sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Hugh Howey: Siirros

Hugh Howey: Siirros
Kustantaja: Like 2014
Alkuteos: Shift (2013)
Suomentanut: Einari Aaltonen
Sivuja: 527

" Mitä tekisit, jos saisit tietää, että kaikki päättyy?" hän kysyi. "Mitä tekisit?"
"Jos mitä? Tarkoitatko meitä? Ai, tarkoitat elämää. Kulta, onko joku kuollut? Kerro, mistä oikein on kysymys?"
" Ei, ei joku. Vaan kaikki. Koko maailma."

Kun kongressiedustaja Donald Keene ottaa vastaan ex-tyttöystävänsä isän pyynnön lähteä mukaan suorastaan suruuudenhulluun hankkeeseen rakentaa jättimäinen rakennelma maan alle, hänellä ei ole aavistustakaan sen vaikutuksista tulevaisuuteen. Eletään vuotta 2049, muutama sata vuotta ennen Hugh Howeyn Siilon tapahtumia. Nyt Howeyn tuorein käännös vie lukijan ajassa taakse päin ja näyttää, miten kaikki todella sai alkunsa aikanaan. Kuinka nuo viattomat ihmispolot päätyivät jättimäiseen siiloon maan alle, vailla toivoa normaalista elämästä maan päällä. Mikä sai ihmiset pakenemaan maan alle?

Rakennusprojektin edetessä Donaldille paljastuu kauheita asioita, joita edes hänen rakas vaimonsa Helen ei meinaa uskoa todeksi vaan ajattelee Donaldin mielen järkkyneen. Ihmiskunnan kohtaloon järkyttävästi vaikuttavan hankkeen edetessä Donald yrittää saada muutettua asioita, mutta tajutessaan hankkeen takanaolevien tahojen mahdin, on hän lopulta kuin tahdoton marionettinukke. Lopulta kyse on enää vain siitä, kuka selviää ja kuka ei.

60 vuotta myöhemmin Troy sulatetaan kryounesta ja valmistellaan häntä hänen ensimmäiseen työvuoroonsa siilossa. Troylla on hatarat muistikuvat perehdytyksestä, jossa häntä oli valmistelu juuri tähän. Samaan aikaan kuitenkin jotain muutakin pyrkii Troyn mieleen, mutta hän ei saa siitä selvää otetta. Se jokin on kuitenkin niin voimallista, että Troy ei voi hallita kyyneleitään, jotka ovat olleet pidätettynä jo vuosikymmeniä. Hänen vuoronsa on kuitenkin alkamassa ja sen verran hänkin tajuaa, että sovitusta kaavasta ei kannata poiketa, vaikka mikä olisi. Sillä heillä jokaisella on oma tehtävänsä tässä järjettömässä palapelissä. Kukaan ei halua olla lopulta se puuttuva palanen.

Howeyn Siilo oli niin koukuttavan hyvä dystopia, että innolla tartuin tähän trilogian keskimmäiseenkin osaan. Siilo nimittäin jätti minut lukijana sen verran ovelaan odotukseen ja vaatimaan lisää vastauksia. Totuus, mikä Siirroksen sivuilta lukijalle valkenee, on puistattava. Se muistuttaa kouriintuntuvalla tavalla, että ihminen on itsensä pahin vihollinen. Dystopia genrenä on minusta äärimmäisen kiehtova ja aika vähän niitä lukeneena huomaankin myös ahdistuvani niistä, mutta juuri sillä kirjallisuuteen sopivalla tavalla. Hyvä dystopia saa pohtimaan omaakin tulevaisuutta ja ylipäätään ihmiskunnan tulevaisuutta. Kuten Siilo, Siirroskin luo sellaisen sopivan klaustrofobisen tunnelman lukiessa, eikä ote meinaa hellittää vielä lukemisenkaan jälkeen. Howey pallottelee ihmisiä valintoineen taitavasti moraalin eri puolilla ja luo siilon sisälle kokonaisen maailman. Tällaista janoan lisää ja toivon mukaan ensi vuonna päästäisiin nauttimaan jo sarjan viimeisestä osasta käännöksenä.

Siirros ei ollut ihan niin ehjä kokonaisuus Siiloon verrattuna. Eri ajasta toiseen siirtyminen teki lukukokemuksesta hieman pirstaleisen, mutta onneksi Howey kirjoittaa sen verran koukuttavasti, että ote pysyy kuitenkin koko ajan. Henkilöhahmot eivät olleet myöskään ihan niin kiinnostavia kuin Siilossa. Toki Donaldin tarina on kiinnostava ja traaginenkin, mutta Siilossa tykästyin erityisesti kipakkaan ja neuvokkaaseen Julietteen. Toisaalta Siilossa jo esiintyneen Solon persoona nousi nyt esille voimakkaasti kirjan loppuosassa ja samalla sitoi yhteen Siilon ja Siirroksen. Tietyt tapahtuvat luovatkin kiehtovasti lisävalaistusta Siilon tapahtumille ja ikäänkuin tarjoavat lukijalle sen vastakkaisen näkökulman. Kokonaisuutena ahdistavan ja koukuttavan hyvä osa tämäkin!

Kun maailma on nyt pelastettu, pohdin eri kysymystä, johon tuskin saan vastausta ja jota emme ole koskaan uskaltaneet, rohjenneet esittää. Joten kysyn nyt sinulta, ystäväni: Oliko maailma ylipäätään pelastamisen arvoinen? Olimmeko me pelastamisen arvoisia?


Vaikuttavaa. Suosittelen!



4 kommenttia:

  1. Minua vähän hirvittää lukea tämä, kun pidin Siilosta niin hurjasti. Kaipa sitä pitäisi rohkaista mielensä...

    VastaaPoista
  2. Siilo oli lukukokemuksena niin uniikki, kieltämättä. Nyt kun tietää asiat mitä Siilon myötä tietää, ei ihan samanlaista wau-efektiä ehkä tule lukiessa mutta toisaalta kaikki se edeltävä miten siiloihin päädyttiin..se moraalinen taistelu ihmisten mielessä jne, niin kyllä Siirroskin minut sitten vakuutti :)

    VastaaPoista
  3. En tiennytkään, että tällainen on ilmestynyt. Nyt se pääseekin heti varaukseen, sillä tokihan Siilon maailmaan (tai sitä edeltävään) on tutustuttava lisää. Kiitos tästä vinkkauksesta. /Leena

    VastaaPoista
  4. Shift (tai Siirros) oli kieltämättä jonkin matkaa aika puuduttava ja tuntui polkevan paikallaan. Ja turhan pitkä. Mutta Howeyn luoma dystopia kieltämättä toimii ja kohti viimeistä osaa pitänee taivaltaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)