perjantai 12. syyskuuta 2014

Wendy Lower: Hitlerin raivottaret

Wendy Lower: Hitlerin raivottaret
Kustantaja: Atena 2014
Alkuteos: Hitler's Furies. German Women in the Nazi Killing Fields (2013)
Suomentanut: Juha Sainio
Sivuja: 296
Mistä minulle: Kustantajalta

Tässä kirjassa on monella tapaa kyse siitä, miten emme osaa huomioida menneisyyttä, emme niinkään historiallisena rekonstruktiona tai moraalitarinana, vaan todisteena uusiutuvasta ongelmasta, josta olemme kaikki vastuussa. Mitkä ovat ne sokeat pisteet ja tabut, jotka säilyvät itsepintaisesti kertoessamme tapahtumista yksittäisten ihmisten kuvauksina, muistelmina ja kansallisena historiankirjoituksena? Miksi tämä historia vainoaa meitä edelleen, vaikka sen tapahtumista on kulunut jo sukupolvia ja ne tapahtuivat Grzendan kaltaisissa syrjäisissä paikoissa?

Historian professori Wendy Lower kiteyttää mielestäni todella hyvin kirjansa olemuksen noissa lainaamissani kirjan jälkisanoissa. Hitlerin raivottaret tarjoaa lukijalle vähemmän tutkitun ja ylipäätään esillä olleen näkökannan: saksalaisnaiset aktiivisina toimijoina holokaustin kauheuksissa. Useinhan varsinkin viihteelliset kirjat ja elokuvat esittävät naiset uhreina ja kärsijöinä, ikään kuin holokaustin aikana tapahtuneisiin väkivaltaisuuksiin ja kauheuksiin kykenemättöminä. Teoksessaan Lower haluaakin näyttää toteen, miten iso joukko naisia oli merkittävässä roolissa julmuuksien toteuttajina. Aikojen saatossa naisen roolia holokaustissa muunakin kuin uhrina on toki tuotu esille esimerkiksi Hitlerin lähipiiriin kuuluneiden naisten tarinoiden kautta. Nämä naiset kuitenkin kuvattiin enemmänkin vierellä seisojina ja kenties jossain määrin myötävaikuttajina kuin aktiivisina toimijoina Saksan ja Hitlerin ideologian hyväksi. Näkökulma jonka Lower teoksessaan esittää kattavan aineiston ja lähdeviitteiden myötä ei siis sinällään ole ihan uusi, mutta laajuudessaan poikkeuksellinen. Ainakin minulle tuli yllätyksenä se, miten iso osa holokaustin julmuuksien takana olevista ihmisistä oli naisia. Mielestäni Lower ei yritäkään teoksella kauhistella sitä, että naisetkin pystyvät julmuuksiin vaan käsitellä ilmiönä sitä, miten moni nainen oli niin aktiivisena toimijana kansanmurhassa. Tässä on minusta iso ero. Toki nämä tämän aihepiirin teokset ovat aina ylipäätään aika herkkiä asioita yleisessä keskustelussa ja pitkälti lukijan oman ajatus- ja kokemusmaailman värittämiä tulkintoja, mutta tällainen tunne minulle tuli kirjaa lukiessa.

Lower taustoittaa kirjansa perusteellisesti ja tuo oman vahvan tietämyksensä hyvin esille. Tämä luo lukijan näkökulmasta tunteen, että asiaa osataan käsitellä oikealla tavalla eikä revitellen. Lower ei väitäkään yrittävänsä kertoa jonkinlaista totuutta asiasta vaan kertoo paljon dokumentoituja faktoja noista Hitlerin raivottarista ja herättää paljon kysymyksiä, joihin lopullisen vastauksen saa antaa halutessaan lukija itse. Kirjan ns. päähenkilöt olivat tavallaan kuin ketä meistä vain: äitejä, sihteereitä, sairaanhoitajia, konekirjoittajia, tyttäriä. Syistä, joita emme saa koskaan tarkkuudella tietää, he ajatuivat osaksi väkivallan ja veren värittämää koneistoa ja siten toiminnallaan edistivät kansanmurhaa. Olennaista on mielestäni kuitenkin se, että kenelläkään näistä naisista ei olisi ollut pakko ajautua siihen, vaan selittämättömistä syistä he päätyivät siihen omaehtoisesti. Jonkun motiivina saattoi olla kenties ajatus, että olemalla itse julmemman puolella, selviää todennäköisemmin. Toista saattoi kiehtoa ajatus SS-upseerin vaimona oleminen kaikkien saatujen etuuksien ja rikkauksien takia. Mutta sitten tullaan siihen kaikista selittämättömimpään, eli tavallaan pahuuden ytimeen. Siihen, ettei ole mitään normaaliin järkeen käypää syytä, miksi nuori nainen huvikseen ampuu parvekkeeltaan juutalaisia, vaan se on jotain sellaista, mihin suurimman osan mieli ei kykene samaistumaan, ymmärtämään. Toisaalta Lowerin teosta lukiessa tulee mieleen sekin, että ilmapiiri, joka tuolloin vallitsi itä-Saksassa, oli sellainen, että heikompi yksilö saattoi helpostikin mennä ns. väärälle puolelle ikään kuin aivopestynä. Tai että tietyissä olosuhteissa periaatteessa kuka tahansa meistä olisi kykenevä pahuuteen. Nämä ovatkin niin suuria teemoja, ettei näihin ole yksiselitteisiä tulkintoja, vastauksia.

Holokausti on minun mielessäni yksi järkyttävimmistä asioista historiassa. Toisaalta viime aikojen uutiset Ukrainasta saavat pohtimaan, olemmeko viime vuosikymmeninä tulleet kuitenkaan ihmisinä niin paljon eteenpäin kuin voisi kuvitella. Ympäri maailmaa edelleen tapetaan, kidutetaan, teurastetaan mitä mitättömimmistä syistä ja vaikuttimista ihmisiä, viattomia. Ei sitä pysty edes käsittämään.

Hitlerin raivottaret on poikkeuksellinen teos aihepiirinsä ja Lowerin hankkiman valtavan taustatiedon ja dokumenttien myötä. Se antaa lukijalle uudenlaisen ikkunan kurkistaa yhteen varmasti aikamme kauheimmista tapahtumista historiassa. Ennen kaikkea se haastaa lukijaa voimakkaasti pohtimaan ihmisen roolia poikkeuksellisessa ympäristössä kauheuksien tekijänä mutta myös ylipäätään lähestymään pahuuden olemusta. Se ei syyllistä, ei osoittele eikä kauhistele, vaan esittää faktat, joiden valossa lukija itse tekee lopulliset tulkintansa, jos kykenee.


Ihminen on ainoa eläinlaji, joka tekee kansanmurhia.

Siinäpä kaikille miettimistä...

5 kommenttia:

  1. Olen suunnitellut lukevani tuon kirjan ja tekstisi vain painottaa aikomustani.

    VastaaPoista
  2. Koin samoin kuin Ulla! Kirjoituksesi tuuppaa lukemaan tämän kirjan.

    Olen juuri viime päivinä tavannut naisen, jolla on hirveitä,rasistisia ja tietämättömiä ajatuksia. Naiset voivat todella olla ihan yhtä pahoja ellei pahempia kuin miehet sortamaan ja vihaamaan.
    Tässä tapaamani henkilön ajatuksia kotimmelähjelle sijoitetuista pakolaisista.
    - Mistä ne osaa vaatii kaikkee, ku siältä savimajoista tulevat. Tuas lähel oli somalien asunto sisustettu siisteil vanhoil huanekaluil, ni ei kelvannu. Seuraavana päivänä oli pihas huanekalukaupan auto ja uudet nahkasohvat kannettiin sisään. Eihän siäl Ambomaallakaa mitään nahkakalusteita ole.
    - Tiäksä nua kongolaiset tuas toisella pualel katuu kerrostalos. Niillon kaikki yhteist. Niitten poika oli viäny pihasta jonku ihmisen pyärän ja heittäny ojaan. Ei se ymmärtäny ku kaikki on yhteistä niillä. Seuraavana päivänä oli niillä kaikilla mukuloilla - eihän ne niitten mukuloita edes ole, toisten mukuloita on tuatu mukana - ni uudet maastopyärät oli joka ikisellä. Sitte ne jättää ne mihin sattuu - ja saa uudet.
    - Se on kans niin pahaa kattoo ku ne kulkee laumas ja kaikki puhuu kännykkään. Toisilleenko ne puhuu ja kuka sen maksaa?
    Kun on "pahaa kattoo" ja oma talous kuralla, niin ei siitä ehkä ole niin pitkä matka parvekkeelta ampumiseen, varsinkin jos se on hyväksyttävää, jopa kiiteltyä toimintaa.

    On kyllä hyvä, että tämä kirja on tehty. Enemmän tällaista, että ihmiset näkisivät totuuden.

    VastaaPoista
  3. Hyvä, kun muistutit tästä kirjasta. Olin jo unohtanut sen kokonaan. Lisäänkin nyt samantien koneeni lukulistaan ja sopivana hetkenä kipitän lainaamaan sen.
    // Leena

    VastaaPoista
  4. käsittämätöntä väkivaltaa , naisilta. Hyvä että tämäkin totuus tuli viimein esille. En pystynyt lukemaan teki niin pahan olon.

    VastaaPoista
  5. Lowerin kirja vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. En ole kirjaa (vielä) lukenut, mutta sen herättämää keskustelua olen seurannut. Ehdottomasti sellainen tietokirja, joka olisi hyvä lukea! Kiitos tästä arviosta!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)