Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja

Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja
Kustantaja: Like 2011
Alkuteos: Min Kamp. Forste Bok. (2009)
Suomentanut: Katriina Huttunen
Sivuja: 489

Tunteet ovat kuin vettä, ne muotoutuvat aina ympäristön mukaan. Suurinkaan suru ei jätä jälkiä, sillä vaikka se tuntuisi ylivoimaiselta ja kestäisi kauan, se ei suinkaan johdu tunteiden jähmettymisestä. Tunteet eivät voi jähmettyä, ne vain ovat, kuin vesi metsäjärvessä.


Norjalainen  Karl Ove Knausgård avasi oman sielunmaisemansa lisäksi myös läheistensä elämää ja sai aikaan kohun kotimaassaan. Nelikymppinen Knausgård kirjoitti tarinansa kuuden kirjan sarjaksi, joista Taisteluni. Ensimmäinen kirja. on nimensä mukaisesti ensimmäinen osa. Teos on omaelämänkerrallinen romaani, joka kuitenkin lukiessa tuntuu intiimiltä kuin päiväkirja mutta silti sujuvalta ja taidokkaalta proosaltakin. Knausgårdin teksti on rikasta, rönsyilevääkin ja ennen kaikkea jotenkin niin inhimillistä, tykö tulevaa. Luonnollisesti Knausgård on itse kirjasarjansa päähenkilö ja Lumiomena-blogin Katja onkin mielestäni määritellyt hienosti häntä päähenkilöyden lisäksi kokijaksi, näkijäksi sekä sivustakatsojaksi. Ensimmäisessä kirjassa Knausgård kertoo nuoruusvuosistaan ja siten luo lukijan mieleen kiehtovanm hauskankin kuvan 80-luvun miljööstä, trendeistä ja noloista kotibilekänneistä. Nuoren epävarman, isäänsä pelkäävän pojan kasvutarina kasvaa kuitenkin vähitellen paljon suuremmaksi. Perheen arjesta usein puuttuva äiti ja senkin edestä henkistä tilaa valtaava isä värittävän Knausgårdin nuoruutta tummin sävyin. Knausgård ei mässäile sillä, mitä isä heille lapsille teki, mutta kertoo sen verran, että lukijana jakaa Knausgårdin ahdistuksen väkivallan kokemisesta, jatkuvasta pelosta ja isän mielialojen aistimisesta. Hallitsevan, uhkaavan isän varjo yltää pitkälle aikuisikään.

Vähiten Knausgård säästelee itseään. Jo tarinan alussa alkaa piirtyä kuva miehestä, joka kaipaa omaa tilaa, tarvitsee suuria yksinäisyyden pintoja. Ensimmäistä lasta odottava Knausgårdin ensimmäinen vaimo on viimeisillään, mutta Knausgård sulkee silti kotioven koska kaipaa omaa aikaa ajatella, kirjoittaa. Hän ei siloittele tuntemuksiaan siitä, miltä perhearki tuntuu; kun elämä on yhtäkkiä yhtä tasapaksua mutta silti niin paljon läsnäoloa vaativaa toistoa: siivoamista, pyykkäämistä, lasten kanssa ulkoilua, ruoanlaittoa. Knausgård etenee tarinassa sujuvasti menneisyyden ja nykyhetken kanssa vaihdellen. Teemoiltaan kirja ei kyllä hevin kalpene muiden rinnalla. Sujuvasti Knausgård tuo Ensimmäiseen kirjaan niin nuoruusvuosien hormoonihuuruiset unelmat, kompleksisen isäsuhteen, kuoleman, vaikeiden asioiden kohtaamisen rankkuuden kuin myös ennen kaikkea ihmisyyden moniulotteisessa vajaavaisuudessaan.

Muistan näkömuistini myötä kyllä tämän kirjan Liken 2011 -vuoden kirjakatalogista, sekä hataran ajatuksen siitä, että kirjan voisi lukea. Viime vuoden lopulla alkoi kotimainen media suorastaan pursuta haastatteluja Knausgårdista ja ihmettelin, miten olin unohtanutkin koko teoksen. Kuumeisesti metsästin sitä huuto.nettiä myöten kovakantisena, kunnes sattumalta poikkesin Kirjatorille, jossa odotti kuin minua yksi ainokainen kappale, kovakantisena, viidellä eurolla. Minun! Tiesin jo ennen lukemista, että todennäköisesti koko kirjasarja on sellainen, jonka haluan lukea ja joka on ns. minun kirjallisuutta. Ja olihan se, jo tämän ensimmäisen kirjan perusteella. Voimakas, kiehtova ja jotenkin melkeinpä intiimi lukukokemus!

5/5



Kommentit

  1. Katjan ja sinun arvioittesi perusteella tästä kirjasta tuli nyt kyllä aivan erilainen kuva kuin mitä minulla ennen oli. Ajattelin, että tämä on jotain käsittämätöntä jaarittelua, mutta taitaakin olla ihan luettavaa kirjallisuutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minun makuuni tämä ainakin osui, vaikka toki tässäkin on osioita, joita olisi ehkä vähän voinut tiivistää, mutta nautin kyllä :)

      Poista
  2. Totta, että Knausgårdin kirja on toisaalta intiimi, päiväkirjamainen, ehkä paikoin luonnosmainenkin. Ja toisaalta se on valmista proosaa, silkkaa kaunokirjallisuutta. Minäkin luulen, että tulen lukemaan koko sarjan. En kuitenkaan aio pitää kiirettä edes kakkososan kanssa, sillä hyvää kannattaa odottaa ainakin hieman. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tiedä, kauanko maltan odottaa että pääsen lukemaan toisen osan, jota minulla tosin vielä ei edes ole :)

      Poista
  3. Jo Katjan arvio sai minut lisäämään tämän lukulistalleni. Sinun postauksesi jälkeen se pääsi kärkipaikoille :)

    VastaaPoista
  4. Käsittelikö jo tämä osa vaimon kaksisuuntaista mielialahäiriötä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tulee ymmärtääkseni vasta tuossa kakkososassa!

      Poista
  5. MInulla on nyt kakkososa menossa ja sen myötä olen tykästynyt sarjaan vielä enemmän kuin ekan osan jälkeen ja tulen varmasti lukemaan koko sarjan.

    Kirjat ovat tosiaan saaneet aika hienosti näkyvyyttä Suomessa, mutta yllättävän harva näistä on blogannut!

    Täällä Norjassa kirjat ovat tietenkiin nousseet jo ihan legendaarisiin mittoihin. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ymmärtänyt, että eka osa on vähän sellaista "lämmittelyä", vaikka super hyvä onkin. Kakkososa kiinnostaa valtavasti, pakko saada pian se käsiini!

      Poista
  6. Mahtavaa, Susa! Samansuuntaisia ajatuksia kuin minullakin, ja tuo lainaus on upea!

    Minäkin tosiaan kiinnostuin tästä heti julkaisun aikaan, lisäsin viime keväänä TBR100-listalleni, lainasin syksyllä kirjastosta, en edes avannut kirjaa ennen kuin jouduin palauttamaan, ja sitten vielä Kirjatorilla ekalla kerralla jätin ostamatta, kun ajattelin, että mieluummin lainaan joskus uudestaan, jos tämä on kuitenkin liian synkistelyä... Mutta lopussa kiitos seisoi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä monia hienoja kohtia, se sinun laittamasi lainaus on kyllä myös yksi vaikuttavimmista pätkistä kirjassa.

      Miten maltan odottaa, että saan kakkosen käsiini!!?

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)