Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
Kustantaja: Teos 2015
Kansi: Jussi Kaakinen
Sivuja: 334

Maailma on valmis vajoamaan. Maailma on valmis kohoamaan. Sen pinnalla kulkevat olennos, jotka ovat unohtaneet unensa, ja vain harvoin he muistavat, että heidän hetkensä ovat pieniä ja päivänsä hautaita, eikä monta mahdollisuutta onneen tule.

Jossain, missä ei ajalla ja paikalla ole meille tuttua määrettä, kelluu jatkuvien tulvien koettelema saari. Saaren keskelle seisoo jykevänä Torni ja kaikkea valvoo Neuvosto. Kudotut kujat vaihtavat paikkaansa ja ilmaa halkoo jättimäiset ilmagondolit vaijerien päässä. Jokainen tietää tiukasti oman paikkansa ja varsinkin sen, että unia ei kannata nähdä. Nuori kutojanainen Eliana syöksyy syvemmälle saaren mystiseen olemassaoloon löytäessään Seittien Talin pihasta loukkaantuneen nuoren naisen, jonka ihoon on kirjoitettu Elianan nimi. Eliana ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt tyttöä, mutta asioiden mutkistuessa ymmärtää, että hänkin on osa jotain sellaista kudelmaa, jossa on kyse jostain paljon suuremmasta, kuin mitä heille on aina kerrottu ja uskoteltu.

Elämästämme on taas jäljellä hetki vähemmän, mutta sen paetessa jokin on muuttunut toiseksi.

Teemestarin kirjalla maailmanmaineeseenkin matkanneen Emmi Itärannan tuorein teos Kudottujen kujien kaupunki on kuin sen saarensa mystiset, paikkaa vaihtavat kudotut kujat. Juuri kun luulet olevasi perillä, huomaatkin maiseman muuttuvan ja syöksähdät kohti uutta tuntematonta. Se on fantasiaa, dystopiaa, kauniin ja merkityksistä tiheän kielen juhlaa. Maailma, jonka Itäranta on kirjaansa rakentanut, on häkellyttävän moniulotteinen ja rikas. Se on suorastaan kuin unenomainen satumaailma, johon uppoaa elämään ja hengittämään Elianan mukana. Tuntuu myös, että se vaatii tai paremminkin ansaitsee myös uusia lukukertoja, joista jokaisella löytyy vielä varmasti jotain uuttakin lukijan mieleen. En pysty edes vertaamaan teosta mihinkään, koska koen etten ole aikaisemmin lukenut vastaavaa. Kudottujen kujien kirja ei ollut kuitenkaan ihan haasteeton kirja minulle näin sairastupaillessa huonolla keskittymiskyvyllä varustettuna. Varsinkin aluksi sain jopa vähän pinnistellä, että varmasti jokainen rivi ja kaunis merkitys avautuu minulle. Kudottujen kujien kaupunki vaatii siis keskittymistä, sitä ei lueta ylimalkaisesti silmäillen. Toisaalta luulen, että fantasiaa ja dystopioitakin enemmän lukevana erilaiseen maailmaan on helpompi heti solahtaa mukaan kuin mitä minulla alkuksi oli. Nyt halusin imeä itseeni tarkkaan jokaisen kuvauksen, että hahmottaisin tuon saaren maailman mielikuviini. Ja sieltähän se piirtyikin, musteenvahvana. Tekisi mieleni lukea kirja heti uudestaan itse asiassa, ahmia lisää sen vahvaa tunnelmaa.

On kulunut hetki tai lukemattomia, eikä lankoja liikuta enää kukaan toinen.

Kudottujen kujien kaupunki on herättänyt voimakasta ihastusta blogistaniassa. Tässä muutamia linkkejä blogijuttuihin siitä:

Lumiomena
P.S. Rakastan kirjoja
Kirsin kirjanurkka