lauantai 27. heinäkuuta 2013

Suzanne Collins: Nälkäpeli

Suzanne Collins: Nälkäpeli
Kustantaja: Wsoy 2008
Alkuteos: The Hunger Games (2008)
Suomentaja: Helene Bützow
Sivuja: 389 (pokkaripainos)

Nälkäpelin säännöt ovat yksinkertaiset. Kaikkien kahdentoista vyöhykkeen täytyy luovuttaa peliin yksi tyttö ja yksi poika. Heitä sanottiin tribuuteiksi. Kaksikymmentäneljä tribuuttia suljetaan valtavalle areenalle, joka voi olla mitä tahansa paahtavasta aavikosta hyiseen erämaahan. Kilpailijat taistelevat keskenään kuolemaan asti, ja kisa kestää useita viikkoja. Viimeinen elossa oleva tribuutti on voittaja.

16-vuotias Katniss Everdeen ja hänen sisarensa, 12-vuotias Prim ikätovereidensa tavoin elävät alituisen pelon alla, yrittäen kuitenkin saada välillä edes hieman normaaliutta elämään. Ei heidän pitäisi joutua pelkäämään joutuvansa Nälkäpelin tribuuteiksi, heidän pitäisi saada ihastua, iloita, aikuistua. Luonnonkatastrofien ja lopulta sodan runteleman Pohjois-Amerikan raunioista syntyneessä, kahteentoista eri vyöhykkeeseen jaetussa Panemissa eivät päde meidän tuntemamme maailman lait. Panemin hallitsijat pitävät asukkaita otteessaan keksimällään Nälkäpelillä. Joka vuotinen tosi-TV -ohjelma, Nälkäpeli, kerää kaksi 12-18 -vuotiasta nuorta kultakin vyöhykkeeltä taistelemaan hengestään. Vyöhykkeillä näytetään isoilta screeneiltä osallistujien edesottamuksia kuin hupia, vaikka tribuutit ruudun toisella puolella todellakin taistelevat henkensä kaupalla niin toisia kuin Nälkäpelin järjestäjien toteuttamia vaarallisia haasteita vastaan. Joka vuosi osallistujat arvotaan ja tänä vuonna Katniss pelkää erityisesti, mutta itsensä lisäksi myös Primin puolesta, sillä Primin täytettyä 12-vuotta hänkin joutuu osallistumaan arvontaan. Kukin ehdokas saa arpalippuja ikävuosiensa mukaan ja Katniss luottaa, että Prim ei yhdellä arpalipukkeella voi tulla valituksi, ei vain voi, kunnes...

Väkijoukko vetää henkeä, neulankin kuulisi putoavan, minulla on huono olo ja toivon hartaasti, että se en ole minä, että se en ole minä, että se en ole minä.
  Effie Trinket menee takaisin korokkeelle, avaa lapun ja lukee nimen kirkkaalla äänellä. Se en ole minä.
  Se on Primrose Everdeen.

Vaikka se on ollut juuri Katniss, joka on pitänyt huolen äidistään ja sisarestaan mm. tuomalla ruoan pöytään salametsästyksen myötä, hän tietää ettei voi päästää Primiä tribuutiksi. Hän astuu väkijoukon keskeltä esiin ja huutaen ilmoittautuu Primin tilalle. Samalta vyöhykkeeltä mukaan arvotaan leipurin poika Peeta. Yhdessä Peeta ja Katniss joutuvat jättämään sen vähänkin tutun ja turvallisen, ja suuntaavat hienolla junalla kohti Capitolia. Capitolissa heitä odottaa niin kisaan valmentautuminen kuin hämmentävä julkisuusmylläkkä. Vaikka Katniss tietää aikaisempiä Nälkäpelejä ruudusta nähtyään, että kisan voi voittaja on ainoa hengissä selvinnyt, totuus pelin julmuudesta valkenee hänelle pikku hiljaa kun heidät suljetaan Nälkäpeli-alueelle. Vain yksi voi selvitä hengissä, vain yksi voi voittaa, ja Katniss ei ole valmis vielä kuolemaan. Peli voi alkaa...

Luen aika harvoin nuortenkirjallisuutta ja Nälkäpelin ensimmäisen osan lukeneena voin taas kerran vain ihmetellä, että miksi niin. Vaikka en ole Nälkäpeli-trilogian oletettua kohderyhmää, Nälkäpeli ja Katniss rysäyttivät lukijan mieleeni ja sydämeeni kuin tornado, pum! Ensinnäkin Collins on onnistunut luomaan puistattavan todentuntuisen dystopian, joka ottaa tavallaan myös moraalista kantaa jo nyky-yhteiskuntaa vaivaavaan vitsaukseen; tosi-TV -ohjelmiin. Missä menee raja sen suhteen, että kansalle tarjoiltu tosi-TV -viihde muuttuu brutaaliksi eloonjäämistaisteluksi? Toisaalta juuri tämä kysymys herättää lisäkysymyksen siitä, miten pitkälle ihmistä voidaan alistaa vallan nimissä? Koen, että on hurjan hienoa nähdä juuri nuortenkirjoissa jo tällaistakin puolta, ettei kirja ole vain pelkästään hyvä ja viihdyttävä tarinansa myötä. Toki Nälkäpelissä on väkivaltaakin siinä määrin, etten ihan herkimmille nuorille sarjaa suosittelisi. Kokonaisuutena Nälkäpeli on äärimmäisen koukuttava ja viihdyttävä kirja, jonka jatko-osia ei vain voi jättää lukematta. Vihan liekit ja Matkijalintu odottavatkin jo hyllyssä lukemistaan. Nälkäpelistä on tehty elokuva, jonka saa jo vuokra-dvd:nä ja Vihan liekeistäkin taitaa olla leffa tulossa teattereihin loppuvuodesta.

5/5

PS: Tulevalla viikolla luvassa postaukset Peter Jamesin uutuudesta, Kuolema kulkee kannoilla sekä paljon kohutusta Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -teoksesta. Loppusuoralla on myös Katja Kallion Karilla. Lisäksi haluttaisi postata teille juttua yöpöytäkirjoihini liittyen. Monenmoista siis tiedossa, kiva jos pysytte kuulolla!!

13 kommenttia:

  1. Jee, tätä postaustasi olen odottanut, ja jee, täydet viisi pistettä!! Tiesin (!) että Nälkäpeli kolahtaa sinullekin! :) Arviosi luettuani tuli sellainen olo että haluan lukea kakkososan ihan nyt heti. :D En vain voi, minulla on taas useampi kirja kesken ja muutama sellainen odottamassa vuoroaan, joiden laina-aika on lähenemässä loppuaan. Mutta pian, pian...

    Gardellin kirjaa odottelen kirjastosta. Kiinnostaa kovasti!

    Ihanaa viikonloppua sinne, Susa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo hilkulla ollut tarttua kakkososaan, mutta vielä toistaiseksi malttanut mieleni sitten kuitenkin :)

      Gardellin kirja oli....<3 Tänään juttua siitä varmaan jo luvassa, kun vapaapäivä ;)

      Poista
  2. Voi että, Nälkäpeliä on kehuttu tosi paljon. En ole sitä vieläkään lukenut, mutta sisko lainasi jo mulle kaksi ekaa osaa (keväällä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä jos yhtään vaan kiinnostaa ja on kerran jo odottamassakin :)

      Poista
  3. Nälkäpeli on kyllä niin loistava kirja! Seuraavat osat eivät ole valitettavasti ihan niin hyvin, mutta tuli nekin luettua. Vihan liekit kiinnostaisi kuitenkin käydä tsekkaamassa kunhan tulee teattereihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän tuota olen ounastellut, että jaksaako se tietty fiilis ja koukuttavuus säilyä muissa osissa, mutta lukuun tulee kuitenkin :)

      Poista
  4. Olen katsonut tästä kirjasta tehdyn elokuvan, en tosin tiennyt leffaa katsoessani että se on tehty kirjan pohjalta. Olisihan se pitänyt arvata! Leffa oli ihan ok ja ajattelin joskus lukea kirjankin, mutta haluan ensin unohtaa mahdollisimman paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla polttelee jo katsoa tuo elokuva-versio, mutta ystävän kanssa ollaan sovittu pitävämme leffaillan sen merkeissä, joten vielä pitää tovi odotella.

      Poista
  5. Itse pidin todella paljon sekä kirjasta että elokuvasta (mieheni osti minulle kirjan syntymäpäivälahjaksi ja lukea päräytin sen siltä istumalta, seuraavana päivänä menimme katsomaan elokuvan). Leffassa oli vaan se huono puoli, että siitä oli kaikki oikeasti jännittävä karsittu ikärajan laskemiseksi.
    Trilogian seuraavat kirjat eivät olleet mielestäni ihan yhtä hyviä kuin ensimmäinen, etenkin Matkijanärhi suorastaan ärsytti loppua kohden, mutta suosittelen ne kuitenkin lukemaan jos kiinnostaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan luen nuo kaksi muutakin, mutta tosi hyvä näiden kommenttien myötä vähän voida suhteuttaa omia odotuksia, niin ei tule ainakaan pettymystä sitten!

      Poista
  6. Voi, milloinkahan muistaisin lukea tämän trilogian loppuun... =D Tästä ensimmäisestä osasta kyllä tykkäsin, luin sen reilu vuosi sitten, ja taisi olla viime kesää kun luin toisen osan, josta en sitten enää tykännytkään. Siksi tuo kolmas osa on jäänyt ilmaan leijumaan. Elokuvakin on katsottuna; olihan se ihan katsottava, mutta ei jäänyt mitenkään erityisesti mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän alkaa jo jännittää, miten kakkososan kanssa mulla käy, mutta ei se auta kuin itse kokeilla :)

      Poista
  7. Tämä on ihan hurjan koukuttava kirjasarja, mutta ihan lemppariksi tämä ei kuitenkaan yltänyt. Ensimmäisestä osasta pidin paljon, mutta jo toisen kohdalla homma vähän lässähti.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)