J.R. Ward: Ikuinen rakastaja

J.R. Ward: Ikuinen rakastaja
Kustantaja: Basam Books 2010
Alkuteos: Lover Eternal (2006)
Suomentanut: Marke Ahonen
Sivuja: 447

Maryn veri hyytyi.
Torahampaat.
Rhagen ylähampaiden joukossa oli kaksi pitkää, terävää kulmahammasta.
Rhagella oli torahampaat.
Hänen oli täytynyt haukkoa henkeään, sillä Rhage mutisi: " Minähän kielsin katsomasta."
" Jeesus Kristus", Mary kuiskasi. " Sano että nuo ovat tekohampaat."
" Eivät ne ole."
Mary hoiperteli taaksepäin, kunnes törmäsi seinään. Voi...hyvä Jumala.

Äitinsä syövälle menettänyt, itsekin leukemiaa vastaan taistellut Mary pelkää leukemian uusiutuneen saadessaan kutsun sairaalaan jatkotutkimuksiin. Päivätyö sekä vapaaehtoistyö auttavassa puhelimessa pitivät Maryn siinä määrin kiireisenä, että hän tunsi itsensä välillä väsyneeksi, mutta muutoin vointi tuntui olleen hyvä jo pari vuotta leukemian selättämisen jälkeen. Eräänä iltana Marya seuraa kotimatkalla nuori poika, John. Kun Mary huomaa, ettei John pysty puhumaan, tajuaa hän Johnin olleen auttavaan puhelimeen tulleiden outojen soittojen taustalla. Orpo John on kiintynyt linjan toisessa päässä olleeseen Maryyn ja kokee naisen kuin ystävänään. Ottaessaan Johnin suojiinsa Mary avaa tietämättään oven myös outoon, pelottavaankin maailmaan. Maailmaan, johon kuuluu vampyyrit, lesserit, Kirjurineitsyt ja monia muita asioita, joihin Mary tulee tutustumaan vielä hyvinkin läheisesti. Tutustuettaessaan Johnin hänen naapurissa asuvaan, hyvään ystäväänsä Bellaan, Bella näkee Johnista asioita, joista Maryllä ei vielä ole aavistustakaan. Bellan johdattelemana he päätyvät viemään Johnin erääseen paikkaan, jossa John saisi opetusta kamppailulajeihin ja siten voimistuisi sekä fyysisesti että henkisestikin. Paikka jonne Bella heidät järjestää käymään, on Mustan tikarin veljeskunnan huikea tukikohta, kartano. Kartanoon astuessaan he astuvat myös osaksi veljeskunnan salaista elämää. Kun Mary kohtaa kartanossa yhden veljistä, Rhagen, sinetöityy hänen elämänsä suunta tyystin toisenlaiseksi kuin hän koskaan saattoi kuvitellakaan.

Ikuinen rakastaja on Mustan tikarin veljeskunta -sarjan toinen osa. Sarjan kirjoittaja J.R Ward, oikealta nimeltä Jessica Bird, toimi ennen kirjailijan uraansa mm. henkilöstöpäällikkönä suuressa sairaalassa. Mustan tikarin veljeskunta -sarja on saavuttanut maailmalla huomattavaa suosiota. Sarja keskittyy Caldwellissä asuviin vampyyrisotureihin, veljiin, joiden tehtävänä on puolustaa rotuaan. Vampyyrisotureiden suurimmaksi viholliseksi nousseet lesserit eli sielustaan luopuneet ihmiset tekevät kaikkensa tappaakseen koko rodun, mutta vampyyrisotureiden huikeat, yksilölliset voimat pitävät huolen siitä, että myös lesserit joutuvat itse koville. Kun vampyyriveljesten elämään astuu läheiseksi käyviä ihmisiä, moni asia mutkistuu.Yhtäkkiä kyse ei olekaan enää vain rodun hengissä pitämisestä vaan myös ihmisten suojelemisesta. Lopulta kyse on rakkaudesta.

Sarjan ensimmäisen osan, Pimeyden rakastajan luettuani koin, että olen tainnut löytää ns. korvikkeen chick litin jättämälle aukolle. Vaikka luen suhteellisen laajalla skaalalla eri genrejä, en kauheasti syty ihan puhtaasta hömpästä. Aikaisemmin chick lit täytti tuon pienen hömppä/aivot narikkaan -tarpeeni, mutta parin viimeisen vuoden aikana olen huomannut ettei chick lit enää juurikaan innosta. Vampyyrit ovat puolestaan kiehtoneet minua elokuvissa nuorestä pitäen, mutta jostain syystä olen lukenut todella vähän vampyyrikirjallisuutta, vaikka genren elokuvia rakastankin. Mustan tikarin veljeskunta -sarja on puhtaasti toiminnallista viihdekirjallisuutta omalla erikoisella kirjallisella "twistillään". Ihan nuorille lukijoille en sarjaa suosittelisi, sillä kirjat todellakin sisältävät ronskia menoa monessa mielessä. Ja aikuisten kirjaksihan sarja on luokiteltukin, ihan aiheesta. Vaikka tarinan kulku on tietyllä tapaa välillä niin ennalta-arvattava ja kliseinenkin, niin Ward osaa kirjoittaa sen jotenkin niin vetävästi, että ainakin minä olen lukijana jo ihan koukussa! On hienoa, että jokaisessa kirjassa keskitytään aina erityisesti yhteen vampyyrisotureista, vaikka muutkin ovat tarinassa mukana. Nyt oli Rhagen vuoro, mutta oli kiinnostavaaa lukea, mitä Pimeyden rakastajassa pääosassa olleille Wrathille ja Bethille kuin myös ihmispoliisi Butchille ja muille veljeksille kuului. Jokainen veljeskuntaan kuuluva vampyyri on oma kiehtova persoonansa, joista janoaa kuulla lisää. Suorastaan syntisen hykerryttävää, paikoin veretkin seisauttavaa vampyyriviihdettä! Ja monin paikoin niin kaunistakin:

Vielä silloinkin, kun ruumiilla ei enää ole vaihtoehtoja, sydämen toiveet löytävät tien ulos, ja kuten kaikki lämmin, myös rakkaus nousee ylöspäin. Sitä paitsi halu lentää oli sielun luonnossa, joten sen kodin täytyi olla ylhäällä. Ja taivaasta tuli lahjoja, sellaisia kuin kevätsade ja kesätuuli ja syysarinko ja talven lumi. 

5/5