torstai 7. toukokuuta 2015

Karin Slaughter: Rikollinen

Karin Slaughter: Rikollinen
Kustantaja: Tammi 2014
Alkuteos: Criminal (2012)
Suomentanut: Annukka Kolehmainen
Sivuja: 426

Alkuun oli ihan pakko yrittää. Ahtaan paikan kammo otti vallan. Järjetön tukehtumisen pelko. Se alkoi jaloista kuten vieroituskrampitkin. Varpaat kipristyivät. Lihakset pyrkivät väistämättä supistumaan. Se eteni kehon halki kuin rajumyrsky.

It's a man's world. Eletään 70-lukua Atlantassa ja nuoret poliisinaiset Amanda Wagner sekä Evelyn Mitchell saavat todella tuntea sen nahoissaan. Rehottava rasismi ja seksimi ei rajoitu vain poliilaitoksen seinien ulkopuolelle, vaan molempien on todellakin lunastettava paikkansa miesten maailmassa. Kun kaupungissa murhataan raa'asti ilotyttö ja osa tuntuu olevan merkillisesti kateissa, saavat Amanda ja Evelyn tilaisuutensa näyttää kykynsä, vaikkakin moni on halukas heittämään kapuloita rattaisiin. Kovan kohtalon kokeneiden ilotyttöjen tapaus vie heidät lopulta jonkun sellaisen äärelle, jonka jäljet kantavat vielä nykyhetkeenkin. Kun melkein 40 vuotta tapahtuneesta tapahtuu samanlainen murha, varsinkin Amanda tietää, että asiat joista hän on vaiennut vuosikymmeniä, tulevat lopulta päivänvaloon. Erikoisagentti Will Trent tulee vedetyksi myös mukaan jutun selvittämiseen eikä hän ymmärrä miksi. Lastenlääkärinä työskentelevä, entinen kuolinsyyntutkija Sara Linton on päätynyt suhteeseen Willin kanssa, vaikka Will teknisesti on yhä naimisissa nuoruudenrakkautensa, suorastaan vaarallisen arvaamattoman Angien kanssa. Jutun selvittely paljastaa järisyttäviä asioita monelle taholle, sillä nyt ollaan jonkun niin suuren äärellä, ettei perääntymiselle ole enää varaa. Saako paha lopulta palkkansa ja keneen voimme lopulta luottaa?

Kirjoja julkaistaan nykyään sellaista tahtia, tai ainakin omaan laajaan lukumakuun sopivia, että aina silloin tällöin käykin niin, että jopa suosikkikirjailijan uutuus odottaa pitkän tovin lukemistaan. Olen lukenut kaikki Karin Slaughterin kirjat ja Slaughter lukeutuukin lempidekkaristeihini. Slaughterin viime vuonna ilmestynyt Rikollinen odotti kuitenkin kirjapinoissa tähän hetkeen saakka lukemistaan. Slaughterin edellinen, Yli rajan jäi kokonaisuutena minulle yllättäen aika laimeaksi lukukokemukseksi vaikka siitä on kyllä paljon pidetty yleisesti. Slaughterin ensimmäinen sarja, Sara Linton-sarja, on ollut minulle lukumuistoissa jotenkin se parhain, mutta kun Slaughter marssitti areenalle Will Trent-sarjan myötä erikoisagentti Will Trentin, joka todellainen on erikoinen monessakin suhteessa, tykästyin häneenkin kovasti. Myönnän aluksi hieman jännittäneeni, miten käy kun Slaughter laittoi Saran ja Willin kohtaamaan Will Trent & Sara Linton -sarjassa, mutta viimeistään nyt Rikollista lukiessa kaikki tuntuu luontevalta. Eihän Slaughterin kirjat ole todellakaan herkimmille lukijoille, sillä usein niissä on hyvinkin raakoja käänteitä, mutta mielestäni Slaughter osaa kirjoittaa niin ettei hän jää mässäilemään väkivallalla vaan keskittyy juoneen ja henkilöiden välisiin suhteisiin.

Jo Rikollisen alkupuolella löytyi lukiessa se jo tovin kaipaamani tuttu turvallinen tunne, että saa lukea jotain takuuvarmaa. Slaughter kirjoittaa niin intensiivisen varmalla otteella, että on pakko kääntää nopeasti sivu toisensa jälkeen. Toisaalta olen jo niin syvällä sekä Saran että Willin mielenmaisemissa ja käänteissä, että ahmin heistä väkisinkin kaiken mahdollisen. Rikollisessa ei kuitenkaan ole tällä kertaa Sara varsinkaan muttei myöskään Will niin keskeisessä osassa tapahtumissa kuin Amanda ja Evelyn. Tarina sijoittuu nykyaikaan sekä 70-lukuun, jolloin Amanda ja Evelyn aloittelivat aika haastavissa oloissa uriaan. Rikollinen onkin siltä osin mielestäni aika voimakastakin ajankuvaa naisen asemasta 70-luvun Yhdysvalloissa. Tällä kertaa Slaughter taustoittaa niin voimakkaasti tämän naiskaksikon historiaa, että yllätyksekseni huomasin muuttavani näkökulmaa erityisesti Amandan suhteen. Rikollinen edustaa kyllä Slaughterin parhaimmistoa! Ihanan karmivan ovelaa! Ja miten paljon tuli taas lisäsyvyyttä tiettyjen henkilöiden taustoihin ja toisaalta uudenlaisia jännitteitäkin mukaan. Ja mikä parhainta, näyttäisi olevan uutta käännöstä tulossa tässä kuussa, iik! Ainoaa miinusta tulee ns. ulkokirjallisesta asiasta: miksi kirjaa ei julkaistu kovakantisena versiona? Tällainen kirjahamsteri joka kerää lempikirjailijoidensa kirjoja, vähän rutisee kun joutuu laittamaan niiden yhdentoista kovakantisen joukkoon ns. pehmeäkantisen. No mutta hei, oikeasti tämä oli vain tällainen puolivakavissaan sanottu mutina. It's the inside that counts!

2 kommenttia:

  1. Slaughter on dekkaristien aatelia! Olen tainnut pitää kaikista hänen dekkareistaan ja näistä viimeisimmistä aivan erityisesti. Odotan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen suunnitellut, että alottaisin Slaughterit alusta asti lukemaan joku kerta. Sama suunnitelma on Cornwellingin suhteen ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)