Kustantaja: Wsoy 1959
Alkuteos: The Mystery of the Blue Train (1928)
Suomentanut: Aarre Pipinen
Sivuja: 241
Hän heräsi äkkiä säpsähtäen; paljonko aikaa oli kulunut, sitä hän ei tiennyt. Vilkaistessaan kelloonsa hän huomasi sen pysähtyneen. Voimakas levottomuuden tunne valtasi hänet ja se voimistui hetki hetkeltä. Lopulta Katherinen täytyi nousta. Hän heitti aamuviitan hartioilleen ja astui käytävään. Koko juna näytti olevan unen vallassa.
Sinisen junan pyyhältäessä Calais'ta kohti Nizzaa, tapahtuu eräässä vaunussa karmaiseva rikos. Miljonäärin tytär Ruth Kettering murhataan raa'asti ja hänen hallussaan olleet arvokkaat rubiinit on viety. Sinisessä junassa on matkustanut myös yllättäen Ruthin puoliso Derek Kettering, toisistaan tietämättä, tai näin ainakin tuore leski väittää. Pariskunnan välit eivät olleet lämpimämmästä päästä ennen ennen Ruthin kuolemaa, päinvastoin. Derek tapaili tanssijatarta ja Ruthkin näytti mieltyneen uudestaan nuoruudenihastukseensa. Ruthin kuolema tekisi Derekistä rikkaan, mutta olisiko hänestä ollut raakaan murhaan? Samassa junassa matkustanut neiti Katherine Grey ehti tavata Ruthin vain hieman ennen tämän kuolemaa. Tahtomattaan Katherinekin joutuu selvittelemään mitä näki tai teki, sillä Ruthin murhan selvittääkseen ottanut mestarimainen Hercule Poirot on tottunut tekemään perusteellista työtä. Varsinkin kun hänkin sattui matkustamaan sinisellä junalla samaan aikaan, on hän melkein kuin velvollinen selvittämään Ruthin kohtalon.
Hercule Poirot ei ole mitä tavanomaisimman jutun äärellä Ruthin kohtaloa selvittäessään. Juoni on yllättävän monisyinen, enkä minä arvannut sitä yhtään etukäteen. Sininen juna ei ole ehkä parhainta Christietä, mutta varsin viihdyttävä ja ah tuota hauskaa sanankäyttöä ja ajankuvaa jälleen kerran! Sinistä junaa lukiessa on helppo muistaa, miksi rakastaa Christien tuotantoa.
- Hyvä on, sanoi mr Evans, siinä tapauksessa minä alan. Luuletko, että hän pelaa tennistä? hän lisäsi toivehikkaasti.
- Ei tietenkään, sanoi Lady Tamplin, sillä hänhän on ollut vanhan naisen seuraneiti. Seuraneidit eivät pelaa tennistä - eivätkä golfia. Ehkä he pelaavat golf-krokettia, mutta minulla on aina ollut se käsitys, että he kehräävät villoja ja pesevät koiria suurimman osan päivästä.
Ja onhan itse Hercule Poirot aina yhtä hurmaava! Sinällään henkilökuvat eivät Christien kirjoissa ole erityisen vahvoja, mikä toki on vielä nykyaikanakin aika yleistä genren kirjoissa. Kuitenkin esimerkiksi Katherinen kohdalla tuntui monin paikoin, että hänestä sai jo vähän syvempää käsitystä. Viihdyin oikein mainiosti sinisen junan kyydissä ja täytyykin etsiä jostain käsiini elokuvaversio tästä!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)