sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Julian Fellowes: Belgravia

Julian Fellowes: Belgravia
Kustantaja: Otava 2016
Alkuteos: Belgravia 2016
Suomentanut: Markku Päkkilä
Sivuja: 477

Kunnianhimo, kateus, viha, ahneus, hyväntahtoisuus, epäitsekkyys ja ennen kaikkea rakkaus ovat vaikuttaneet inhimillisiin valintoihin aina yhtä vahvasti kuin nykyäänkin. Tämä tarina kertoo kaksi vuosisataa sitten eläneistä ihmisistä, ja silti useimmat niistä asioista mitä he tavoittelivat, mistä he katkeroittivat mielensä ja mitkä saivat intohimon liekehtimään heidän sydämessään olivat hyvin samanlaisia kuin draamat, joita saamme seurata keskuudessamme omana elinaikanamme...

Kesäkuu 1815 Brysselissä. Nuori Sophia Trenchard perheineen valmistautuu Richmondin herttuattaren juhliin. Trenchardin perheen äiti Anne tietää, että heidän kutsuminen juhliin voisi aiheuttaa ihmetystä, eiväthän he kuuluneet niin arvostettuihin piireihin, vaikka perheen isän Jamesin suurin elämäntehtävä tuntuukin olevan korkea-arvoisempien hännystely. Sophia on kuitenkin ihastunut Bellasin Jaarlin poikaan Edmund Brochenhurstiin joka onkin junaillut kutsun Sophian perheelle. Kesken juhlahumun toisaalla pauhaava sota ulottaa kuitenkin lonkeronsa tanssiaisiin ja nuoret miehet joutuvat lähtemään taisteluun Waterloohon. Sophian ja Edmundin rakkaustarina päättyy traagisesti tuohon iltaan, mutta tuo kohtalokas rakkaustarina tulee jättämään seurauksensa molempien perheiden elämään vielä vuosikymmenienkin kuluttua. Muutaman vuosikymmenen kuluttua Lontoossa nuo kaksi perhettä kohtaavat jälleen, ja salaisuudet, joista on vaiettu kauan, ovat nousemassa väkisin pintaan.

Mutta mitä ihmettä hän oli ajatellut päättäessään kertoa totuuden lady Brockenhurstille? Oliko hän pelännyt kreivitärtä? Vai oliko hän yksinkertaisesti kantanut salaisuuden taakkaa liian kauan?

Myönnetään, että aloin lukemaan kirjaa äärimmäisen suurin odotuksin. Onhan kyseessä yhden kaikkien aikojen suosikkisarjani Downton Abbeyn luojan Julian Fellowesin romaani Belgravia. Kirjan alkusivut menivätkin sellaisessa ihanassa Downton Abbeymaisessa pumpulissa ja nautin, että saan aikamatkustaa 1800-luvulle seurapiirielämän kiemuroihin. Toisaalta odotin myös Downton Abbeysta tuttua "kahden kerroksen väkeä"-tunnelmaa, mutta Belgravia keskittyy nimenomaan ylemmän luokan elämään. Tarinan henkilöt ovat monikin kiehtovia, mutta jostain syystä en päässyt kenenkään lähelle. Fellowes kirjoittaa kyllä sujuvasti ja ainekset ovat hyvin kasassa, mutta tarinan edetessä aloin kaivata sitä tiettyä tenhoa ja syvyyttä tarinaan. Olisin halunnut kiintyä edes johonkin henkilöön niin, että vielä lukemisen jälkeenkin olisin miettinyt tarinaa, mutta nyt niin ei käynyt. Toisaalta olisin myös kaivannut enemmän miljöökuvaustakin.  En tiedä, toimisiko Belgravia paremmin elokuvana, mutta kirjana jäin kaipaamaan nyt vähän enemmänkin. Viihdyin kyllä ihan mukavasti Belgravian sivuilla, vaikkei se lukukokemuksena lentoon ihan lähtenytkään. Niin vähän tulee ainakaan käännöskirjallisuutta vanhan ajan kartanoelämästä, että siksi iloitsen Belgraviastakin. Kyllähän se tarjosi ihan kivasti lohduketta pahimpaan Downton Abbey- ikävään kuitenkin.

3 kommenttia:

  1. Aika samoin fiiliksin ollaan tästä. Ihan hyvä ja mukavaa luettavaa, sujuvasti ja ammattitaidolla kirjoitettu romaani, mutta se jokin jäi uupumaan. Mutta tv-sarjana tämä olisi varmasti mitä parhainta viihdettä.

    VastaaPoista
  2. Minulla odottaa tämä hyllyssä ja luin bloggauksesi mielenkiinnolla. Mulle ei Downton abbey ole tuttu sarja, mutta jotenkin kirjan kuvaus silti kiinnosti. Jotenkin luulen että saattaisin tykätä kirjasta kovastikin :)

    VastaaPoista
  3. Olen myös odottanut tätä innolla, lainasin jo kirjastosta pahimpaan Downton Abbey ikävään kaikki tuotantokaudet :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)