sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet

Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet
Kustantaja: Gummerus 2013
Alkuteos: We Need New Names 2013
Suomentanut: Sari Karhulahti
Kansi: Eevaliina Rusanen
Sivuja: 292
Mistä minulle: Kustantajalta

Kun me istutaan valkoinen mies rupeaa ottamaan kuvia isolla kamerallaan. Nämä avustustyöntekijät totta vie tykkää ottaa kuvia aivan kuin me oltaisiin niiden oikeita ystäviä ja sukulaisia ja ne katsoisi kuvia myöhemmin kotonaan ja kertoisi meidän nimet muille ystävilleen ja sukulaisilleen. Niille on ihan sama vaikka meidän likaiset ja risaiset vaatteet hävettää meitä ja vaikka meistä olisi parempi ettei ne ottaisi kuvia. Ne ottaa silti, ottaa ja ottaa. Me ei panna vastaan koska me tiedetään että kuvaamisen jälkeen me saadaan lahjustavaroita.

Pienessä zimbabwelaisessa slummikylässä, Paratiisissa, asuu 10-vuotias Kulta, joka ystävineen haaveilee paremmasta elämästä Amerikassa. Amerikka näyttäytyy unelmien maana, jonne Kullan täti on aikanaan päässyt pakenemaan slummielämän kurjuutta. Koulunkäynnin sijaan Kullan ja hänen ystäviensä päivät kuluvat leikkien toinen toistaan erikoisempia leikkejä ja herkullisia quavoja rikkaiden pihoista varastellen. Avustustyöntekijöiden vierailut slummissa tuovat konkreettista apua arkeen, mutta toisaalta herättävät ristiriitaisia ajatuksia varsinkin Kullan mielessä. Amerikan ihmeet vilisevät lasten leikeissä ja puheissa, Bin Ladenia etsitään ja lauluissa raikaa Lady Gaga. Slummikyläkin on saanut loisteliaasti nimekseen Paratiisi, vaikka edustaakin kaikkea muuta kuin sitä. Vaikka Kullan ja hänen ystäviensä valtaisa optimistisuus ja ehkä vielä osin suojelevakin lapsenmieli tekevät arjesta helpompaa selvitä, on asioita jotka pysäyttävät.

Kun katselee risteihin kirjoitettuja nimiä ja päivämääriä tajuaa että nimet on nyt oikeasti kuolleiden nimiä. Ja jos osaa matematiikkaa niin kuin minä pystyy laskemaan haudattujen iät ja ymmärtää että ne on kuolleet nuorina, ne on eläneet yhtä lyhyen aikaa kuin kotihiiret.

Kullan haave oikeasta paratiisista, Amerikasta, toteutuu hänen päästessä tätinsä luo asumaan. Vuodet Amerikan ihmemaassa kuitenkin näyttävät Kullalle, että elämä Amerikassa ei olekaan niin auvoisaa kuin hän vuosikauden kotimaassaan kuvitteli. Vieraan maan vieraat tavat hämmentävät ja ulkopuolisuuden tunne eristää muista. Mitä ennemmän aikaa kuluu, sitä vieraammaksi jäävät yllättäen myös kotimaa ja läheiset siellä. Kulta on yhtäkkiä kahden maan välissä ja hänen on löydettävä keino sopeutua uuteen elämäänsä.


Afrikkalaisen Noviolet Bulawayon vahva esikoisromaani kertoo sinällään jo muista kirjoista tuttua tarinaa maastamuuttajan silmin, mutta varsin piristävällä ja poikkeuksellisella tavalla. Vaikka tarinan taustana ovat kurjat ja raadollisetkin olot Afrikassa, niin nuoren kertojan silmin tarina saa erilaisen äänen. Äänen jossa soi myös toivon kauniit värit. Bulawayon ratkaisu käyttää kerronnassa lapsen ja nuoren puhekieltä toimii mielestäni erittäin hyvin. 10-vuotiaan Kullan kieli on hieman erilaista kuin sitten jo nuoren Kullan myöhemmin Amerikassa. Pidin valtavasti myös siitä, millainen hahmo Kulta oli. Hänen ajatusten esimerkiksi avustystyö sai ainakin minun silmissäni vähän uusiakin sävyjä. Uutisista sitä vain katsoo ajattelematta sen syvällisemmin, kuinka afrikkalaiset lapset juoksevat innoissaan avustusrekkojen vierellä. Tai jos ajattelee, mieleen tulee lähinnä se, miten kiitollisia he mahtavat olla avusta. Kullan ajatusmaailman kautta piirtyy kuitenkin kuva tietynlaisesta tekopyhyydestä avustustyönkin maailmassa ja toisaalta avunsaajien älykkyys siitä, kuinka sitäkin "peliä pelataan". Kaikenkaikkiaan vaikuttava, raikkaan omaääninen kertomus!

Katsokaa miten tämän maan lapset lähtevät joukolla, jättävät kotiseutunsa vuotavia haavoja ruumiissaan, järkyttynyt ilme kasvoillaan, verta sydämessään, nälkä vatsassaan ja murhe askeleissaan. He jättävät äitinsä, isänsä ja lapsensa taakseen, jättävät napanuoransa multaan, jättävät esi-isiensä luut hautaan, jättävät kaiken, mikä muovaa heidän minuuttaan, heidän ominaislaatuaan, lähtevät koska eivät voi enää jäädä. He eivät koskaan enää palaa entiselleen, sillä se on kerta kaikkiaan mahdotonta sen jälkeen kun on jättänyt taakseen minuutensa, ominaislaatunsa, se on kerta kaikkiaan mahdotonta. 

2 kommenttia:

  1. Minulla oli hyvin samantyylinen lukukokemus tästä kirjasta. Hyvä kirja!

    VastaaPoista
  2. Minustakin tämä oli hieno, juuri sopivan erilainen kirja. Kieli vaati minulla hieman totuttelua, mutta aika nopeasti pääsin siihen sisälle ja tykästyin :).

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)