Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori
Kustantaja: Like 2014
Alkuteos: Prayers for the Stolen
Suomentanut: Terhi Kuusisto
Sivuja: 268
Mistä minulle: Kustantajalta

   Pienestä pitäen äiti oli opettanut minut rukoilemaan milloin mitäkin. Se oli meillä tapana. Olin pyytänyt Jumalalta pilviä ja pyjamaa. Olin pyytänyt hehkulamppuja ja mehiläisiä.
   Älä ikinä rukoile rakkautta ja terveyttä, äiti sanoi. Tai rahaa. Ei Jumala anna, jos kuulee mitä todella haluat. Ei takuulla.
   Kun isä lähti, äiti sanoi: polvistu ja rukoile lusikoita.

Ladydi on tyttö, jonka kodin takapihalla on olutpullojen hautausmaa ja joka itse ryntää maahan kaivettuun koloon aina kuullessaan vieraan auton renkaiden äänen kotinsa lähellä. Ladydi on yksi niistä monista meksikolaisista tytöistä, joiden elämää varjostaa alati uhka tulla siepatuksi huumekartellin seksiorjaksi, palvelijaksi. Äidit pukevat kauniita tyttäriään pojiksi ja peittelevät heidän kauneutta sotkemalla naamaa, hampaita, sillä..

Ruma tyttö on parasta mitä Meksikossa voi olla.

Ladydin isä oli muiden kylän miesten tavoin jättänyt perheensä selviytymään omillaan ja lähtenyt tiehensä. Ainoat miehet jotka kylässä kävivät, tiesivät yleensä pahaa. Huumekartellin miehet eivät koskaan olleet hyvällä asialla. Naiset pitivät machetensa terävinä, sillä oli heidän vastuullaan puolustaa tyttäriään. Kylän naiset ja tytöt ovat ihmeissään ja ihastuksissaan, kun kouluun pestautuu opettajaksi nuori komea José. Tytöt haaveilevat suurkaupunkisuudelmasta ja äidit notkuvat koulun lähistöllä päästäkseen juttusille Josén kanssa. Josén myötä he saavat maistaa hetken palan unelmaa, keveämpää elämää, mutta sitten kylän kaunein tyttö Paula haetaan kotoaan, pelkkä pyyhe ympärillään. He kaikki luulevat menettäneensä Paulan iäksi, kunnes eräänä päivänä Paula palaa. Mutta millainen Paula? Ranteeseen hänelle on tatuoitu Cannibal's Baby ja hän on enää vain varjo entisestään. Paulan paluun jälkeen alkavat kylän naiset saada ennusmerkkejä, jotka eivät lupaa hyvää.

Varastettujen rukouksien vuori oli minulle silmiä avaava kokemus, todellakin. Toki olin tiennyt Meksikossa vallitsevasta rikollisuudesta ja huumekartelleista, mutta se, että nuorien tyttöjen sieppaaminen on niin yleistä, ja varsinkin köyhille arkipäivää, sitä en tiennyt. Jennifer Clementillä on yli kymmenen vuoden tausta Meksikoss väkivaltaa kokeneiden naisten tarinoiden kuuntelemisessa. Hän on haastatellut niin huumekauppiaiden vaimoja, tyttöystäviä, tyttäriä kuin myös naisvankejakin. Haastattelujen ytimestä kohosi eniten esille kadonneiden lasten ja naisten kohtalot. Toisin kuin huumeannos, tyttö voidaan myydä prostituoiduksi yhä uudestaan ja uudestaan, kertoo Clement kirjan jälkisanoissa. Meksikossa rehottava ihmiskauppa on järkyttävä ilmiö, josta Clement on onnistunut kirjoittamaan vaikuttavan kaunokirjallisen teoksen.

Kun näin ensin kirjan kannen, oletin kirjan sisällön aihepiiristään huolimatta olevan jotenkin erilainen mitä se oli. Kansi kuvastaa hauskan graafisesti kirjan sisältöä kyllä, mutta sain siitä silti kai jotenkin humoristisemman kuvan ja siksi en ensi alkuun meinannut edes lukea kirjaa. Onneksi kirja kuitenkin kolahti yllärinä postiluukusta, sillä värikkäiden kansien sisältä aukenikin voimakas lukukokemus. Varastettujen rukousten vuori on sekoitus rajuun faktatietoon pohjautuvaa sekä toisaalta myös mustanhuumorin sävyttämää, koskettavaa tarinaa ihmiskohtaloista Meksikossa. Ladydi on fiktiivinen hahmo, jonka harteilla on kuitenkin valtaisa todellisten tarinoiden paino. Ladydin tarina voisi varmasti olla monen meksikolaistytön tarina ja onkin sitä tälläkin hetkellä. Tälläkin hetkellä nuoria tyttöjä ja naisia siepataan kodeistaan samalla kun osa pääsee pakenemaan, ainakin tämän kerran. Tulevasta ei koskaan tiedä. Varastettujen rukousten vuori kuiskii kaikkien niiden lukemattomien siepattujen, iäksi kadonneiden tarinaa korviimme eikä jätä heti rauhaa. Eikä pidäkään.

Äidin ja tyttären hiljaisuus vuorella, jolla oli tapahtunut rikos, oli maailman viimeisten ihmisten hiljaisuus.

Lukekaa!