keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Erik Axl Sund: Unissakulkija

Erik Axl Sund: Unissakulkija
Kustantaja: Otava 2014
Alkuteos: Hungerelden
Suomentanut: Kari Koski
Sivuja: 400
Mistä minulle: Kustantajalta

Ihmisen tappaminen on helppoa. Ongelmat ovat enemmänkin henkisiä, ja niissä lähtökohdat eroavat valtavasti toisistaan. Useimpien ihmisten on ylitettävä melkoinen määrä esteitä. Empatia, omatunto ja harkinta toimivat yleensä esteinä tappavan väkivallan käytölle.
Joillekuille se ei ole sen vaikeampaa kuin maitopurkin avaaminen.

Rikoskomisario Jeanette Kihlberg ei ole saanut edes vielä selvitetyksi vierasmaalaisten lasten murhia kun hän jo joutuu keskelle uusia raakoja murhia, joissa on selviä ritualistisia piirteitä. Mitä syvemmälle murhien selvittämisessä Jeanette joutuu sukeltamaan, sitä kauheammalta kaiken taustalla häilyvä totuus vaikuttaa. Totuus, josta Jeanette ei kuitenkaan saa otetta, vaikka välillä huomaa pohtivansa, että jokin asia lähellä tuntuu niin tutulta. Jeanette törmää vähän väliä tutkinnassa nimeen Victoria Bergman. Kumma kyllä, Victoriasta ei löydy mitään aikaisempaa historiaa ja jos jotain on ollut, se on pyyhitty pois järjestelmistä. Jeanette saa epävirallista apua terapeutti Sofia Zetterlundilta, jolla tosin itselläänkin tuntuu olevan isoja ongelmia tahollaan. Kaikki apu on kuitenkin tarpeen tutkimuksissa, jotka tuntuvat edetessään vievän aina askeleen syvemmälle pahuuden kellariin.

On parempi varastoida viha sisälleen ja antaa sen kasvaa suureksi. Jonakin päivänä hän avaisi kaikki padot ja antaisi liekkien vyöryä yli maailman, ja sinä päivänä hän olisi armoton eikä antaisi anteeksi.

Pahuus on vyörynyt yllemme. Se vaanii kiillotettujen kulissien takana, lähellä. Sen synkät lonkerot kietovat heikoimmat sairaaseen syleilyynsä, josta ei voi selviytyä enää voittajana. Pahuuden siemenet kylvetään viattomiin, jotka jatkavat tahtomattaansa saamansa pahan perinnön jakamista ympärillään, jos ensin itse selviytyvät.

Vuoroin lyödä ja hyväillä, ensin suojella ja sitten tuhota.

Unissakulkija jatkaa suoraan siitä horrorista, kirjallisesta cliffhangerista, johon kirjailijakaksikon Erik Axl Sundin Varistyttö lukijan jätti. Varistyttö tarjoili rankempienkin psykologisten dekkareiden ystäville sellaisen menun, että välillä suorastaan heikotti. Unissakulkija ei ehkä samassa määrin enää shokeeraa, mikä on toki ihan hyvä juttu, liika on liikaa. Nyt mennään kuitenkin pintaa syvemmälle sellaisiin sfääreihin, jossa lukija kuljetetaan ihmisessä syntyvän pahuuden lähteille, sinne mistä kaikki saa alkunsa. Se nostaa pahuuden rinnalle myös kiusaamisen tematiikan sellaisissa mittakaavoissa, että paikoin puistattaa.

Uskallatko sinä tänään, senkin pelkuri? Uskallatko? Uskallatko?
Ei, et uskalla! Sinä et uskalla! Sinä pelkäät liikaa!
Olet säälittävä! Ei ihme ettei kukaan pidä sinusta!

Luin Varistytön maaliskuussa ja vaikka juoni oli yhä mielessä, jouduin Unissakulkijassa tilanteeseen, että tuskailin alussa kun en muistanut kaikkia henkilöitä. Tämä veikin alusta jossain määrin sitä tiettyä tenhoa, imua, jota dekkareissa rakastan. Unissakulkija on niin suoraa jatkoa Varistytölle, ettei se kertaa alkuun aikaisempaa vaan jatkaa samalla sykkeellä, selittelemättä. Tämän vuoksi luulen, että jos olisin lukenut nämä hyvin lähekkäin, ei Unissakulkijan alku olisi ollut minulle niin pirstaleinen lukukokemus. Sitten kuitenkin päästiin vauhtiin ja tarina tuo eteen toinen toistaan karmivampia käänteitä, paikoin jopa hieman kyseenalaistin kaiken uskottavuutta, mutta joku merkillinen taidokas koukku tällä kirjailijakaksikolla on tarinan kerrontaan, sillä viimeisellä kolmanneksella olin jälleen niin lujaa koukussa, että viimeisen sivun käännettyäni huomasin olevani taas jossain pimeyden ytimessä lisää janoten. Ahdistavaa mutta nerokasta. Unissakulkija ei silitä hellästi posken nukkaa, se läväyttää avokämmenelle poskeen jäljen, joka kirvelee pitkään, mutta silti...joku kumma vetovoima siinä on....!

Kurkatkaa myös Leenan , Kristan ja Annikan jutut tästä karmivan trilogian kakkososasta! Edelleenkin korostan, että tämä ei ole herkimmille lukijoille, sen verran ravisutteleva trilogia on kyseessä ja toisaalta myös pakko todeta, että Unissakulkijan maailma avautuu varmastikin kunnolla vain jos on lukenut ensin Varistytön.

PS: Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille, teitä olikin paljon :) Yritän huomenna saada kirjoitettua kaikki arpalaput ja arvottua, mutta pieni EHKÄ-varaus tähän, sillä lomailen jo ;)

2 kommenttia:

  1. Samoissa ajatuksissa täällä eli onneksi tarina suuntatui osin pahan syntysijoille kysyen 'miksi?, tätä ei voi lukea lukematta ensin Varistyttöä ja tämä ei ole herkimpien luettavaa. Kummasti vain 'pojat' pitävät minutkin imussa, vaikka käväisin Varistytössä jo sietokykyni rajoilla. Nyt sitten vain lokakuuta odottamaan! Erittäin jännittävää nähdä, millaisen päätöksen dekkaristipari antaa huimalle trilogialleen.

    VastaaPoista
  2. Voi viineri, että odotan tätä kirjaa. Laitoin sen varaukseen kirjastoon omasta mielestäni hyvissä ajoin (eli heti, kun olin lukenut Varistytön, jota jouduin jonottelemaan aika pitkään), mutta olen edelleen jossain ties kuinka monentena varaajalistalla. Myös kolmannelle osalle oli jo runsaasti varauksia. Varistyttö loppui niin "kesken", että jo sen heti luettuani mietin, että nämä olisi voinut olla järkevämpää lukea kaikki yhteen putkeen, mutta sitä, että ne saisi samaan aikaan lainaan kirjastosta, joutuu odottamaan varmaan monta vuotta enkä malta odottaa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)