa millä Kesävuori kuvaa häiriintyneen Kodakin ajatuksia on kuin kylmä syöksähdys suoraan pojan mieleen. Puistattaa, yököttää ja ahdistaakin. Olen lukenut monia todella karmivia tarinoita, mutta jotenkin Kesävuori osaa luoda Kodakin mielenmaailman niin voimakkaasti iholle tulevaksi, että se melkein pelottaa. Mietin jopa, pystynkö lukemaan kirjaa, jos joutuu matkaamaan niin sairaan mielen ajatuksissa pitkänkin matkaa. Tämä on sinällään erikoinen juttu, josta haluankin tässä vähän enemmän kirjoitella, sillä asia mietityttää minua itseäni kovasti. Sinällään teot, joita Kodak on tehnyt ja tekee, eivät raakuudeltaan juuri poikkea normaalin vähän rankemman dekkarin/psykologisen jännärin teoista. Siksi tuntuikin niin merkilliseltä, että miksi Kodakin mielenliikkeet ahdistivat niin kovasti. Ystäväni hyvin kiteyttikin asiaa kommentoidessaan, että on eri asia lukea teoista kuin tavallaan olla suoraan tekijän mielessä. Väittäisinkin, että Kesävuori on onnistunut tässä mestarillisesti.

Hyvin pian tapahtumat siirtyvät kuitenkin eräälle ulkosaariston saarelle, jossa pidetään hiljaisuuden retriittiä. Saarella asustaa kaksi munkkia sekä muutama työntekijä, jotka huolehtivat retriittiläisten majoittamisesta. Saarella on myös Kodakin sisarukset Senta ja Tyyne, molemmat omista syistään. Viikon mittaiselle retriitille saapuu hyvin keskenään erilainen porukka. Osallistujina on niin näyttelijöitä, koulun kanslistia kuin loukkaantumisen takia eläkkeelle siirtyvä majuri Holma. Holmaa on pyydetty lähtemään saarelle tutkimaan väitteitä oletetusta ihmiskaupasta, jossa saari toimisi ns. välietappina. Kun pesutuvasta löytyy ruumis ja saaristossa puhkeaa raju myrsky, ei kukaan ole turvassa.

Saarroksissa on monella tapaa hyytävän hyvä kuvaus yksinäisten, eksyksissäkin olevien ihmisten kipuiluista ja toisaalta myös yhden hyvin sairaan nuoren mielenmaisemasta. Samaan aikaan kun saarella tapahtuu monenlaista, se kuvaa myös erään monin tavoin vahingoittuneen perheen välejä ja yksilöiden traumoja. Pidemmälle edetessään se myös edustaa hyvin sinänsä perinteistä murhamysteeriä. Vaikka Kesävuori heittelee tarinan langanpäitä pitkin matkaa sinne tänne, lopussa kaikki kietoutuu yhteen ymmärrettävästi ja samalla ainakin minulle erittäin yllättävän loppuratkaisun syyllisyyteen liittyen tarjoten. Tarinassa on aika monenlaista sivujuonta aina ihmiskaupasta homoseksuaaleihin katolilaisiin. Henkilöhahmot ovat hyvin erilaisia ja kiinnostavia. Kodak on ahdistavan karmea kun taas esimerkiksi majuri Holma kaikessa erakkoudessaan hyvinkin kiinnostava. Kirjan loppu jätti minulle tunteen, että olisin kaivannut vielä jotain muutakin tai ehkä hitaampaa loppunäytöstä eri tahoilla. Kokonaisuutena voin kuitenkin todeta, että Saarroksissa on oikein onnistunut ja monisärmäinen tarina.

4/ 5


5 kommenttia:

  1. Oi joi Susa... Olin ajatellut antaa tämän liukua ohi kuin huomaamatta mutta. Nyt kyllä herätit kiinnostukseni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokos olet saanut tämän käsiisi? Minulla ko kirja lähti jo ns. lainauskiertoon :)

      Poista
  2. Kuulostaa hurjalta. Ja alkoi kiinnostaa minuakin. Kesävuoren edellisistä en ole oikein innostunut, Hyvä isän jälkeen, josta pidin. Tosiaan tyyli on vaihdellut kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä todellakin ihan erilainen verrattuna esim siihen Äidin rakkauteen!

      Poista
  3. Kirjan alusta olen täsmälleen samaa mieltä! Olin jo jättää koko kirjan kesken, koska ahdistuin aivan valtavasti kammottavan realistiselta tuntuneista Kodakin mielenliikkeistä. Loppuosa olikin sitten melkoinen pettymys! Motiivin epäuskottavuus veti kertakaikkisesti maton lukijan alta :(

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)