lauantai 27. joulukuuta 2014

Jayne Anne Phillips: Murhenäytelmä

Jayne Anne Phillips: Murhenäytelmä
Kustantaja: Tammi 2014
Alkuteos Quiet Dell (2013)
Suomentanut: Kersti Juva
Sivuja: 584

Kun taivalla loistaa tähdet ja kuu,
tuuli vauhkona puhaltaa,
yö tuuleen ja sateeseen kietoutuu,
joku mies ohi ratsastaa.
Yömyöhään, pimeys harteillaan,
mikä hänet saa alati laukkaamaan?

- Robert Louis Stevenson, " Tuulisia öitä"
Lasten runopuutarha

On vuosi 1931, ja laman kourissa taistelee myös yllättäen leskeksi jäänyt kolmen lapsin äiti Asta Eicher. Ison talon ylläpitäminen on kallista ja kolme kasvavaa lasta tuovat omat kulunsa. Kun Astan anoppi, Laviniakin kuoli, jäi Asta oman onnensa nojaan Grethen, Hartin ja Annabelin kanssa. Erityisesti nuorin Annabel jäi kaipaamaan mummiaan, sillä heillä kahdella oli erityinen yhteys. Vain mummi näki, miten erityinen lapsi Annabel oli, sillä Annabel näki ja aisti asioita enemmän kuin moni muu. Kuolinhetkellään mummi vaatii vielä Annabelia kirjoittamaan ylös erään runon. Runon, joka käy toteen ennemmin kuin mummi osasi aavistaakaan.

Jotain jää, vaan minä en.
Jää vain kuori ulkoinen,
mainen maku, joutava.
Edeltä menin, tiedä se,
valmistan paikan sinulle.

Charles O'Boyle, alunperin Astan vuokralainen, on kiintynyt sekä Astaan että kaikkiin kolmeen lapseen ja näkee perheen ahdingon. Charles uskoo voivansa auttaa perhettä kosimalla Astaa. Hän ei kuitenkaan halua painostaa Astaa vaan lupaa tälle miettimisaikaa siihen saakka kunnes palaa muutaman päivän mittaiselta reissultaan. Charlesilla ei ole aavistustakaan, että Astan mielen ja sydämen on jo valloittanut joku toinen. Joku, joka on muuttava kohtalokkaasti koko Eicherin perheen elämän kulun.

Kaikki huolet ovat jäävä taa. Riemuisaa joulua!
Rakastan sinua.
(Sinun) C.

Asta on päättänyt ottaa ohjat omiin käsiinsä ja jättänyt ilmoituksen kirjeenvaihtokerhoon. Kirjeenvaihtokumppanuus hurmaavan ja varakkaan Cornelius Piersonin kanssa on syventynyt rakkaudeksi ja lupaukseksi hienosta tulevaisuudesta. Cornelius on kehoittanut Astaa alkamaan valmistella elämää siihen malliin, että he muuttavat koko perhe Corneliuksen luokse, kunhan ensin Cornelius saa viettää aikaa kahdestaan Astan kanssa tovin. Lapset eivät tiedä muuta kuin että äidin täytyy lähteä toviksi hoitamaan heidän asioitaan ja sitten kaikki muuttuu paremmaksi. Grethe, Hart ja Annabel eivät tiedä elävänsä elämiensä viimeisiä hetkiä. Cornelius saapuu hakemaan Astan ja Asta kuvittelee jättävänsä vain hetkeksi hyvästit lapsille. Kuluu tovi, eikä Astaa kuulu kotiin, mutta sen sijaan heitä saapuu hakemaan Cornelius, joka kertoo äidin jo odottavan uudessa kodissa. Heillä on niin kiire lähteä, että edes yövaatteita ei ehdi vaihtaa. Lasten matka kuolemaan on alkanut.

Hän on täällä ja mummi on lähellä ja kaikkialla ympärillä. Mutta missä ovat toiset? 
Annabel muistaa mitä mummi sanoi: Kun olen poissa. 
Onko Annabel siis poissa, vaikka hän ei ole vanha, vaikka hän ei ole ollut hyödyksi eikä elänyt pitkää elämää, joka mummi hänelle toivoi?

Kolmekymppinen toimittajanainen Emily Thornhill päätyy tutkimaan Eicherin perheen tapausta aina perheen taustoihin tutustumisesta syyllisen oikeudenkäyntiin ja tuomioon saakka. Eicherin perheen kohtalo luikertelee Emilyn ihon alle eikä varsinkaan lasten kohtalo tunnu jättävän häntä rauhaan. Erityisesti nuoren Annabelin suhteen hän kokee selittämätöntä yhteyttä, aivan kuin Annabel yrittäisi kertoa hänelle jotain. Vastoin kaikkia itsenäisen naisen odotuksia, Emily kohtaa itse rakkauden tragedian keskellä. Vaikka rakkaus ei kaikkia sovinnaisuuden rajoja täytäkään, se saa Emilyn jaksamaan läpi raskaan tutkinnan ja oikeudenkäynnin.

Jayne Anne Phillipsin Murhenäytelmä perustuu 30-luvulla tapahtuneeseen tragediaan, johon Phillips itse tutustui äitinsä kautta. Phillipsin äiti oli ollut vain kahdeksanvuotias, kun hänen äitinsä oli vienyt hänet traagisen Quiet Dellin tragedian tapahtumapaikalle. Sitä myötä Quiet Dellin tapahtumat siirtyivät tarinoissa myös Phillipsille itselleen ja jäivät askarruttamaan häntä vuosikymmeniksi. Mitä ihmettä tapahtui, että kokonainen perhe murhattiin kylmäverisesti? Kuka oli tuo auervaara, joka huijasi naisia kohti kuolemaa? Phillips keräsi vuosia tapaukseen liittyviä lehtileikkeitä ja tietoja, ja se näkyy kirjan sivuilta mm. aitoina vanhoina mustavalkovina, lehtijuttuina.

Murhenäytelmä ei ole mitään tavanomaista proosaa. Se kurottelee monia eri ulottuvuuksia aina maagisesta realismista jännitykseen ja toisaalta rakkaustarinaan. Phillips ei pelkää käyttää laatukirjallisuudessa sinällään harvinaisempaa ratkaisua antaa ääni tarinassa jo kuolleelle ihmiselle, joka tarkkailee eläviä jostain omasta ulottuvuudestaan. Koinkin paljon samoja kaikuja kuin Alice Seboldin Oma taivasta lukiessani, joskin Murhenäytelmä on kokonaisuudessaan huomattavasti paljon rikkaampi kokonaisuus. Phillips valottaa myös hieman murhaajan taustoja, ikään kuin etsien syytä tragedioille, mutta ei kuitenkaan anna anteeksi, armahda. Liki kuudestasadasta sivustaan huolimatta Murhenäytelmä oli hyvin nopealukuinen, vetävä tarina. Sen verran meni minunkin ihoni alle Eicherin perheen kohtalo, että päädyin etsimään vielä netistäkin tietoa tragediasta.

Tämä oli minulle ensimmäinen Phillipsin teos, mutta ei varmasti viimeinen. Häneltähän on suomennettu kuusi teosta tätä ennen, eli luettavaa riittää. Tykästyin Phillipsin tyyliin kuljettaa tarinaa ja käyttää vähän normaalista poikkeavia tapoja kertojissakin. Pieni kosmeettinen ryppy minulle tuli lukiessa liittyen Emilyn salamarakastumiseen, sillä se tuntui jotenkin liian absurdilta suhteessa muuhun tarinaan. Toisaalta siinä oli sellaista tiettyä suloisen naivia "janeaustenmaisuutta". Mutta ehkä kokonaisuutena kirjan synkkä sävy olisi ollut vielä puhuttelevampi ilman tuota käännettä. Kuitenkin, kun pääsin yli tuosta, loppupuolella jopa nautin tuon kyseisen rakkaustarinan osuuksista. Tämä tragedia pyörii mielessä vielä pitkään, veikkaanpa. Sen verran taidokas kokonaisuus on kyseessä.

Murhenäytelmä on luettu myös erimerkiksi Lillin kirjataivaassa ja Leena Lumilla!

5 kommenttia:

  1. Pidin kovasti Murhenäytelmästä. Kirjoitat, että kirjassa oli monia eri ulottuvuuksia. Tuo on hyvin totta. Olen kulkenut pitkän matkan tekijän tuotannon kanssa. Aloitin lukemisen Mustista kuvioista. Tässä kirjassa on rakkautta, miltei siirappisia hetkiä. Aiemman tuotannon takia pelkäsin rakkauden hetkissä, en osannut antautua niiden vietäväksi, sillä odotin milloin tekijä vetää maton altani ja mätkähdän maahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostuin kyllä tämän kirjan myötä lukemaan Phillipsiltä lisääkin! Mitä hänen teosta suosittelisit minulle seuraavaksi?

      Poista
  2. Olen aloitellut Murhenäytelmää vähäsen jokin aika sitten, mutta tämä on sellainen ihana keskittymistä vaativa murikka, että olen vähän säästellyt tätä sopivaan hetkeen. Joka koittanee pian, sillä aion lukea tämän ennen tammikuun loppua... ;) Kirja vaikuttaa jo alusta upealta, olen ihan varma että tulen laillasi ihastumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vaatii varsinkin alussa keskittymistä, mutta sitten jotenkin ainakin minulle iski sellainen hyvä flow tämän kanssa, että luin parissa päivässä :)

      Poista
  3. Ohhoh, ajattelin ensin että eipä kiinnosta mutta onneksi luin juttuasi eteenpäin. Ei kuulosta ihan kevyeltä, mutta mukaansavievältä kyllä jos tuon mainitsemasi flow'n onnistuisi saavuttamaan. Kiitos lukuvinkistä, Susa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)