Eija Lappalainen ja Anne Leinonen: Routasisarukset

Eija Lappalainen, Anne Leinonen: Routasisarukset
Kustantaja: Wsoy 2011
Sivuja:398

Mutta minä olin erityinen.
Minä en kuulunut tänne.
Minä en tarvinnut enää Pihkaa. En perhettäni. En Laaksoa. En riittiä.

Minä en antaisi heidän viedä sitä mikä minä olin. Halusin selvittää miksi minusta oli tullut tällainen, oliko sillä jokin syvempi tarkoitus.

Nuori Utu on yksi niistä monista, ketkä tiinettäret ovat lapsena tuoneet juna-asemalle, luovuttaneet ventovieraille lapseksi. Bioterrori-iskun saastuttama maailma 2300-luvulla on kuin varjo menneestä. Utu asuu Laakso-nimisessä kaupungissa ja kyseenalaistaa sen, minkä moni muu on jo hyväksynyt. Ihmisten elämää ohjaa tarkat säännöt ja uskomuksetkin, liikaa kyseenalaistaville tai oman tiensä kulkijoille ei ole Laaksossa tilaa. Ihmisten syntyvyyttä säännöstellään merkillisellä aikuisuuden riitillä, jossa nuorelta viedään kyky tehdä omia jälkeläisiä. Vain harvat ja valitut ovat siihen etuoikeutettuja. Utun yksi sisaruksista, se kaikista rakkain, Marras-veli jättää Laakson ikävien tapahtumien seurauksena ja Utu jää Laaksoon ikävöimään veljeään. Utu pohtii Marraksen puheita siitä, että on muunkinlaista elämää kuin Laaksossa, jossa niin kovin moni asia on kontrolloitu. Kun Utu huomaa kuukautistensa alkaneen eikä ainoa läheinen ystävä Pihkakaan tunnu enää samanlaiselta kuin ennen, alkaa Utu haaveilla pakenemisesta. Utu haaveilee perheestä, ennen kaikkea omasta biologisesta lapsesta. Utulla on poikkeuksellinen kyky, josta hän ei ole uskaltanut juuri puhua muille; hän pystyy ymmärtämään hylättyjä koneita. Sitä mukaa kun Utun vapauden sekä oman taustansa lisätiedon kaipuu kasvavat Utun mielessä, elämä Laaksossa alkaa käydä hänelle tukalammaksi.

Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen kirjoittama nuorten dystopia on Routasisarukset-sarjan aloitusosa. Halusin tuoda vetämääni lukupiiriin muille vielä vieraan genren ja päädyin dystopiaan. Olin aikonut lukea Routasisarukset jo tovin, joten valinta kirjasta oli helppo. Routasisarukset on hyvin todentuntoinen (uhka)kuva tulevaisuudesta, maailmasta jossa nykyihmisen olisi vaikea alistua elämään, varsinkaan ilman pakotetta. Vaikka tarinan kirjoittajina on kaksi henkilöä, lukiessa tarina tuntuu ns. saumattomalta, mikä on hieno asia. En ole lukenut kovin monia dystopioita vielä, joten sikäli hankala verrata genren tyypillisiin edustajiin, mutta olen katsonut aika paljon dystopiaelokuvia ja sitä kautta koen omaavani jonkinlaista pohjaa ko. genressä. Mielestäni Routasisarukset ei ole pelkästään dystopia vaan siinä on myös scifimäisiä sekä fantasiamaisia piirteitä varsinkin loppua kohden mennessä. Ehkä hetkittäin mietinkin, oliko siten kirjassa vähän liikaakin kaikkea, mutta kuitenkin vaikutuin Routasisaruksista siinä määrin, ettei se noussut ongelmaksi asti.  Näen Routasisarukset myös hyvin elokuvallisena mielessäni ja ylipäätään vahvana teoksena. On aika hienoa, että kotimaisessa nuortenkirja-genressä on tämän tasoisia tarinoita. Teemoillaan Routasisarukset pureutuu erityisesti yksilön vapauteen, vallan käsitteeseen ihmisen arjessa muuttuneen yhteiskunnan osana sekä ylipäätään elämään, selviytymiseen toisenlaisessa yhteiskunnassa.

Routasisarukset on kirja, jonka parissa singahtaa erityisen helposti mielikuvituksensa liikeradoille ja unohtaa nykyhetken, ympäröivän. Se on tarinana tietyllä tapaa nuortenkirjamaisen naiivi ja lempeä, mutta toisaalta se tekee aikuisellekin lukijalle hyvää. Kokonaisuutena kiehtova, ehjä ja vahva tarina, jonka parissa aikuinenkin viihtyy ja se on nuortenkirjalta mielestäni jo hieno suoritus. Sen verran kiehtovan dystopiatarinan Lappalaisen ja Leinosen trilogian avaus tarjoaa, että aion lukea myös seuraavan osan, Hiekkasotilaat. Routasisaruksia on luettu monessakin blogissa, mutta kurkatkaapas vaikka mitä Salla on tuumannut kirjasta!

On heitä seitsemän;
yksi näkee sydämeen,
toinen kuulee kuiskeet koneiden,
synnyttäjä kantaa salaisuutta kupeissaan,
kääpijä uumenissa maan mönkii,
kuollut Taivaasta laskeutuu,
orja kahleitta kulkee
ja soturi sodan aloittaa.

4/5

ps: Pian luvassa Leena Lumilta saamani TOP10-haastepostaus, eli kerron teille blogihistoriani 10 hienointa lukukokemusta!