sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Joyce Carol Oates: Blondi

(Otava 2001, suom. Kristiina Drews)

" Olla miehisen halun kohteena - se on sama kuin tietää, että minä olen olemassa! Silmien ilme. Kalun koveneminen. Vaikka sinä olet arvoton, sinut halutaan.
Vaikka sinun äitisi ei sinua halunnut, sinut silti halutaan.
Vaikka sinun isäsi ei sinua halunnut, sinua silti halutaan.
Minun elämäni perustotuus- olipa se lopulta totta tai totuuden irvikuva - oli: kun mies haluaa sinua, sinä olet turvassa."

Kaunis pieni kiharatukkainen Norma Jeane eli lapsuuttaan epävakaan, ailahtelevan äitinsä Gladysin kanssa. Joinakin päivinä äiti oli iloinen ja vei Norma Jeanen elokuvateatteriin, jonka melkein satumaisessa omassa maailmassa kaikki tuntui hetken niin oikealta, toiveikkaalta. Kun Tumma prinssi suuteli Kaunista prinsessaa, oli maailma hetken raiteillaan.

Mutta mielenterveysongelmista kärsivä Gladys oli arvaamaton, kaihtoi kosketusta eikä osannut pitää huolta pienestä tyttärestään. Gladysin äiti, Norma Jeanen rakas Della-mummi koitti huolehtia pienestä tyttären tyttärestään silloin kun Gladys ei siihen kyennyt. Vaikka Gladys upotti Norma Jeanen tulikuumaan kylpyyn pestäkseen hänet "kaikesta liasta", niinä hetkinä Norma Jeane sai kuitenkin olla äitiään lähempänä kuin koskaan; normaalisti kosketusta kaihtava Gladys tuli itsekin kylpyammeeseen yhdessä Norma Jeanen kanssa. Vaikka myöhemmin tultaisiin sanomaan, että hänellä oli onneton lapsuus, niin he olivat väärässä. Niin kauan kun hänellä oli oma äiti, oli hän onnellinen - kaikesta huolimatta. Kuinka loputtoman anteeksiantavainen pieni lapsi onkaan.

Vuonna 1934 rajujen pensaspalojen raivotessa Hollywoodin laitamilla, Gladysin ongelmat olivat pahenneet. Hän oli yhä syvemmällä harhaisessa maailmassaan, kunnes eräänä päivänä pieni alaston Norma Jeane juoksi hädissään naapuriin sekopäistä äitiään pakoon. Äitiään, joka juuri oli aikeissa tehdä jotain, jotain peruuttamatonta.

"Koska hän rakasti lastaan ja tahtoi säästää häntä murheilta.
Koska hänet oli myrkytetty. Ja pikku tyttökin oli myrkytetty.
Koska hiekalle rakennettu kaupunki sortui liekkeihin.
Koska palaneen käry kyllästi ilman.
Koska horoskoopin mukaan kaksosten merkeissä syntyneen tuli nyt "toimia päättäväisesti" ja "osoittaa elämässään rohkeutta ja ottaa ohjat omiin käsiinsä".

Gladys päätyi mielisairaalaan ja Norma Jeanen lapsuus vaihtui orpokotien lohduttomaan maailmaan. Orpokodissa hän oli "Hiirulainen", jolta vietiin lempilelut ja jolle naurettiin, jota pilkattiin. Vuosien vieriessä vääjäämättömästi eteen päin, Norma Jeane lopulta lakkasi odottamasta, että äiti parantuisi ja hakisi hänet pois. Hän oli itkenyt kaikki kyynleensä, käyttänyt ne loppuun. Enää hän vain odotti, että joku tulisi, hakisi hänet pois. Mutta sairas, viekas Gladys ei ollut valmis luovuttamaan tytärtään adoptoitavaksi. Lopulta pelastus saapui ja hän pääsi sijaisperheeseen, jossa elämä tuntui hetken melkein hymyilevän. Kunnes sijaisperheen äiti, Elsie-täti lausui sanat, jotka sinetöivät sen, että Norma Jeanen lapsuus todellakin oli loppumassa: "Norma Jeane, arvaa mitä? Minusta sinun on aika mennä naimisiin."

Siitä alkaa tie, jota kulkiessa vielä niin viaton Norma Jeane väistyy ja tilalle tulee kaikkien palvoma, mutta myös niin monen riistämä upea Marilyn, Marilyn Monroe. Mutta sisimmässään hän on yhä sama Norma Jeane ja peiliin katsoessaan häntä katsoo edelleen se sama vanha Taikaystävä, joka on häntä auttanut elämässä eteenpäin. Kun Marilyn ei olisi jaksanut, peilissä näkyvä Taikaystävä tuli ja otti tilanteen haltuunsa.

"Me opimme katsomaan peilin. Peilissä minulla oli Peiliystävä. Melkein heti kun olin niin vanha, että osasin katsoa.
Oma Taikaystävä.
Siinä oli tiettyä puhtautta. En ole koskaan aistinut kasvojani ja vartaloani sisäpuolelta (sieltä olin turta, kuin unessa) vaan peilin kautta, missä oli selvyys ja kirkkaus. Sillä tavoin minä saatoin nähdä itseni. "
 
Vuosien vieriessä ja vuosikymmenten vaihtuessa Marilyn päätyy naimisiin, onnettomiin liittoihin, jotka ensin olivat niin täynnä rakkautta ja toivoa. Hän ajelehtii suhteesta toiseen ja voimakkaat miehet määrittävät hänen elämänsä suuntaan niin hyvässä kuin pahassa. Herkkä, hauras Marilyn, joka yhä sisimmässään on Norma Jeane, haluaisi pitää Marilynin vain roolihahmona, mutta se on mahdotonta. Hänet halutaan vain Marilyninä, säteilevänä ja hauskana blondina, jonka tehtävä on viihdyyttää. Vain muutama läheinen haluaa hänen laillaan Norma Jeanen, ei Marilyniä. Hollywoodyn paine on kuitenkin hellittämätön. Raskaana ollessaan hän on onnellinen, täynnä rauhaa ja elämisen vimmaa, rakkautta. Mutta elämä ei kohtele Marilyniä silkkihansikkain, kohdussaan kantamat lapset eivät päädy koskaan hänen käsivarsilleen.

Välillä Marilynkin päättyy hoitoon mielisairaalaan ollessaan itsetuhoinen. Mutta Fenix- linnun lailla hän nousee ja haluaa elää, elää! Onnettomat liitot, abortit ja keskenmenot, päihteidenkäyttö ja mielialanvaihtelut ovat jättäneet häneen jälkensä, mutta silti hän taistelee tiensä takaisin elämän syrjään kiinni. Kunnes hänen elämäänsä astelee mies, joka on lopullisesti muuttava Marilynin elämän suunnan. Mies.." dear mr. President". Mies, jota kansa katsoo ylöspäin, mutta mies joka panee Marilyniä huoraksi haukkuen uimarannan pukukopin lattialla. Ja jälleen Marilyn rakastuu, toivoo parempaa tulevaisuutta itselleen. Kohtalolla on kuitenkin varattuna Marilynia varten toisenlaiset kortit. Ja yllättäen, hänen kohtalonsa kudelmaan on kiinnittynyt myös toinen mies, mies jonka piti olla hänen sielunkaksosensa..

" Kuoleman kädestä minä otin lahjan vastaan. Luulen, että tiesin, mitä paketissa oli. Ja keneltä. Nähdessäni osoitelapun minä nauroin ja kirjoitin nimeni empimättä kuittiin."

En ikinä lainaa arvosteluissani lehtien arvosteluja, mutta nyt tunnen pakottavaa tarvetta siteerata Independentiä, sillä tässä kiteytyy tämän huikean melkein 1000-sivuisen teoksen syvin olemus:
" Tämän lähemmäksi ei voi päästä hengästynyttä, kaltoin kohdeltua ruskeaverikköä, josta tuli Marilyn Monroe."

Todellakin! Kun luin kirjaa, tuntuu kuin olisin välillä ollut tuolla peilissä katsomassa Norma Jeanea, Marilyniä, hänen taikaystävänään. Kun luin, kuinka Gladys pesi tulikuumassa vedessä pienen, melkein tunsin ihollani poltteen. Tässä kirjassa Marilyn tulee niin lähelle, että se melkein sattuu. Vaikka tarina on sisällöltään pitkälti fiktiivinen, on se kuitenkin kehykseltään totta. Oeates toteaakin Tekijän alkusanoissaan: "......ja sitä luettaessa on syytä pitää mielessä, että koko tekstin läpäisevänä periaatteena on synekdokeen käyttö. Esimerkiksi: Norma Jeanella oli lapsena useita sijaiskoteja, mutta Blondissa kuvataan vain yhtä, joka on lisäksi sepitteellinen; Marilynin lukuisista rakastajista, terveysogelmista, aborteista, itsemurhayrityksistä ja esiintymisistä Blondissa kuvataan symbolisesti vain harvoja ja valittuja."

Olen nuoresta tytöstä pitäen lukenut paljon juttuja Marilynistä, pohtinyt hänen kuolemansa mysteeriä ja tuntenut joskus suorastaan kipua katsoessani hänestä otettuja puhuttelevia, sielukkaita kuvia. Marilyn kuolemasta on pian 50 vuotta, mutta hänen loisteensa ei ole sammunut. Tämän kirjan rinnalla selailin aikaisemmin lukemaani Marilynin omista kirjoituksista koottua " Välähdyksiä, sirpaleita" ja se varmasti vain vahvisti tätä jo ennestään valtavaa lukukokemusta. Blondi on kirja, jonka luettuaan on toisaalta sanaton surusta, toisaalta kiitollinen, että joku on osannut kirjoittaa tällaisen teoksen, vaikkakin osin fiktiivisen, täydentämään tuon upean, herkän naisen myyttiä, tragediaa. Oates on ollut kyllä tämän vuoden yllättäjä käännöskirjallisuuden saralla ja Blondi nousee viime vuoden parhaimmaksi käännöskirjaksi. Ei epäilystäkään.

Yleensä, vaikka kirja olisi kuinka hyvä, sivumäärän lähennellessään tuhatta, koen jonkinlaista lukuväsymysytä matkan varrella. Mutta nyt putosin niin Marilyn traagisen elämän sisälle, että elin ja hengitin unissani kuin hän. Päivisin en saanut rauhaa vaan katselin jälleen kerran kymmeniä kuvia hänestä. Ja kuinka niistä alun kuvista näkee vielä sen ihanan viattoman elämäniloisen Norma Jeanen, kun taas viimeisimmissä kuvissa silmien katseesta näkee kovan elämän jättämät jäljet. Näkee miesten muovaaman Marilynin. Luin kirjaa hengästyneenä, sydän aroin tuntosarvin. Oates on vanginnut tähän kirjaan jotain todella merkityksellistä liittyen Marilyniin ja hänen elämäänsä. Olipa se faktaa tai fiktiota, on se lukijalleen totisinta totta.

"Me juoksemme huolettomasti rotkon reunalle sen jälkeen kun olemme pystyttäneet esteen, joka estää meitä näkemästä pohjalle."


5/5

18 kommenttia:

  1. Olet hienosti analysoinut kirjan Norma Jeanesta, Marilynista. Tämän haluaisin ehdottomasti lukea, sillä olen seurannut Marilynin elämästä kertovia tarinoita ja ihmetellyt hänen kuolemaansa liittyviä otaksumia. Mielenkiintoinen kirja esittelemänäsi, odotan innolla sen saamista luettavakseni.

    VastaaPoista
  2. Kiva että tykkäsit tästä kirjasta myös. Tämä oli tosiaan aikamoinen tiiliskivi, mutta siihen maailmaan upposi niin täysin, että lukeminen ei ollut yhtään raskasta. Marilyn on traaginen mutta kiehtova hahmo!

    VastaaPoista
  3. Mä muistan plarailleeni tätä kirjaa kirjastossa silloin kun se suomeksi ilmestyi. Vierastin jotenkin kuitenkin ajatusta fiktiivisestä Marilynistä. Vaikken kauheasti Marilyn-kirjoja ole lukenut, niin sen verran kuitenkin että oli syntynyt mielikuva massiivisesta Marilyn-kirjallisuudesta joissa totuus venyy joka suuntaan. Niinpä olen yrittänyt etsiä "luotettavaa" Marilyn-kirjallisuutta, vaikka tietysti niissäkin ihan samalla lailla on mukana tulkintaa ja mielikuvitukseen nojaavia päätelmiä.

    Mutta jos tämä on romaanina hyvä, niin ehkä mun pitää päivittää ennakkoluuloni ja käydä katselemassa tätä kirjaa uudestaan ja vaikka tarttuakin siihen, jos fiilis olisi nyt parempi. :)

    VastaaPoista
  4. Kuten tiedät, tämä kirja kiinnostaa minua kahdesta syystä: Oates on noussut erääksi suosikkikirjailijakseni Haudankaivajan tyttärensä ansiosta (Kostokin oli erinomainen, totta kai) ja nimenomaan fiktiivinen näkemys Marilynista kiinnostaa. Olen lukenut useita Marilynista kirjoitettuja elämäkertoja, mutta kaunokirjallisesti nähtynä en lainkaan. Kirjoitit oman arvostelusi niin hyvin ja houkuttelevasti, että laitan tämän kirjan varaukseen kirjastosta tähdäten vaikkapa hiihtoloma-aikaan. :)

    VastaaPoista
  5. Sallalle ihan alkuun, että tämä ON romaanina hyvä, ja

    Susalle KIITOS! Läkähdyttävän upeasti tavoitat kirjan tunnelman. Muistan miten itse luin tätä keittiön kovalla sohvalla enkä voinut vaihtaa paikkaa tai asentoa, kun kirja vei mennessään. Olen tosi, tosi iloinen, että luit tämän! Se oli juuri oikea suositus sinulle! ;)

    VastaaPoista
  6. Minuakin on jo vuosia kiinnostanut tutustua Marilynin elämään jonkin kirjan avulla. Ehkä aloitan jostain "faktakirjasta" ja siirryn myöhemmin tämän tarinan pariin:)

    VastaaPoista
  7. Salla ja Sonja, lukekaa blogistani arvostelu kirjasta Marilyn Monroen monta elämää. Löydätte sen hakukoneella. Se on tosin tosi, mitä Marilynistä ovat muut kirjoittaneet.Ja kirja löytyy varmasti kirjastosta ellei ole enää myynnissä.

    Susa, mahtavasti olet paneutunut. Mietin, että tuliko matkaan mukaan ahdistusta, sillä Oatesin kyky raapia sielu verille on nyt muutamaan kertaan tullut testattua ja sitten on tämä Marilynin traaginen kohtalo, joka jo sinällään seisauttaa veret?

    Minun pitäisi ostaa tämä ja lukea vaikka suvella puutarhassa. Hieman enemmän aikaa ja puutarha ympärillä auttaisivat kestämään.

    Siis fiktiota, miten John F. Kennedy on käyttäytynyt uimakopissa? Aika hurjaa...

    VastaaPoista
  8. Mäkin olen blogannut "Marilyn Monroen monta elämää" kirjasta ja voin suositella sitä myös. :) Täytyykin tulla lukemaan Leenan mielipiteet!

    VastaaPoista
  9. anja: Kiitos! Minuakin on valtavasti mietityttänyt juuri Marilynin kuolemaan liittyvät seikat. Väittäisin, että varmaa on se, että miehet koituivat tuon herkän, monimutkaisenkin kaunottaren kohtaloksi, mutta miten, se on epäselvää...Kirja tosin vahvistaa itselläni sitä käsitystä, että Marilyn ei lähtenyt täältä omaehtoisesti..


    Piia: Sanos muuta, aikamoinen tiiliskivi kooltaan lukea tämä kyllä oli. Meinasi olla iltaisin sängyssä hankala jaksaa tätä pidätellä käsissään;) Mutta toisin kuin yleensä näin paksujen teosten kanssa, tätä olisi lukenut vielä lisääkin..ja vielä vähän lisää!


    Salla: Tämä on minusta romaaninakin hyvä, en muuten olisi jaksanut vieläpä niin kovalla innolla sitä lukea. Tuo on varmasti totta, että Marilynista persoonana on aika monenlaista totuutta. Oletko lukenut nyt sen äskettäin ilmestyneen "Välähdyksiä, sirpaleita", missä on hänen omia tekstejä, runoja, muistiinpanoja? Minusta se on ensimmäistä kertaa sellainen vieläpä faktateos, joka tuo oikean Norman, Marilynin meitä lähelle.


    lumiomena: Varaa ihmeessä tämä juuri lomalukemiseksi! Kyllä Oates ja Marilyn on niin varma paketti, että tiedän sinunkin ihastuvan;)


    Ilse: Oikeastaan kiitos <3 kuuluu juuri sinulle! Sinun ansiosta löysin tämän helmen, joka jätti minuun ikuisen jäljen. Mieskin eilen kysyi, että mistä oikein keksin kirjan, kun kyseessä kuitenkin jo vähän vanhempi teos ja aloin innoissani selittää sinusta:)

    Sonja: Mietiskelin tuossa juuri, että ihanteellisin olisi varmaan aloittaa faktakirjalla "Marilyn Monroen monta elämää", sitten antaa ääni Marilynille itselleen "Välähdyksiä, sirpaleita" kirjan muodossa ja lopuksi tämä "Blondi", ja ympyrä sulkeutuu;)

    Leena: Leena, voi kyllä, KYLLÄ! Kyllä tuli mukaan aimo annos tummempia sävyjä, surua ja pohjatonta murhetta siitä, miten riistetty ja väärin ymmärretty Marilyn niin monelta taholta olikaan, jo lapsuudestaan lähtien. Tuo herkkä, hauras perhonen, joka olisi vain halunnut olla onnellinen ja rakastettu, oikeasti, aidosti.

    Oates on niin oikea kirjoittaja tälle tarinalle, ettei tosikaan. Arvaa, odotanko nyt jo sydän läpättäen, että pian pääsen aloittamaan Oatesin Haudankaivajan tyttären, jonka ostin ITSE itselleni joululahjaksi ;)?

    Niin, fiktiota kai, mutta luulen, että Marilynin ja Kennedyn suhteesta on vuosien saatossa tullut esille todisteita, joiden myötä tuo pukukoppikohtauskaan ei olisi yhtään mahdoton..

    VastaaPoista
  10. En ole vielä lukenut mutta olen meinannut. :) Hipelöin kirjaa jo kirjakaupassa yhtenä päivänä...

    VastaaPoista
  11. Saitte ylipuhutuksi: Marilyn Monroen monta elämää lähtee lukuun muutaman kuukauden sisällä:)
    Luettuani sen voin ehkä vihdoin keskustella "aikuisten kesken" siskoni kanssa, joka on koko pienen ikäni täyttänyt kirjahyllyjään kaikella Marilyniin liittyvällä. Niin suuri osa hänen elämäänsä, josta minulla ei kuitenkaan ole oikein mitään käsitystä. Sisko saattaakin osata kertoa minulle lisätietoja asioista, jotka jäävät mahdollisesti mietityttämään kirjan lopetettuani:)

    VastaaPoista
  12. Sonja: Oi, sulla on varmasti luvassa siskon kanssa upeita keskusteluja ja pohdintoja Marilynistä ja hänen elämästään kun luet ekan kirjan hänestä!

    VastaaPoista
  13. Tämä odottaa vielä lukemistaan hyllyssäni. Ostin sen joskus aiheensa vuoksi, ennen kuin olin Oatesia lukenutkaan. Nyt tekisi mieli aloittaa kirjaa, mutta ehkäpä luen ensin Haudankaivajan tyttären. :)

    VastaaPoista
  14. Mun olisi ihan pakko saada tämä käsiini jostain. Oates on niin taitava ja Marilynin traaginen elämä kiinnostaa. Pitänee laittaa varaukseen, josko vaikka alkuvuodesta saisin tämän luettua.

    VastaaPoista
  15. Kuutar: Jokos olet Blondin lukenut?

    Petriina: Siis nimenomaan, taiturimainen Oates jos kuka on oikea henkilö kirjoittamaan fiktiivisen suurtarinan Marylinistä. Kirjaa lukiessa mietin, että näin se varmaan monella tapaa meni. Laita ihmeessä varaukseen!

    VastaaPoista
  16. Lupailin näköjään vuosi sitten täällä, että luen tämän kirjan. Ja nyt se on tehty, mieletön lukukokemus. Olet ihanasti tiivistänyt kaiken noihin viimeisiin lauseisiin: "Oates on vanginnut tähän kirjaan jotain todella merkityksellistä liittyen Marilyniin ja hänen elämäänsä. Olipa se faktaa tai fiktiota, on se lukijalleen totisinta totta.". Ihan totta! Faktatietoa etsin pian suosittelemastasi kirjasta Marilyn Monroen monta elämää:) Ja ihan niin kuin sinäkin, minunkin oli pakko palata katsomaan Marilynistä otettuja kuvia, tosin huomasin, että internet on aika vaikea paikka etsiä kuvia. Halusin katsoa kuvia jotenkin aikajärjestyksessä, mutta en löytänyt heti sopivaa saittia. Niinpä tie vie kirjastoon, josta toivottavasti löydän kirjan muodossa haluamani kuvat:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kun luit, tulenpa pian kurkkimaan blogiisi juttuasi Blondista! Minä löysin Donald Spoton Marilyn Monroe teoksen viime vuonna omaan hyllyyn, en ole vielä lukenut. Sitä Marilynin omista kirjoituksista koottua Välähdyksiä, sirpaleita suosittelen kovasti, siinä on paljon kuvia erilaisesta Marilynistä!

      Poista
  17. " Mies.." dear mr. President". Mies, jota kansa katsoo ylöspäin, mutta mies joka panee Marilyniä huoraksi haukkuen uimarannan pukukopin lattialla." Niin, että tämäkin sitten vielä...

    Eritäin hyvä kirjoitus Susa,sanon edelleen. Nyt se on luettu minullakin, Oates vain kykenee seisauttumaan veret, pysäyttämään sydämen. Olin viikon kuin en olisi ollutkana minä vaan Marilyn, en siis Norma. Marilyn oli Norman vastakohta. Ja sellaisen he hänestä halusivat. Samanaikainen tähti Grace Kelly pisti filmipomot järjestykseen ja kieltäytyi iltaviiihdytyksistä PR:n nimissä. Hän lepäsi, Marilyn ei. Hän ei saanut huilata kestääkseen ja ollakseen välillä oma itsensä. Voidakseen keksiä, miten pysäyttää menon, joka koitui hänen tuhokseen. Olen kiitollinen Oatesin kirjan lopusta fiktiota tai faktaa, se on se loppu, johon minä uskon. Marilyn oli eksnyt isojen poikien kentille ja hän oli kaikkeudessaan heille vaaraksi.

    Mikä tarina, mikä elämä.

    Rakkaudella Norma Jeane 4-ever♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)