Kustantaja: Like 2015
Alkuteos: Annihilation. Book 1 of the Southern Reach Trilogy
Suomentanut: Niko Aula
Sivuja: 222
Ymmärsin, miksi kukaan ei nykyään asunut X-alueella, että se oli juuri siksi koskematon, mutta yritin olla jatkuvasti muistamatta sitä. Olin sen sijaan päättänyt uskotella itselleni, että kyse oli vain suojellusta luonnonpuistosta ja että olimme vaeltajia, jotka sattuivat olemaan tutkijoita. Toisella tasolla se tuntui järkevältä: Me emme tienneet mitä täällä oli tapahtunut, mitä täällä oli tapahtunut, mitä täällä edelleen tapahtui, ja kaikenlaiset teoriat vaikuttaisivat siihen, miten tulkitsisin keräämääni aineistoa.
Retkikunta numero 12 on ylittänyt hypnoosin avulla mystisen Alue X:n rajan. Vuosikymmeniä sitten tapahtui jotain toistaiseksi selittämätöntä, mikä rajasi maapallolta tietyn alueen, joka alkoi rajojensa sisällä elää ikään kuin omaa elämäänsä. Jokin tuntematon voima hallitsi aluetta tavoin, joka oli vuosikymmenien aikana tapattanut jo monta retkikuntaa tai ne, ketkä olivat sieltä palanneet, muuttanut pysyvästi joksikin muuksi kuin mitä he lähtiessään olivat olleet. Hallituksen muodostama Eteläraja-yksikkö on kuitenkin päättänyt saada selvyyden Alue X:n todelliseen luonteeseen ja on nyt laittanut matkaan neljän naisen retkikunnan: biologin, antropologin, maanmittarin sekä psykologin. Biologin silmin ja päiväkirjamerkinnöin lukija matkustaa syvälle Alue X:n omituisuuksiin sekä myös biologin menneisyyteen. Nimiä heillä ei rajan tällä puolella ole. Se, miksi heitä kutakin rajan toisella puolella kutsuttiin, ei ollut merkitystä. He olivat Alue X:llä vain yhtä tarkoitusta varten, ja siinä ei nimillä ollut sijaa. Kun retkikunta törmää jo heti matkansa alussa omituiseen parinkymmenen sentin kohoumaan maanpinnalla, jota ei kuitenkaan ole merkitty heille annettuihin karttoihin. Onko kohouma tullut hiekan alta esille vasta edellisen retkikunnan käynnin jälkeen? Kohouma paljastuu tunneliksi, tai näin kolme retkikuntalaista väittää. Biologi on kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä on torni. Hyvin pian käy selväksi, ettei torni ole ainoa outous alueella. Mistä kaikesta heille on ehkä valehdeltu? Tulevatko hekin lopulta jäämään vain yhdeksi retkikunnan numeroksi historiassa? Mitä Alue X:llä on oikeasti tapahtunut ja mitä on tapahtumassa?
Kauan sitten täällä oli ollut kaupunkeja, ja kohtasimme aavemaisia jälkiä ihmisasumuksista: hajoavia mökkejä, joiden punertavat katot olivat romahtaneet, puoliksi maahan painuneita vankkurinpyörien pinnoja ja tuskin havaittavia merkkejä karja-aitauksista, pelkkiä ääriviivoja karisseista havuista syntyneessä mullassa.
Jeff Vandermeerin Eteläraja- trilogian ensimäinen osa Hävitys on teos, jonka juonesta ei voi kertoa paljoakaan, ilman että tulee jo spoilanneeksi merkittäviä asioita. Kyseessähän on Yhdysvalloissa arvostelu- ja myyntimenestykseksi noussut trilogia, joka ei suostu asettumaan yhteen genremuottiin. Dystopiaa, spefiä, scifiä...mitähän kaikkea muutakin tämä trilogia onkaan! Selvää on vain se, että tässä ei mikään ole selvää. En ole lukenut vasta kuin tämän ensimmäisen osan ja sen perusteella voin kuitenkin jotain lukukokemuksesta tuumailla. Jo trilogian idea on kiehtova; mystinen alue, joka elää rajojensa sisällä ihan omaa elämäänsä, josta ei kukaan tunnu saavan selvyyttä. Sen luonto ja ilmiöt ovat monella tapaa niin paljon erilaisempia mitä sen rajojen toisella puolella. Vandermeer käyttää Hävityksessä biologia kertojana, ja lukija voi usein pohtia, kuinka luotettava hän kertojana on. Ratkaisu jättää retkikuntalaisten nimet kertomatta, on toisaalta nerokas, toisaalta ehkä minua lukijana etäännyttävä ratkaisu. Toki nimien poisjättämiselle on juonessa selkeä selitys jo heti alussa. Vandermeer valottaa biologin henkilökohtaista elämää aika laajaltikin, mutta siltikään en kokenut kiintyväni häneen mitenkään erityisemmin. Toisaalta ei kiintyminen ole todellakaan aina se hyvän lukukokemuksen kriteeri. Biologi on kyllä kiinnostava henkilö monella tapaa. Hävitys on kokonaisuutena hyvällä tavalla hyvin erikoinen lukukokemus. Sen mielensisälle synnyttämä visuaalinen ilme lukiessa on voimakas. Tästä lienee kehitteilläkin elokuva, jos olen oikein ymmärtänyt. Kaksi seuraavaa osaa odottaa hyllyssä ja tulen nekin varmasti lukemaan jossain vaiheessa.
Hävitys sopii Helmet- lukuhaasteessa esimerkiksi kohtaan 7: tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)