Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Kustantaja: Otava 2016
Sivuja: 112

Haluan kompassin maailmaan.
Haluan ympäröidä itseni ihmisillä, joiden katse kohdistuu ylös:
pilvimuodostelmiin, kylmän ja lämpimän sään rintamiin, ilmamassoihin ja inversioihin.
Haluan koneen minun ja maailman väliin.
Haluan katseen, joka ei luokittele, leimaa tai laatikoi, niin kuin minua yleensä katsotaan. Haluan lentäjän katseen, horisontinleveän. 

17-vuotias Peetu odottaa, että kesä olisi jo ohi. Sitten hän vihdoin täyttää 18-vuotta ja hoidot jatkuvat korjausleikkausten yötä. Peetu sai kyllä vauvana kasteessa nimen Petra, mutta Peetu on aina sisimmässään ollut Peetu, ei Petra, niin kauan kuin muistaa. Poika tytön vartalossa, vankina kuin perhonen. Leikkauksen jälkeen Peetu on lähempänä todellista minäänsä. Mutta sitä ennen on on kestettävä kesä. Vaikka Peetu asuu jo yhdessä tyttöystävänsä Aamun kanssa, on arjessa mukana eri tavoin myös äiti, isä ja isoveli Pyry. Äiti on kyllä lukenut kaikenmaailman esitteet transsukupuolisuuteen liittyen, mutta ei tunnu oikeasti ymmärtävän, että Peetu ei ole koskaan ollut se tyttö, jota äiti haikeana lapsuuskuvista katselee yhä. Isä osaa kyllä puhua lentämisestä ja säästä, mutta siitä, millä todella on merkitystä, ei niin helposti puhutakaan. Isoveli Pyry on yhtäkkiä alkanut käyttäytyä Peetua kohtaan negatiivisemmin. Kun isä kertoo, että haluaa Peetun kymmeksi kerraksi kesän aikana lennolle mukaan, Peetu on ensin hämmentynyt. Hän ja isä pienessä purjelentokoneessa kahdestaan, mitähän siitäkin tulee. Välillä Peetu ihmettelee, mitä mistään ylipäätään tulee tässä elämässä. Onneksi on Aamu, maailman ensimmäinen ihminen. Ja onneksi on kesän jälkeen syksy, kun tulee Peetun aika luoda nahkaansa uudelleen. Mutta sitä ennen Peetun pitää nousta ilmaan isän kanssa ja kohdata niin toisensa kuin omat ajatuksensa.

Olemme löytäneet noston, pilviä on vähän, ne ovat hajonneet,
kyse on liki kuivasta termiikistä.
Kun saimme lisää korkeutta, lento saa lisäaikaa. 
Koneesta ei pääse pakoon. Ei edes omia ajatuksiaan. 

Siri Kolun nuortenromaani Kesän jälkeen kaikki on toisin on jälleen kerran esimerkki siitä, että vaikka kirjan takakannessa on kirjaluokitus N 84.2, hyvä romaani tavoittaa niin nuoremman kuin vanhemmankin lukijan. Kolu ei ole valinnut helppoa teemaa kirjaansa, sillä tarinan keskiössä on transsukupuolisuus nuoren pojan silmin. Toisaalta tarinassa on myös voimakkaasti läsnä purjelentäminen sekä perhesuhteet. Kolu kirjoittaa niin, ettei lukijana kyseenalaista lainkaan Peetun tuntemuksia transsukupuolisuuteen liittyen. Vaikka kirjan tematiikka on painavaa, Kolu kirjoittaa tietyllä keveydellä, mikä tekee lukemisesta sujuvaa. Monin paikoin tekstissä on yksittäisiä lauseita, joiden nerokkuutta tai syvyyttä jää ihastelemaan. Vaikka romaani on sivumäärältään pieni, sisällöltään se ei kalpene paksummille sisaruksilleen lainkaan. Pidin myös siitä, miten Kolu on saanut luotua syvyyttä muihinkin kuin päähenkilöön. Erityisesti Peetun äiti jäi mietityttämään vielä lukemisenkin jälkeen. Mutta tietenkin tarinan tärkein ja puhuttelevin henkilöhahmo on itse Peetu.

Tää ei ole dragshow. Te tajuatte kaiken väärin.
Tää on motherfucking Survivor.

Mietin ensin kirjan sijoittamista Helmet -lukuhaasteessa kohtaan 38: teos jonka kannessa on kulkuneuvo, mutta haluankin sen kohtaan 34: kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta.