sunnuntai 15. elokuuta 2010

Dekkarinälkä

Olen lukenut viime aikoina niin paljon muunlaisia kirjoja, että huomaan tuntevani dekkarinälkää! Joanne Harrisin Sinisilmä toki hieman lievitti tuota tuskaa, mutta janoan lisää! Onneksi seuraavaksi onkin tulossa lukuun mielenkiintoiselta vaikuttava, itselle uusi tuttavuus: Mari Jungstedtin Saaren varjoissa, jonka voitin Leenan arvonnassa. Dekkarit ja jännärit ovat ehdottomasti oman lukuharrastuksen yksi vakiintuneista pilareista. Kotimaisista mielestäni Eppu Nuotio on hyvin onnistunut ns. Pii Marin-jännärisarjassaan, sarjan uusin "Paine" odottaakin minua omassa hyllyssäni. Åsa Larsson, Henning Mankel, Anne Holt, Anna Jansson..kaikilta heiltä olen lukenut useita kirjoja ja en voi kuin vain lämpimästi suositella noiden pohjoismaalaisten mestareiden teoksia!

Ulkomaalaista ehdottomasti Patricia Cornwell Kay Scarpetta-sarjallaan on vienyt sydämeni, yhtä kirjaa vaille kaikki Scarpetat löytyvät omasta hyllystäni. Samoin Tess Gerritsenin teokset. Pienemmälle yleisölle tutun Karin Slaughterin karmaisevat jännärit omistan myös yhtä vaille kaikki.

Käsite dekkari on joskus tottumattomammalle lukijalle ehkä vähän hämäävä käsitys, koska se mielletään usein vain perinteisiksi salapoliisitarinoiksi, esim Agatha Christien teoksiksi. Itse miellän dekkareiksi myös kaikki nuo ns. jännäritkin ja ehkä noista aikaisemmin luettelemistani kirjailijoista teokset ovatkin ennemmin jännäreitä kuin perinteisiä dekkareita. Kuitenkin ehdottomasti parhain perinteinen salapoliisiromaani on tietenkin Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa, nyttemmin "Eikä yksikään heistä pelastunut" nimellä tunnettu. Luen itse asiassa aika harvoin ihan noita perinteisiä dekkareita, vaikka dekkareista aina puhunkin. Wikipedia kuitenkin tietää kertoa, että: Rikoskirjallisuus eli dekkarikirjallisuus on kirjallisuuden lajityyppi, joka käsittelee rikoksia, niiden tutkintaa ja tutkijoita sekä rikollisia ja heidän motiivejaan. Rikoskirjallisuuden kenttä on laaja vaihdellen "kuka sen teki?" -tyyppisistä perinteisistä dekkareista yhteiskunnallisiin ja rikoksentekijän psykologiaa tutkiviin teoksiin. Päähenkilönä voi olla harrastajaetsivä tai poliisi, joskus juristi, tuomari tai rikollinenkin. Yleisin rikoskirjallisuudessa esiintyvä rikostyyppi on murha.

Voinee siis sanoa, että dekkareiden maailma on niin laaja kuin lukijakuntansakin;) Tässä annankin muille tämän kirjallisuuden saran ystäville vinkin todella mielenkiintoisesta uutuudesta, jonka luin keväällä: Lars Keplerin Hypnotisoija. Siinä oli kirja, joka pisti yölläkin valvomaan!

3 kommenttia:

  1. Siis täyttä asiaa. Minä aloitin tuolla Christien 'neekeripojilla' ja sitten luinkin kaikki hänen kirjansa. Perinteinen dekkari on ihan eri lajityyppi kuin monet nykyään julkaistavat psykologiset jännityskirjat. Huippudekkaristi Ruth Rendell on esim. suoraan ilmoittanut jo tekevänsä aivan muuta kuin mitä kirjoitti alussa.

    Kaikki mainitsemasi nimet olivat minulle tuttuja, mutta siäthän voi aina jatkaa vaikka näin: Karin Fossum. Minette Walters, Denise Mina, Inger Frimansson...

    VastaaPoista
  2. =D Kirjoitin vähän samasta aiheesta ja sen vierestä, anyway käy kurkkaamassa lukuvinkki =)

    Dekkarit jaetaan yläasteella perinteiseen dekkariin, jossa kyseessä on yleensä murha ja selvittäjänä harrastelijaetsivä, esim. Christiet; poliisidekkariin, joka kuvaa rikosta poliisin näkökulmasta, esim. Harjunpäät; rikosdekkariin, joka kuvaa rikosta rikollisen näkökulmasta niin kuin Varekset - ja kovaksikeitetty rikoskirjallisuus, mm. James Bond, Remes, joissa rikokset ovat maailmaa uhkaavia.

    Ja monet ovat sekoitusta näistä.

    Sori, oli pakko kun näitä hoki muutamaan kertaan =O

    VastaaPoista
  3. Ei kyllä pettänyt Leena Lehtolainen tälläkään kertaa, voin lämpimästi suositella uusinta Maria Kallio- kirjaa "Minne tytöt kadonneet".

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)