Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi

(Atena 2011, suom. Taina Wallin, alkuperäinen teos: The Girl With Glass Feet)

Se oli merkillinen talvi sumuisilla ja syrjäisillä St Hauda's Landin saariryhmillä. Jos tarkkaan katsoi, saattoi jossain nähdä eläinten muuttuvan vitivalkoisiksi, kuulla huhun suosta löydetystä lasisesta ruumiista. Se oli talvi, jolloin ihmisiä välttelevä nuori Midas törmää metsässä Idaan, joka havahduttaa hänet katsomaan maailmaa muutoinkin kuin vain kameran linssi takaa. Midaksen ja Idan ystävyys alkaa varoen, sillä siinä missä Midas haluaa vältellä ihmisiä, haluaa Ida salata asian, joka järkyttää häntä itseäänkin; hän on hitaasti muuttumassa jaloista alkaen lasiksi. Midas kuitenkin pääsee vahingossa selville Idan salaisuudesta ja se meinaa särkeä heidän välilleen syntyneen hauraan luottamuksen. Midas on hämmentynyt reaktioista, joita Ida hänessä herättää. Tuo tyttö on astunut hänen elämäänsä lasisilla jaloillaan ja järkyttänyt hänen vuosikausia kestänyt erakoitumisen tasapainoa.

" Jokin Idassa oli päässyt yllättämään hänet. Ei pelkästään Idan saappaat, hiukset, kasvot. Vaan se jokin kummallinen.... Se miten oikea Ida oli jotenkin puoleensavetävämpi kuin filmille vangittu."

Ida on palannut takaisin saarelle etsiäkseen siellä aikaisemmin lomamatkalla kohtaamansa Henry Fuwan, miehen jonka uskoo tietävän jotain hänen lasiksi muuttuvista jaloista. Heidän kadulla toisiinsa törmätessään ja sitä myöten bubiin lasilliselle päätyessään Henry sanoo jotain, jonka Ida muistaa kun tuo outo tila on alkanut vallata häntä:

"Henry nojasi taaksepäin partaansa raapien. Sitten hän nojautui uudelleen eteenpäin. >> Uskotko, että näillä saarilla on lasiruumiita, piilossa suolampareissa?>>"

Silloin Ida piti Henryn puheita humalan aiheuttamina höpinöinä, mutta ei enää. Hänen oli pakko löytää Henry, sillä hänen täytyi tietää jotain Idan lasiksi muuttuvista jaloista. Hän pyytää apua Henryn etsimiseen Midakselta, mutta ei tiedä, että Midas kantaa sisimmässään painavaa taakkaa Henryyn liittyen. Henry puolestaan ei ole tehnyt helpoksi itsensä löytämistä. Myös Henry kantaa sydämessään suruja, joiden vuoksi hän aikanaan päätti muuttaa syvälle soisten metsien siimekseen, rämeiden keskelle, muiden tavoittamattomiin. Tai niin hän luuli, kunnes hän kuulee eräänä päivänä koputuksen oveltaan. Ensisijaisesti Henrylle tulee huoli yökkössiipisistä häristään, joista kukaan muu ei tiedä, ei kukaan muu kuin Ida joka tuon kohtalokkaan törmäyksen yhteydessä sattui näkemään jotain sellaista, mitä oli vaikea käsittää..

"Yökkössiipinen härkä oli löytänyt nukkumapaikan vihreäkaarnaisten oksien välissä kiikkuvasta, kupristetun kämmenen kokoisesta sammalriippukeinusta. Se oli taittanut paperinohuet siipensä ja nukahtanut polvilleen tilapäisvuoteensa kostealle patjalle."

Midas tajuaa pian, että Idan tila pahenee koko ajan. Siinä missä muutama päivä sitten oli vielä kaunista pehmeää ihoa, onkin nyt kovaa läpikuultavaa lasia. Midas ei ole ainoa, joka on huolissaan Idan tilasta. Carl, Idan edesmenneen äidin vanha ystävä, jonka talossa Ida aluksi majoittuu, haluaa keksiä parannuskeinon Idalle. Ida herättää Carlissa outoja tunteita, eikä Carl ole aina varma Idaa katsoessaan, näkeekö hän Idan vai Idan äidin, Freyan. Niin paljon muistoja, joita hän on vuosikaudet vaaalinut, nousee pintaan.

Midaksen sydän avautuu kuin kevätauringon herättämä kukka pikku hiljaa uudelle tunteelle, jota hän ei ole aikaisemmin tuntenut. Samalla hän joutuu mielessään matkaamaan omiin kipeisiin muistoihin, jotka ovat tehneet hänestä sen nuoren miehen, mikä hän on tai pelkää olevansa. Muistot itsemurhaviestin jättäneestä isästä, heidän traagisesta venematkasta ja äidistä, joka kuihtui isän rinnalla melkein olemattomiin, eivät ole helppoja kestää. Kaikista suurin tuska kuitenkin Midaksen sydämessä on ajatus siitä, että jos Idan tilaa ei voikaan parantaa, pysäyttää, mitä hänelle sitten enää jäisi?

"Midaksesta tuntui, että hän kuuli, miten lumihiutaleet laskeutuivat ikkunalaudalle ja miten vesiputkessa jossain päin taloa puhkesi ilmakupla. He makasivat siinä hiljaisuudessa, kunnes Midas kuuli Idan hengityksen tasaantuvan. Hän käänsi päätään ja näki Idan silmien liikahtelevan nopeasti suljettujen luomien alla. Hän makasi hereillä miettien, että tämä hetki oli kuin valokuvaan vangittu aika. Ikuisuudeksi pysäytetty hetki."

Kirjan kansi lupasi jo jotain kaunista, erilaista tarinaa, aikuisten satua, jossa fantasian herkät säikeet kiinnittyvät todellisuuteen. Rakkaudesta huolimatta taustalla on koko ajan tummempiakin sävyjä, surumielistä melodiaa. Jo muutamia kymmeniä sivuja luettuani olin matkannut tuonna rämeikköjen, sumuisten soiden saarille, jossa tapahtui jotain outoa, mutta kuitenkin tavallaan niin luonnollista. Nuo pienet, yökkössiipiset härät kaleidoskooppimaisesti lennellessään tuntuivat maailman luonnollisimmalta asialta lukiessa. Shaw osaa kutoa todellisuuden verkkoon aineksia, jota ei voi järjellä selittää, mutta sydämellä tuntiessaan ne eivät edes ihmetytä. Kirjan päähenkilöt, niin elävät kuin jo poisnukkuneet, kuten Midaksen isä, ovat jotenkin raastavan surullisia kaikessa muita kohtaan tuntemassaan etäisyydessään. Kuinka monin keinoin kukin heistä rakentaakaan niin sisäisiä kuin ulkoisia suojamuureja ympärilleen vain välttyäkseen tuntemasta, kokemasta todellista läheisyyttä. Midaksen ja Idan tapaaminen kuitenkin sysää liikkeelle jotain sellaista, joka ulottuu myös Henryyn, Carliin ja Midaksen erakoituneeseen äitiinkin. Ennen kaikkea se aloittaa matkan, joka Midaksen on sisimmässään tehtävä päästäkseen ulos menneisyyden muistojen vankilasta. Niin täysi, ehjä ja sisällöltään rikas tarina, joka jää mieleen vielä lukemisen jälkeen.

4/5

Kommentit

  1. Olen lukenut tämän englanniksi, ja kirja oli kyllä tähän mennessä englanniksi lukemistani ehdottomasti hankalin: tuntui kuin kirjailija olisi aina valinnut sanalle käytettävissä olleista synonyymeistä sen harvinaisimman, minkä vuoksi teksti vilisi sanoja joita en tuntenut. Ajattelin lukiessani että jos ymmärtäisin paremmin, pitäisin tekstiä todennäköisesti hyvin kauniina, ja sellaista se taitaa olla käännöksenäkin!

    Se vähän häiritsi, että monet kiehtovat asiat, kuten nyt vaikka ne valkoisiksi muuttuneet eläimet, jäivät lopulta aika irrallisiksi. Mutta lumoava tarina tämä kyllä on!

    VastaaPoista
  2. Satu: Voisin kuvitella, että tämä olisi alkuperäisellä kielellään haastavampi lukea. Näin käännöksessä kieli oli kuitenkin sujuvaa kaikin puolin!

    Tuo on muuten totta, että sinälläänhän niitä erikoisia asioita ei selitetty isommin, että miksi tapahtui tuollaisia mystisia asioita. Toisaalta koin, että tämä oli kuin aikuisten satu, jossa se selittäminen olisi vesittänyt idean. Tai toisaalta kuten kirjoitin, ne tuntuivat hassulla tavalla kaikessa erikoisuudessaa kuitenkin jotenkin realistisilt, aivan kuin se olisi normaalia, että ilmassa lentelee pieniä härkiä jne ;)

    VastaaPoista
  3. Tuntuu, että kaipaisin jotain tällaista aikuisten satua nyt, kun olen lukenut (sinänsä erinomaisia) realistisia kirjoja. Ehkä etsin tätä reilun viikon kuluttua. ;)

    VastaaPoista
  4. Katja: Vaikka tässä on surullisiakin sävyjä, minusta tämä oli kuitenkin lohdullinen, kaunis ja toivoa antava; aina on mahdollista murtautua ulos itse luomistaan ahtaista mielen vankiloista. Mutta sillä toki voi olla hintansa, mutta rakkaus, hetkenkin koettuna, on vapauttavaa!

    VastaaPoista
  5. Tätä arviota odottelinkin, kiitos kun teit tämän :) tässä on sellainen kirja minkä haluan joskus lukea!

    VastaaPoista
  6. Totta, kummallisetkin asiat vaikuttivat normaaleilta. :) Mitään selitystä niille en sinänsä kaivannutkaan, sitä vain että koko paketti olisi liittynyt jotenkin läheisemmin yhteen. Mutta toki ihan oikeassakin elämässä on kiinnostavia pikkujuttuja jotka kiehtovat ihan vain itsensä vuoksi, liittymättä yhtään mihinkään, joten ei toisaalta pitäisi kirjoissakaan vaatia että kaikella täytyy olla jokin merkitys! :)

    VastaaPoista
  7. Tämä ei ehkä valitettavasti kuulosta minun kirjaltani (vaikka haluaisin olla lukijaidentiteetiltäni enemmän satuja ja kaunista kieltä rakastava). Mutta hyvän arvion kirjoitit! Ja kansi on kaunis!

    VastaaPoista
  8. Naakku: Mukava kun pidit, laitahan tosiaan lukulistallesi!

    Satu: Totta! Ja siis nyt kun asiaa miettii, olisin minäkin kaivannut mielenkiinnosta ehkä jotain lisäyhteyttä noille mystisille asioille. Vai oliko se sitten juuri vain se, että tuo paikka oli sellainen, missä ns. kaikki mahdollista ;)

    Karoliina&Kirjava kammari: Minäkin luulen, ettei tämä ole sinun kirjasi, sillä jos jotain, niin aikuisten satuahan tämä kirja oli. Kansi on tosiaan hieno ja kuvastaa muuten pienine yksityiskohtineen todella hyvin kirjan sisältöä!

    VastaaPoista
  9. Onpa todella kiinnostavan tuntuinen kirja, jäin jo jumiin tuohon sinun kuvaukseesi. Pitää lisätä luettavien listaan, ehdottomasti.

    VastaaPoista
  10. Tämä on minulla varauksessa. Odotan innolla, että se tulee! Kirjoittamasi perusteella tässä on kirja minun makuuni!

    VastaaPoista
  11. Tämä on minullakin ehdottomasti lukulistalla heti kun sen vain käteeni saan. :)

    VastaaPoista
  12. Karenina Unska: Uskoisin, että sinä pitäisit tästä!!

    Elma Ilona: Kiva kuulla sitten, mitä pidit!

    peikkoneito: Tätä kyllä suosittelen lämpimästi!

    VastaaPoista
  13. Tässä kirjassa on niiiin kaunis kansi, että päätin sen nähdessäni lukevani kirjan, oli juoni mikä hyvänsä. Ja aikuisten satua kaipaakin aina välillä sulostuttamaan muita lukuhetkiä. Liian tarkkaan en arviotasi vielä lukenut, ettei vahingossakaan paljastu liikaa kirjan tapahtumista, mutta palailen tänne lukupuuhiin jahka olen itsekin lukenut kirjan:)

    VastaaPoista
  14. Maailmankaikkeuden kaunein kansi!

    Lukisin varmaankin tämän ellei minua odottaisi kohtalaisen kokoinen 'aikuisten satu'. Se vaatii kuteinkin vähän eri virityksen kuin muut kirjat...

    VastaaPoista
  15. Tuo kansi on kyllä järisyttävän kaunis minustakin! En ole ihan varma, olisiko tämä minun kirjani - heti alan epäillä, kun joku sanoo, että asiat jäävät vaille selityksiä. Siis kirjan maailmassahan saa tapahtua mitä vain, mutta jokin sisäinen logiikka siinä täytyy minusta kuitenkin aina olla. Siis että tarina seisoo jalkojensa varassa ilman, että lukija joutuu liikaa sitä tukemaan. En nyt osaa selittää, näköjään, mutta ehkä saat tästä kiinni? Onko tässä sellaisia ongelmia?

    Hyvää viikonloppua, anteeksi kun olen vähän sekava. :)

    VastaaPoista
  16. Sonja: Tiedätkö, minä ajattelin aika samoin, kun näin kannnen ja kirjan nimikin vahvisti tuota aikomusta ;)

    Leena: Hmm..mitähän aikuisten satu sinua odottaa?

    Ilse: Juu, I got the point ;) Siis tämän kirjan suhteen minusta tuntuu, että se on toki osittain vähän riippuvainen lukijan omasta tulkintatavasta. Lähinnä kai tuo ongelma voisi olla juuri noiden "erikoisten" tapahtumien taustasyyn suhteen, eli miksi kaikki tuo erikoinen alunperin tapahtuu. Miksi joku muuttuu lasiksi, miksi on härkiä jotka lentää. Itse koin sen, että "niin vain on", kun aikuisten sadussa ollaan. Nyt en kyllä uskalla sanoa, olisiko tämä sinun kirjasi. Luulen kyllä, että pitäisit monesta asiasta tässä, mutta sitten taas tuo mainitsemasi ongelma, että onko tässä sellaista vivahdetta liikaa vai ei ;) Eikö ollut ihanan "selkeästi" vastattu ;P

    VastaaPoista
  17. Susa, tästä on juttu tänään Hesarissa.

    VastaaPoista
  18. ^Ihan samaa tuli sanomaan kuin Leenakin. Hesarin kriitikon luonnehdinta "ihana" sai aikaan sen mielikuvan, että tämä on "my cup of tea". :)

    VastaaPoista
  19. Leena:Käynpäs kurkkimassa nettilehden!

    VastaaPoista
  20. On kyllä todella kaunis kansi! <3 Taidan haluta myös lukea tuon kirjan, silläkin uhalla etteivät nuo aikuisten sadut välttämättä useinkaan ole ihan minun juttuni. Mutta noin kauniin kannen vuoksi haluan ainakin yrittää! :)

    VastaaPoista
  21. Sara: Minusta tämä ei missään nimessä ole liikaa aikuisten satu kuitenkaan. Midas ja Ida ovat todellisia ihmisiä ja vaikka Ida muuttuu lasiksi, hän on kuitenkin edelleen mieleltäänkin se sama, mikä oli ennen kuin kaikki alkoi muuttua.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)