sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Sunnuntai-illan sanaleikki


Essi Tammimaan hienon teoksen, Paljain käsin, yhteydessä oli keskustelua ns. uudissanoista ja siitä, miten herkästi ne ärsyttävät. Mietin tuolloin, että osa syy siihen, miksi ne eivät kauheasti minua kirjassa ärsyttäneet, mahtaa olla siinä, että käytän erikoisia sanoja itsekin puhekielessä. Toisaalta osa on varmasti ihan rehellisesti murresanoja, suurin osa jopa, kun taas osa on vain jossain vaiheessa muotoutunut puheessani sellaiseksi.

Tänään innostuin ihan miettimään, mitä vähän erikoisempia sanoja käytän puhekielessä. Kaikkia on varmasti mahdoton muistaa tai edes hoksata, ilman että joku sanaan takertuisi, mutta Paljain käsin - kirjan jälkeen olen selvästi itsekin kiinnittänyt käyttämiini sanoihin enemmän huomiota. Niinpä ajattelin luetella tähän litanian sanoista, joita käytän puhekielessäni, ja kysyä, ovatko sanat tai joku niistä teille kenties tuttuja. Käytätkö itse paljon sanoja, joiden merkitystä monikaan ei välttämättä tiedä tai ymmärrä? Jatketaan sitten keskustelua kommenttiosiossa!

Kupsakka, riehakka, käydä/olla rimpsalla, tarakka, vötkylä, ritikka, lappeelleen, ruttuuttaa, hujeltaa, junkuttaa, jahruta...

19 kommenttia:

  1. Hauska :). Riehakka kuulostaa uudissanalta, tarkoittaako samaa kuin riehakas? Olla rimpsalla = bilettää? Tarakka = polkupyörän, no, tarakka. Lappeelleen = jotenkin kumolleen, kyljelleen.

    VastaaPoista
  2. Kupsakka oli täysin uusi tuttavuus. Mitä se tarkottaa? Muista ainakin luulen tietäväni merkityksen ja itse voisin käyttää noista seuraavia: käydä rimpsalla, tarakka, vötkylä, lappeelleen

    Itse käytän myös mielettömästi murresanoja ja jotkut sanat on vain vakiintuneet arkikieleen, kuten apus...

    VastaaPoista
  3. Tosiaankin hauska. Minulle tuttuja/omassa käytössä ovat samat, jotka Mariakin tunnisti. :)

    Vötkylä on mielestäni vähän laiskanpulskea, jos puhutaan aikuisesta ja leikillään veltto, jos on lapsi.

    Mietin, että käytänkö itse sanoja, joita moni ei ymmärrä. En osaa sanoa. Murteellisia ilmaisuja käytän takuulla, mutten taida niitä itsekään tunnistaa. Sitten omalle perheelle on lasten myötä tullut ihan omia uudissanoja, kuten nyynätä. Meillä A ja O nyynäilevät tai ovat nyynäreitä silloin, kun vain vetkuttelevat tai inventoivat omaisuuttaan (heh) kiireettöminä.

    Miten minä muuten tunnistan sinun sanoissasi savolaisuutta? ;-)

    VastaaPoista
  4. Hyvä, kiva aihe!

    Minä teen omia sanoja päivittäin. Poikani tekevät myös. Olemme varmaan joidenkin mielestä ärsyttäviä, tai vähintään ärsyttävän epäselviä ;-D! Hupsu tapamme juontaa sukupolvia pitkälle taaksepäin. Kulkeeko teillä tämä jalo taito suvussa?

    Luettelostasi vieraita ovat hujeltaa ja jahruta. Lisäksi mietin, onko junkuttaa sama kuin jankuttaa.

    VastaaPoista
  5. Voi miten ihana aihe! Minä niin pidän sanojen keksimisestä ja siitä, että sanasto turskahtelee milloin mihinkin suuntaan.

    Lerpukka
    Jötkylä
    Jäpöstellee
    pöjottää
    mahöttää

    Näitä on ziljoonia. Jatkuvassa käytössä, alati meneillään. En kykene selvästi edes Lumiomenan tapaan tiedostamaan, miten paljon. Sitä kun tulee tekstiä suoltaneeksi.

    Olisiko tämä se syy, miksi minäkin niin kovasti pidin Tammimaan sutkauttelusta? Että sitä itsekin on tämän kielensä kanssa aivan mahoton ;)

    VastaaPoista
  6. Hih, hauskaa huomata, että vötkylä on käytössä muillakin! Tosin meidän perheessä se on perinteinen hellittelynimi :)

    Jahruta, kupsakka ja ritikka on minulle ihan uusia sanoja, samoin Valkoisen kirahvin kaikki sanat! :D

    Itse kuvittelen käyttäväni yleiskieltä ja murretta, mutta lasten myötä on tullut pari uuttakin sanaa käyttöön. Joskus muistan joutuneeni selittämään, mitä tarkoittaa ammata ja märistä.

    VastaaPoista
  7. Meidänkin perheessä käytetään paljon murresanoja sekä omia sanaväännöksiä, mutta silti en tykännyt Tammimaan tavasta viljellä niitä niin tiuhaan kirjassaan.

    Sanoistasi mulla on käytössä tai vähintään ymmärtääkseni ymmärryksessä kupsakka, käydä rimpsalla (tämän muuten luulen oppineeni enoni vaimolta, joka on Multialta, eli sieltä Keski-Suomesta), tarakka (olin itse asiassa aika yllättynyt, ettei tarakka ole kaikkialla Suomessa tarakka), vötkylä, lappeelleen, ruttuuttaa ja hujeltaa.

    Näitä olisi hauska miettiä ja listata myös omasta kielenkäytöstä, mutta näin yhtäkkiä ei tule hirveästi mieleen. :)

    VastaaPoista
  8. Olipas hauskaa lukea, että moni muukin käyttää vähän hassuja sanoja ;) Ja siellähän vilahteli tuttuja itsellekin, esimerkiksi lerpukka, jötkylä jne!

    Katja kommentoi tuota savolaisuuden tuntua sanojen takaa ja niinhän se taitaa olla, että mihinkäpä sitä ehta savolainen piiloon pääsisi ;) Niin se vaan tunkee noihin uusissanoihinkin ;)

    Kupsakkaa käytän esimerkiksi hyvästä pannarista, kun siihen tulee kunnolla niitä kukkuloita ;)

    Riehakka puolestaan tulee riehakas-sanasta.

    Ja kun mennään rimpsalle, mennään tosiaan vähän juhlimaan ;)

    Tarakka ja ritikka molemmat ovat pyötän tavaratelineitä, joista yleensä käytän ritikkaa. Ja mies väittää, että sellaista sanaa ei olekaan, vaan se on vain tarakka. Ja niin se tarakkakin on tullut puhekieleeni mukaan.

    Vötkylä on juurikin sellainen laiskaan olotilaan viittavaa, voi olla vötkylä olo :) Tai lapsi voi heittäytyä veltoksi eli olla vötkylä.

    Lappeelleen laitetaan asioita, kun laitetaan tavara vaakatasoon.

    Ruttuuttaa on taas halaamista.

    Hujeltaminen puolestaan on sitä, kun on koko ajan menossa jonnekin.

    Junkutus on jossain vaiheessa muuttunut jankuttamisesta junkuttamiseksi.

    Jahruaminen taas tarkoittaa sitä, kun ei osaa päättää eli vatvoo :)

    VastaaPoista
  9. Karoliinan 'rimpsalla' on ihan arkisana meillä, sekä myös sinun tarakkasi.

    Meidän kieli on melkomoista, sillä harrastan keksiä uusia sanoja,mutta ehkäpä niitä täytyy alkaa laittaa muistiin, sillä nyt en muista yhtään tosi kekseliästä.

    Sen sijaan perhepiirissä kielemme on värikästä, koska mieheni Nokialta eli Tampereen murre, äitini puhuu edelleen karjalaa ja minä Porin murretta, kun sille päälle satun. Muita nyansseja en nyt juuri muista, mutta kun äitini sanoo, että 'ruoka on tuimaa', se tarkoittaa ruoan olevan liian vähäsuolaista. Reima ja minä 'kollaamme' molemmat eli se on vaikka 'kollata vintillä' eli etsiä jotakin sieltä.

    Minua aina huvittaa mieheni sanomana: 'Nysse meni jo'. Siis tamperelainen seisoo bussipysäkillä ja bussi on jo mennyt;-)

    Suurin ero minun kielessäni on keskisuomalaisuuteen se, että 25 vuotta Satakunnassa eläneenä olen täynnä svetisismejä eli Ruotsin lainasanoja, joita en itse edes heti niin tajua: veranda, paatti, huusholli, soffa, fati, skooli, ikkunaklasi, flikka, räknätä (laskea), räätikäslooda (lanttulaatikko), kaffe, seilata (purjehtia)...

    Sitä en heti tajua, mistä tulevat tillukkaat ja vanttuut, kun niitä eivät ole muutamat keskisuomalaiset tunteneet/ikinä kuulleet.

    Ja meillä on sitten sekä vihtaa että vastaa ja tiedän, että vasta tulee mammani peruja idästä eli Karjalasta. Kaikkea sotkee vielä se, että meillä on yksi osa juurista Savossa...Tosin itse pyrin kirjakielisyyteen ellen halua tahallani leikitellä. Ja omaan sanastooni on eniten vaikuttanut länsirannikola asuminen lapsena, nuorena ja aikuisena, joten minä syön kauragryynipuuroa, treffaan kylän raitilla tutui flikoi ja yritän hirmusest funteerat mu kaikkii uusii sanoi...

    VastaaPoista
  10. Listalta löytyi paljon tuttuja ja muutama oudompi sana. Mukava kun sai "suomennoksen" noihin ennestään tuntemattomiin :)

    Murresanojen käytön lisäksi minullakin on tapana muunnella sanoja, monesti ihan huomaamatta. Ilmeisesti tapa on äidin peruja, hänelläkin on ihan oma sanastonsa. Sanavarastooni on eksynyt myös omien lasten väännelmiä, kuten pulleva (pullea). Sitten on tietenkin kirjainvaihdokset, minusta joulukuusen neulaset ravisee, mies sanoo että ne varisee :D

    VastaaPoista
  11. Tarakka on meillä tarakka, tosin lapsena se oli ritsi. "Ota mut ritsille. Pistä pussi ritsille." Se on myös hyrtsi, uudemmin hyrde. :-D

    Niin kuin joku sanoikin, ei näitä edes tiedosta käytellessään. Yleensä keksittyjä sanoja tulee itsellä käytettyä useimmin silloin, kun ei keksi olemassaolevasta sanastosta näppärää tapaa ilmaista jotakin uutta. Murresanat on tietysti käytössä ihan sujuvasti jatkuvasti.

    VastaaPoista
  12. Hauska aihe! Minäkin pidin Paljain käsin -kirjasta ja sen uudissanat eivät häirinneet lukukokemusta. Sinun mainitsemistasi sanoista minulle ovat tuttuja riehakka, olla rimpsalla, tarakka, vötkylä ja lappeelleen.

    Minä puolestani puhun ihan kohtalaisen hyvää Oulun murretta. Useat täällä käyttävät sinä/sä-sanasta nää-muotoa, mutta itse en ole koskaan sisäistänyt sitä :D Konsonanttien tuplaantuminen kuitenkin kuuluu minunkin puheestani, esimerkiksi sanoissa ookko ja tietokonneella.

    Mutta niitä itse sanoja! Oulun murteeseen kuuluu esimerkiksi sana pahki, jota ei moni muualla asuva ole ymmärtänyt. Esimerkkilause: "Ajoitko siihen pyörällä pahki?" Eli pahki on siis törmätä johonkin. Toinen oululaisten ja myös minun viljelemä sana on patio, joka täällä tarkoittaa baarin ulkoterassia.

    Kerran puhuin äitini kissasta, joka aina kissanminttua nuuskiessaan alkaa keppuroida lattialla. Poikaystäväni ei ymmärtänyt sanaa ollenkaan, mutta hänen äitinsä kyllä. Onko se niin outo? Tarkoittaa siis kiemurtelemista tai enemmän sellaista pyörimistä lattialla kyljeltä toiselle :D

    Hassua ajatella, että miten joku ei välttämättä ymmärrä näitä sanoja, kun ne taas itselle ovat niin tuttuja ja arkipäiväisiä!

    VastaaPoista
  13. Minun sukujuurethan ovat kainuussa, lapissa ja Karjalassa, ja lapsuuteni olen asunut savossa. Sieltä lapsin kautta pohjanmaalle, josta lopulta tänne Jyväskylään. Liekkö se syynä puhekieleni värikkyyteen ;) Toisaalta kuten muutama teistäkin kirjoitti, on hauskaa tavallaan keksiäkin itse uusia sanoja.

    Laura, tuo pahki on hauska sana, sillä minäkin olen käyttänyt sitä aina, eikä kaikki sitä tunnu ymmärtävän. Keppuroida-sanaa en ole kuullut, mutta jos juuri sanottaisiin, että kissa alkoi keppuroida lattialla, ymmärtäisin sitten kyllä merkityksen.

    Lapseni ovat vielä sen ikäisiä, että noita keksittyjä sanoja tulee heilläkin tahtomattaan tuon tuosta. Ne sitten saattavatkin jäädä koko perheen puheeseen, kuten esikoisen nimeänä banaani, joka muuntui pappu-sanaksi. Niin meillä syödään siis pappua ;)

    VastaaPoista
  14. Mahtava aihe! Keskustelu sai aikaan monta iltahymyä. :) Ainakin tarakka ja rimpsa ja mitä näitä nyt oli olivat tuttuja. Kupsakka on minulle ihan uusi mutta otan sen kyllä käyttöön, mahtava sana! :D

    Minä käytän usein "munkuttaa"- ja "möskytä"-verbejä, opittu enoltani. Munkutus on siis sellaista jatkuvaa vänisemistä ja valittamista ja möskyäminen yletöntä meluamista ja tyhjästä huutamista.

    Ja oululaisten tuttujen kautta on omaksi tullut myös mielestäni aivan ihana, täällä jo mainittu pahki. :)

    VastaaPoista
  15. Meillä päin (siis Joensuussa, ei Espoossa) kupsakka on muuten ihan sellainen yleiskehuva adjektiivi. Voi sanoa vaikka kauniista ihmisestä, että on kupsakan näköinen. :)

    VastaaPoista
  16. (Tai ehkä mieluummin ihan vain, että on kupsakka, eli hyvännäköinen.)

    VastaaPoista
  17. Hih, kupsakkahan sopii siis hyvin pannukakkuunkin, kun se on oikein onnistunut ;) Minulla ei ole aavistustakaan, mistä tuo sana muuten on puheeseeni aikanaan tullut..

    Juuri tänään huomasin puheissani uuden sanan, jota joko nyt käytin ekaa kertaa tai sitten nyt vasta tiedostin sen, kun näitä asioita olen muutenkin miettinyt ja kuulostellut. Sanoin koirastamme, kun se oli ns. tiellä, että "mitä se tuokin tuossa tojottaa..." :)

    VastaaPoista
  18. Hmm, mielestäni "tojia" tarkoittaa peniksen seisomista. :D Mutta eihän se ihan sama sana ollut. Ja saatan olla väärässäkin. Googlaan kohta, jos kehtaan. :)

    Tuosta tuli myös mieleen Stella, joka on jostain syystä innostunut opettelemaan automerkkejä, mutta muistaa Toyotan aina väärin, ja sanoo sellaisen nähdessään, että "tojotus". :D

    VastaaPoista
  19. Häh, oli sunnuntaina kiire mutta silti äimistelen että tämä mahtava postaus & keskustelu jäi väliin :-) Ihania sanoja! Puhekielessä itse tykkään uudissanoista (tai siis, sellaisista sanoista, joita en ennestään tunne), koska aina voi kysyä, mutta kirjassa niitä ei saa olla liikaa. Essi Tammimaalla oli minun makuuni vähän turhan paljon; tuli lukihäiriöinen olo.

    (Kirjoittelin juuri äsken huomiselle blogijuttua ja mietin mahtaako "apsi" olla yleiskieltä vai perheen ihan oma sana - enkä tiedä :D)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)