Camilla Grebe: Lemmikki

Camilla Grebe: Lemmikki
Kustantaja: Gummerus 2018
Alkuteos: Husdjuret 2017
Suomentanut: Sari Kumpulainen
Sivuja: 507

Kuolema on harvoin kaunista, mutta kun näen lasten ruumiita, minua alkaa pyörryttää & kuvottaa. Minun oli pakko ottaa tukea pöydästä, jotta pysyn pystyssä.
Lapsille ei kuuluisi käydä niin. Heidän kuuluisi leikkiä, saada kolhuja ja heittäytyä hankaliksi. Varttua aivan tavallisiksi aikuisiksi, joiden omat lapset leikkivät, saavat kolhuja ja heittäytyvät hankaliksi.
Ainakaan heidän ei kuuluisi kuolla. 


Kuitenkin pienessä Ormbergin kylässä löytyy väkivaltaisesti kuollut pikkutyttö kiviröykkiön luota vuonna 2009, kun nuorisoporukka hengailee metsässä ryypiskellen ja löytää tytön ruumiin. Yksi nuorista, Malin, ei tule koskaan unohtamaan sitä näkyä. Syyllistä ei saada selville ja vuosien kuluessa Malin päättää jättää ahdistavan tuppukylän taakseen ja lähtee opiskelemaan Tukholmaan poliisiksi. Kun vuonna 2017 löytyy uusi ruumis kiviröykkiön luota, saa Malin kutsun tulla Ormbergiin selvittämään murhia paikallisen poliisin avuksi. Koska työ Tukholmassa on lähinnä juoppojen jututtamista ja raporttien kirjaamista, päättää Malin suostua kutsuun ja palata toviksi kotiseudulleen. Tukholmaan jää Malinin sulhanen, asianajajana toimiva Max, jonka kanssa Malin suunnittelee turvallista tulevaisuutta. Ormbergiin palattuaan Malin saa huomata, ettei elämänmeno kotikylässä ole muuttunut miksikään. Autioituvassa kylässä elää vielä satakunta ihmistä, jotka eivät halua muuttaa muualle. Avuksi kuolemia selvittämään on saapunut myös parisuhteessa elävät rikospoliisi Peter sekä jo eläkkeelle jäänyt profiloija Hanne. Ormbergiin palaaminen nostaa Malinissa pintaan monenlaisia tunteita ja saa voimakkaasti kyseenalaistamaan nykyisen elämänsä Tukholmassa. Hyvin pian kuitenkin kaikki saavat karvaasti todeta, ettei aikanaan löytynyt pikkutyttö ja nyt löytynyt naisen ruumis, ole ainoat traagiset tapahtumat Ormbergin kylässä. Murhatutkinta kietoo verkkoonsa monen muunkin kohtalon eri tavoin. Pahuus on tullut Ormbergiin, mutta kenen kasvojen taakse se kätkeytyy?

Malin kumppaneineen tuntuu taistelevan aikaa vastaan rikoksia selvittäessään. Pienessä kylässä luulisi olevan helposti selvitetty itse kunkin tekemiset, mutta näin ei olekaan. Syyllisen etsintä kiristää keskinäisiä välejä, kun ei enää tiedetä, kehen oikein voi luottaa. Hanne olisi monin tavoin ratkaiseva avain tutkimusten keskellä, mutta hän ei enää muista moniakaan asioita, vaikka haluaisi. Nuori kyläläinen Jake joutuu sattumien kautta mukaan tuohon kauheiden tapahtumien kudelmaan. Kiusattu Jake kantaa omia isoja salaisuuksiaan sisimmässään, eikä tiedä, miten tulisi toimia kaiken suhteen. Talven kiristäessään otettaan kylän yllä, kiristyy näkymätön silmukka monen kyläläisen elämän ympärillä. Voiko totuus selvitä ilman, että ensin monen täytyy uskaltaa kohdata omat pahimmat pelkonsa?

Minut valtaa pelko, joka vääntää sisuskaluja ja purstaa sydäntä.
Vain yksi asia on pahempi kuin noidat ja mielisairaat ja hullut murhaajat. Se, että paljastuisin. 


Vuosi sitten luin Camilla Greben romaanin Kun jää pettää alta ja vaikutuin toden teolla! Niinpä odotinkin aika kuumeisesti seuraavaa suomennosta häneltä. Varsinkin dekkareiden kohdalla olen yllättävän usein huomannut, että jos ensimmäinen dekkari on jäätävän hyvä, ei seuraava teos niin vain täytäkään odotuksia. Johtuuko se sitten siitä, että odotukset ovat jo liian suuret vaiko siitä, että dekkarinapakymppiä ei ole niin helppo kirjoittaa, vaikea sanoa. Greben toisen dekkarin Lemmikin kohdalla voin ilokseni todeta, että tämä oli jopa vielä koukuttavampi ja kokonaisuutena rikkaampi kuin ensimmäinen! Vaikka pidin siitäkin hurjan paljon, ei Lemmikki jää kyllä missään määrin sen varjoon. Grebellä on ensinnäkin ilmiömäinen taito kehittää ovela ja monisyinen rikostarina yllättävine käänteineen. Se ei kuitenkaan jää vain siihen, vaan Grebe onnistuu luomaan todella kiehtovan henkilögallerian. Malinin lisäksi varsinkin muistisairauden kanssa kamppaileva Hanne sekä salaisuutta hautova nuori Jake ovat erittäin kiinnostavia henkilöitä tarinassa. Kaiken tämän taustana on Ormbergin pikkukylä, joka ei kuitenkaan jää vain laimeaksi taustaksi vaan ikään kuin elää ja hengittää mukana. Samaan aikaan Grebe onnistuu myös tuomaan yhteiskunnallista teemaa pakolaisuuden ja toisaalta vahvan oman identiteetin etsimisen nimissä tarinaan. Kyllähän tämä Lemmikki on sellainen dekkarin lukijan herkkupala, että vaikea on taas kuvitella lukevansa vastaavaa dekkaria joltain muulta kirjailijalta. Toivoisin kyllä, sillä vuosi on pitkä aika odotella uutta Grebeltä. Niin ja hei, tämä teos voitti juuri pohjoismaisen Lasiavain -dekkarinpalkinnon. En kyllä yhtään ihmettele!

Ja aika hienoja uutisia kirjailijaan liittyen! Camilla Grebe tulee ensi viikolla 23.pv kertomaan kirjastaan Helsingin Taiteiden yöhön! Harmittaa ihan vietävästi, etten töiden takia pääse täältä itse mukaan, mutta menkää ihmeessä te ketkä voitte! Tässä tarkemmat ajat ja paikat:

Akateemisen Kirjakaupan kohtauspaikka klo: 16.30
Aleksin Suomalainen kirjakauppa klo:18.30

Menkää kuuntelemaan ja hakemaan signeeraukset omaankin kirjaan!

Helmet -lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 38: kirjan kannessa on kulkuneuvo (takakannessa on auto)

Kommentit

  1. Minustakin Greben Lemmikki oli ensimmäistä kirjaa parempi. Hanne on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvinaista kyllä, että toinen kirja ylittää sen ensimmäisen, mutta niin vain kävi vaikka ekakin oli niin hyvä. Juu, voi että Hanne!!

      Poista
  2. Minulle molemmat olivat tasavahvoja, mutta Hanne, Hanne on jäätävän hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannen osuudet sekä se päiväkirja että ns. reaaliaika olivat niin parhautta!

      Poista
  3. Kyllä pitää munki tarttua Greben kirjoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen niin vahvasti juuri näitä kahta Greben teosta!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)