sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Emily Wu, Larry Engelmann: Kuin höyhen myrskytuulessa

Emily Wu, Larry Engelmann: Kuin höyhen myrskytuulessa
Kustantaja: Gummerus 2008
Alkuteos: Feather in the Storm (2006)
Suomentanut: Ari Ahola
Sivuja: 384

Maailma on teidän samoin kuin meidänkin; mutta loppujen lopuksi se on teidän. Te nuoret, täynnä tarmoa ja elinvoimaa, olette elämän kukoistuskaudessa, kuin aurinko kahdeksalta ja yhdeksältä aamulla. Toivomme on asetettu teihin. Maailma kuuluu teille. Kiinan tulevaisuus kuuluu teille.

Pieni Emily, Yimao ( kiinaksi höyhen) monen ikätoverinsa tavoin toistelee koulussa huutamalla Maon ajatuksia. Emily on vasta kolmevuotias, kun hän pääsee tapaamaan isäänsä ensimmäistä kertaa, keskitysleirille. Matka leirille on pitkä ja kuumuus tekee etenemisestä tukalaa. Teiden varsilla on multakekoja, joihin moni sorrettu ja kidutettu kiinalainen kuolemansa jälkeen lopulta päätyy, haudatuksi vailla viimeistäkään ihmisarvon ripettä. Kuin höyhen myrskytuulessa on tuon tytön väkevä tarina lapsuudesta ja nuoruudestaan, jolloin kulttuurivallankumous oli valloillaan Emilyn kotimaassa. Emily eli varhaiset lapsuusvuotensa sukulaistensa luona, koska perheellä ei ollut varaa pitää kaikkia lapsia. Kun kuitenkin nälänhätä jatkui jo neljättä vuotta, päätettiin Emily palauttaa perheeseensä. Jälleen kerran Emilyn tuntema arki muuttui. Vaikka varsinkin äiti yritti pitää Emilystäkin huolta, sai Emily kuitenkin monen muun kiinalaistytön tavoin kokea, kuinka arvoton tytön elämä oli pojan elämään verrattuna usein vanhempienkin silmissä.

Nuoren tytön silmin Emily joutui monin tavoin todistamaan, kuinka ns. mustan perheen elämä Kiinassa kulttuurivallankumouksen aikaan oli jatkuvaa pelkoa, epävarmuttaa ja usein julmaakin. Punakaartilaiset ja puolueen johto sortivat sekä terrorisoivat kansalaisia vailla minkäänlaista järkeä. Koska Emilyn isä oli tunnettu akateemikko ja asunut välillä Amerikassakin, hän oli punakaartilaisten silmissä yhtä kuin vihollinen. Emilyn perhe hajotettiin monta kertaa julmasti, mutta he eivät menettäneet toivoaan aina uudesta jälleennäkemisestä. Varsinkin Emilyn sisimmässä tuntuu palaneen jo pienestä pitäen taistelijan, selviytyjän tuli, jonka myötä hän selvisi nuo traagiset vuodet jolloin niin moni muu menehtyi, ja opiskeli lopulta itse opettajaksi. Tarinallaan Emily Wu on halunnut erityisesti lisätä ihmisten tietoisuutta Kiinan järkyttävän kulttuurivallankumouksen ajoista, mutta myös kunnioittaa heitä ketkä eivät Emilyn tavoin selvinneet.

Kuin höyhen myrskytuulessa oli vetämäni lukupiirin helmikuun kirja. Teos on ollut pitkään TBR100-listallani ja mielenkiinnolla tartuinkin siihen. Aihepiiriltäänhän Emilyn tarina on kiinnostava kaikessa järkyttävyydessäänkin juuri sen ajatuksen myötä, miksi Emilykin on tarinansa kertonut: että tulisimme enemmän tietoiseksi asioista. Kiinan historia noinkin läheltä kuin 60-70 -luvulta on minulle ollut aika vierasta ja tätä lukiessa koinkin aika voimakkaita oivalluksia monella tapaa. Jo hyvin pian kirjan alussa käy selväksi, että Emily kertoo tarinaa tietyllä tapaa hyvin "konemaisesti", kuin ulkopuolelta, mikä sinänsä on enemmän kuin ymmärrettävää aihepiiriä ajatellen. Paikoin teksti tuntuu jopa vähän humoristiselta. Emily korostaa esipuheessa, että kirja ei ole missään nimessä kaunokirjallista tekstiä, sillä hän todellakin muistaa nuo lapsuutensa kokemukset tarkasti ja toisaalta on niin paljon haastatellut läheisiään ja muitakin samoja kokeneita. Yleensä tällaisten teosten äärellä kyyneleet tulevat helposti ja usein. Nyt kirjan aika järkyttävistäkin asioista huolimatta säilyin kuivin silmin. Tietyllä tapaa Emilyn tapa kertoa tarinaansa ehkä teki lukukokemuksesta helpomman, kun ei tuntunut että olisi itsekin sisällä noissa traagisissa tapahtumissa, tuntemuksissa. Monella tapaa niin vaikuttava teos, joka toisaalta lisäsi tiedonjanoa Kiinan historian suhteen, mutta myös ahdistustakin siitä, mitä julmuuksia niin monet ovat kokeneet sielläkin.

Hän taittoi kirjeen ja laski sen viereeni vuoteelle. Hän katsoi suoraan silmiini ja sanoi: " Totuus on se, Yimao, että me kaikki olemme höyheniä tässä myrskyssä. Sinun vanhempasi, minun vanhempani, nuori lukeneisto ja sinä ja minä. Me emme voi millekään mitään, mutta sen tosiasian me olemme kieltäneet. Jos me aioimme toteuttaa unelmamme, meidän on loptettava tässä ja... nyt."

5/5

PS: Vielä on aikaa osallistua kivaa arvontaan!! Klik Klik!

1 kommentti:

  1. Olipa kivaa lukea tästä arvio! Minä luin tämän blogini alkuaikoina, eräänä kauniina kesäpäivänä, ja kirja jäi mieleeni hyvin. Ihastuin tähän rankkaan tarinaan ja muistan vieläkin yksityiskohtia Emilyn tarinasta. Mahtavaa että tykkäsit!:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)