maanantai 16. helmikuuta 2015

Carl-Johan Vallgren: Varjopoika

Carl-Johan Vallgren: Varjopoika
Kustantaja: Otava 2015
Alkuteos: Skuggpojken (2013)
Suomentanut: Maija Kauhanen
Sivuja: 348 (ennakkokappale)

Tämän kielen sinä osaat kaikkein parhaiten, hän ajatteli palatessaan istumapaikalleen, väkivallan kielen. Millainen ihminen sinä oikein olet... mikä sinussa on vikana?

Kesäkuun alku vuonna 1970 Tukholmassa. Jan-isä kahden poikansa kanssa menossa junalle. Veljekset Joel ja Kristoffer. Lastenvaunujen takia heidän on valittava hissi oikealle junalle päästäkseen. Isompi pojista, Kristoffer, pieni vielä hänkin, alkaa kärttää päästä menemään portaiden kautta. Sitten jostain ilmestyy huivipäinen, ystävällinen nainen, joka tarjoutuu auttamaan Kristofferin portaiden kautta oikealle raiteelle. Kun Jan ja Joel saapuvat oikean junan luokse, ei naista ja Kristofferia näy missään. Kristoffer on kadonnut kuin tuhka tuuleen. 40 vuotta myöhemmin katoaa Joel, jättäen jälkeensä mm. vaimonsa Angelan, joka on varma, että Joel ei ole voinut kadota vapaaehtoisesti. Joel on kertonut aikaisemmin Angelalle Danny Katzista, miehestä jonka kanssa hänellä oli ollut yhtä aikaa varusmiespalvelussaja johon hän omien sanojensa mukaan luotti eniten. Danny on ihmeissään, miksi Joel on jutellut sellaisia vaimolleen, sillä eiväthän he olleet enää aikuisiällä edes tekemisissä toistensa kanssa. Angela on kuitenkin niin vakuuttunut, että jos joku löytää Joelin, se on Danny ja rahanpuutteessa oleva Danny tarttuu tarjoukseen. Joelin katoaminen tuntuu olevan vain jäävuoren huippu. Danny ajautuu mukaan liian syvälle synkän jutun syövereihin Joelin kohtaloa tutkiessaan ja päätyy lopulta itse takaa-ajetuksi.

Kuva naisen ruumiista ei suostunut katoamaan verkkokalvoilta. Lopetettu ihminen, hän ajatteli. Lopetettu ja pois heitetty. 
Hän ei voinut käsittää sitä.
Joka ikinen yksityiskohta. Jopa puremajäljet kaulan ympärillä.
Kaikki johtaisi häneen.

Carl-Johan Vallgrenin Varjopoika jatkaa mm. Keplerin ja Larsenin viitoittamalla pohjoismaalaisten dekkareiden tiellä kulkua sangen määrätietoisesti ja ansiokkaasti. Se ei sinällään tuo mitään uutta tai erikoista tähän genreen, mutta on ehdottomasti ansiokas ja koukuttava lajinsa edustaja. Vaikka tapahtumat sinkoilevat peräti 40 vuoden aikajänteellä aina Tukholmasta Karibialle, ote pysyy hallussa koko ajan. Tapahtumien kiihtyessä huomaa haluavansa lukea "vielä yhden luvun lisää.. ja vielä yhden"..sillä koukkuuntumisaste tässä kirjassa on huomattava. Toki pohjoismaalainen dekkari käsitteenä alkaa välillä tuntua jo kliseeltä ja paikoin kyllästyttääkin jos sillä ns. ratsastetaan. Varjopoika on aika toiminnallinen dekkari Dannyn takaa-ajon myötä, mutta ei kuitenkaan liikaa. En itse jaksa juuri lukea kovin action-painottesia dekkareita, kirjassa pitää olla muutakin. Mielestäni Vallgren on onnistunut annostelemaan oikein mainiossa mittasuhteessa Varjopoikaan jännitystä, takaa-ajoa ja hyvin rakennettua laajempaa psykologistatarinaa. Päähenkilönä Danny Katz on mielenkiintoinen ja jatkossa mielellään pääsisinkin vielä enemmänkin hänen menneisyyteen ja ajatuksiin syvemmälle. Iso plussa siitä, ettei Vallgren mässäile väkivallalla. Kokonaisuutena siis erittäin kelpo dekkari, jonka päähenkilöstä kuulisin mielelläni vielä lisääkin uusien kirjojen muodossa. Nautin siitä, että Varjopojan parissa ei tarvinut jännittää sudenkuoppia tai muita epäkohtia, sillä sitä lukiessa tunsi olevansa varmoissa käsissä ja saavansa takuuvarman dekkarinautinnon.

Varjopoika onkin luettu jo monessa blogissa, tässä linkki esimerkiksi Kuuttaren blogijuttuun, jonka lopusta löytyy lisää linkkejä blogijuttuihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)