keskiviikko 23. marraskuuta 2011

John Boyne: Tarkoin vartioitu talo

John Boyne: Tarkoin vartioitu talo
Kustantaja: Bazar 2011
Alkuteos:  The House of Special Purpose
Suomentanut: Laura Beck
Sivuja: 446

Hurraa-huudot voimistuivat edelleen sotilaiden ohittaessa meidät, ja sitten näin ison valkoisen sotaratsun tungoksen keskellä ja ratsun selässä, kuin jonkin loistavan jumaluuden, suurikokoisen miehen univormu yllään, viikset vahattuina ja siveltyinä teräviksi kärjiksi ylähuulen molemmin puolin. Hän tuijotti jäykästi eteenpäin mutta nosti aika ajoin vasemman kätensä suodakseen kuninkaallisen tervehdyksen ympärille kerääntyneelle väkijoukolle.

On vuosi 1915, kun pienessä Kašinin kyläpahasessa asuvan kuusitoistavuotiaan maalaispoika Georgi Daniilovitš Jatšmenevin elämä muuttuu. Georgin pienen kotikylän läpi nimittäin kulkee Venäjän suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitš, jonka hengen Georgi pelastaa. Suuriruhtinas vaikuttuu niin paljon nuoren maalaispojan urheudesta, että hän haluaa Georgin Talvipalatsiin, missä tsaari Nikolai II:n pojalle Alekseille kaivataan hyvää henkivartijaa. Georgin rohkeus toimia omakin henkensä vaarantaen on riittävä meriitti nuorelle maalaispojalle ja hän jättääkin Kašinin kylän pian taakseen. Mutta samalla hän jättää taakseen myös vanhempansa, sisarensa sekä kuolleen ystävänsä kohtalon.

Talvipalatsin ja tsaariperheen myötä Georgille avautuu täysin uusi maailma ja hän alkaa ymmärtää, miksi köyhät kansalaiset kapinoivat; tsaariperhe elää yltäkylläisyyden keskellä, kun tavallinen työläinen raataa henkensä pitimiksi. Maailmalla vellova sota tuntuu paikoin kaukaiselta ajatukselta Talvipalatsin suojissa. Kun tsaari Nikolai II päättää lähteä itse johtajamaan sotajoukkoja ja tsaaritar kahden vanhimman tyttären kera tekee pitkiä päiviä vapaaehtoisina sairaalassa haavoittuneita hoitaen, Georgi näkee ensimmäisen kerran viitteitä Romanovien vallan muurin horjumisesta. Ilmassa on vallankumouksen tuntua, mutta Georgi keskittyy pitämään huolta hemofiliaa sairastavasta Alekseista. Georgin suhde tsaariperheeseen voimistuu, kun hänen ja nuorimman suuriruhtinattaren Anastasian välille syntyy kielletty rakkaus. Kuitenkin he molemmat tietävät, ettei Romanovien perillinen ja maalaispoika voi koskaan astua avioliiton satamaan ja se raastaa heidän nuoria ja voimakkaita tunteitaan kaiken salailun ohella. Vähitellen Talvipalatsin luoma illuusio turvallisuudesta alkaa mureta ja niin Georgi kuin tsaariperhe joutuvat kohtamaan kaiken sen, mikä on vähitellen kasvattanut voimiaan Talvipalatsin ulkopuolella tyytymättömien kansalaisten keskuudessa.

Palatsin ulkopuolelta kuului kova meteli ja me molemmat hätkähdimme. Juoksin ikkunaan ja näin viidensadan, ehkä tuhannen ihmisen marssivan kohti Aleksanterin pylvästä heilutellen duuman vallan ensisijaisuutta korostavia julisteita, huutaen iskulauseita Talvipalatsille päin murhanhimo katseessaan. Se ei tapahdu tänä iltana, minä ajattelin silloin. Mutta pian. Se tapahtuu pian.

Vuoden 1980 Lontoossa Georgi on jo kahdeksankymmentävuotias vanha herra, joka arvostaa rauhallista elämää yhdessä vaimonsa Zojan kanssa. Zojan sairaus pakottaa heidät kuitenkin kohtaamaan menneisyytensä, sillä Zojan viimeisenä toiveena olisi päästä vielä Pietariin, kotiin edes hetkeksi. Georgi tajuaa, että se mitä he eräänä kohtalokkaana yönä jo kuusikymmentä vuotta sitten kotimaastaan paetessaan jättivät taakseen, ei jätä heitä rauhaan ennen kuin he matkustavat Pietariin. Pietarissa vihdoin Georgi ja Zoja kohtaavat muistoissaan kaiken taakse jo jättämänsä.

Boyne punoo äärimmäisen taitavasti Georgin ja Zojan tarinan irrallaan olevat langanpäät yhteen lähestymällä alkua lopusta, palaamalla hetkiin siinä välissä. Lukija pääsee näkemään mielessään nuoren Georgin Talvipalatsin suojissa juuri ennen vallankumousta, mutta lopulta myös hetkeen, jolloin Romanovien valta murtuu ja niin Georgin kuin tsaariperheen elämä saa sysäyksen kohti tuntematonta, tragediaa. Nuoren Georgin ja Anastasian kielletty rakkaus on kuin liekki pimeässä yössä, liekki joka ei sammu. Se antaa Georgille voimaa kestää ajatus siitä, mitä hän jätti kotikyläänsä Talvipalatsiin päätyessään. Talvipalatsin sisällä tsaariperhe tulee lukijaa lähelle ja Boyne kuvaakin hienosti heidän aikakautensa traagista päättymistä vaihe vaiheelta. Talvipalatsin vakituinen vieras, ruhtinattaren ystävä Isä Grigori, Rasputin, näyttäytyy tarinassa  vastenmielisenä miehenä, joka ovelasti kietoo verkkoonsa kaikki keistä kokee hyötyvänsä. Se, mikä on itse asiassa tarinan todellinen alku, on myös sen loppu ja lukija saa kokea sen raskain mielin, myötäeläen.

Georgin ja Zojan elämä Pariisissa ja Lontoossa paossa on kiehtovaa luettavaa. Boyne rakentaa rikkaan tarinan luomalla pikku hiljaa siltaa noiden traagisten Georgin ja Zojan nuoruuden tapahtumiin Venäjällä ja lopulta elämänsä ehtoopuolella 1980-luvun Lontoossa. Ihastuttava piirre tarinassa oli Georgin rakkaus lukemiseen ja kirjoihin. Jo Talvipalatsissa hänelle aukesi upea maailma sen hienon kirjaston myötä ja rakkaus kirjoihin kuljetti hänet Pariisissa töihin kirjakauppaan ja lopulta Lontoossa British Museumin kirjastoon. En ole lukenut juurikaan faktatietoakaan liittyen Romanovien historiaan, vaikka he minua ovatkin kiinnostaneet. Siksi kirja oli helppo lukea ns. puhtaalta pöydältä ja tarina tuntuikin monin tavoin hyvin todelta. Nyt kirjan lukemisen jälkeen syntyi vielä suurempi kiinnostus lukea tästä tsaariperheestä ja aionkin alkaa etsimään tietoa. Kirjassa oli minusta monin paikoin samaa tunnelmaa ja samoja elementtejä tarinassa, mitä kovasti pitämässäni Kalotayn Bolsoin perhosessakin. Toki onhan Georgin ja Anastasian suhteessa tiettyä yltiöromanttisuutta aivan kuten maalaispojan päätymisessä tsaariperheen pojan henkivartijaksi, mutta ne eivät haittaa kirjaa lukiessa, sillä Boyne on taitava tarinan kertoja. Tarkoin vartioitu talo on kiehtova ja viihdyttävä tarina, jonka seurassa vietin mielelläni aikaa. Se on toisaalta ajan kuvaa sodan vaikutuksista niin maan kuin yksilön kannalta, mutta ennen kaikkea vahvaa henkilötarinaa tuon pienestä kyläpahasesta lähteneen, lopulta Lontooseen päätyneen Georgin silmin. Se näyttää miten sota murtaa vahvojakin perinteitä, vie ihmisiltä läheisiä, erottaa rakkaimmistaan ja miten siitä selvinneet kuitenkin vielä vuosikymmenienkin jälkeen kohtaavat epäluuloja syntyperänsä takia, mutta myös omat traagiset muistonsa. Samalla se kertoo myös suuresta rakkaudesta.

"Eikö sinustakin ole ironista?" Rachel kysyi hetken mietittyään, " että kaikki ne pojat, jotka siitettiin maailmansodan loputtua suuressa rakkauden ja himon purkauksessa, ovat juuri sopivassa iässä sotimaan, kun seuraava sota alkaa? Aivan kuin Jumala olisi luonut heidät vain siksi että he voisivat taistella ja kuolla. Seistä kiväärien edessä ja ottaa vastaan heitä kohti lentävät luodit. Se on oikeastaan kuin karmeaa pilaa."

Tarkoin vartioidun talon ovat lukeneet myös Leena Lumi, Sara sekä Norkku!  

PS: Kirjasta saan yhden pisteen pitkästä aikaa Totally British -haasteeseenkin, sillä Boyne on irlantilainen kirjalija!

4/5

13 kommenttia:

  1. Haluan ehdottomasti lukea tämän kirjan jossain vaiheessa, vaikkapa joululomalla. Taidankin toivoa tätä joululahjaksi:) Kirjan kansi on minusta tosi kaunis!

    VastaaPoista
  2. Minulla Romanov -harrastus hiukan söi hekumaa tästä kirjasta eli tieto lisää tuskaa tai vähentää huumaa.

    Annoin tämän jo yhdelle nuorelle bloggaajalle, mutta ostan uuden kappaleen äidilleni joululahjaksi. Hän pitää tästä varmasti!

    VastaaPoista
  3. Minä luen tällä hetkellä myös Boynea, Nooa Notkoniittyä tosin. :)

    Tämä vaikuttaa lähtökohtaisesti ihan kiinnostavalta eli tulen varmaan lukemaan tämän jossain vaiheessa. Minun tietouteni tsaariperheestä taitaa perustua lähinnä Anastasia-piirrettyyn, joka on vähän noloa.. Mutta joka tapauksessa, kiinnostavalta tämä vaikuttaa. Luin juuri toisenkin kirjan, jossa oltiin sekä Pariisissa että Lontoossa ja tämä ainakin arviosi perusteella vaikuttaa kiintoisammalta kuin se. Kiitos.

    VastaaPoista
  4. Tämä kirjahan vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, saattaapi olla että myös minun joulutoiveiden listalta löytyy tämä opus. Kiitos paljon suosituksesta ja kivasti kerrotusta arvioinnista.

    VastaaPoista
  5. Minä olin tästä varovaisen kiinnostunut jo syksyllä, Boynen kuunteleminen Kirjamessuilla lisäsi kiinnostustani ja nyt sinun sekä monien muidenkin vahvisti ajatustani siitä, että luen tämän nimenomaan talvaikaan sitten, kun kaipaan laadukasta lukuromaania.

    VastaaPoista
  6. Heipä hei,

    kuten tiedätkin naamarin kautta, olen lukemassa Hirvisaaren Minä, Katariina-kirjaa. Aika loppusuoralla olen. En muista lukeneeni Venäjän historiaan liittyvää kirjallisuutta, ja muutenkin pitkä aika tämmöisestä historiallisesta kirjasta. Mutta pidän siitä, ja sitä kautta tämä esittelemäsikin kirja herätti mielenkiintoni :). Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
  7. En tiedä, olenko tästä hirveän innostunut noin muuten, mutta kun kansi on niin ihana. Juuri sellainen, että olisi kiva joulunpyhinä kulkea tuollainen kirja kädessä - sopisi tunnelmaan :)

    VastaaPoista
  8. Kirjan kansi on tosiaan kaunis, ehkä vähän liiankin puuterinkevyt ja sokerinmakea...

    En ole ollut tästä kirjasta kovinkaan kiinnostunut, mutta vertauksesi Bolsoin perhoseen kieltämättä kasvatti kiinnostusta. Jos tässä on samaa venäläisen talven kirpeyttä...

    VastaaPoista
  9. Minäkin suunnittelen uppoutuvani tähän joulunpyhinä, jos saan sen käsiini sopivasti ennen niitä tai viimeistään aattona.

    Kiitos päivää piristäneestä teepussilipukelähetyksestä! "Uutuuksia" oli useampikin! :)

    VastaaPoista
  10. Sanna: Tämän kansi on aivan ihana ja kuvastaa niin hyvin sitä kirjan henkeä! Toivo ihmeessä joululahjaksi!

    Leena: Minä luulen myös, että jos olisi lukenut paljon Romanoveista, tähän olisi suhtautunut ehkä vähän eri tavalla väkisinkin.

    linnea: Ei ole minunkaan tietouteni tsaariperheestä sen suurempi ;)

    Pidän kyllä paljon Boynen tyylistä kirjoittaa, ja Notkoniitty odottaa minullakin hyllyssä ;)

    Maarit: Jos kaipaa sellaista laadukasta ja viihdyttävääkin lukuroomaania, niin tässä on kyllä sellainen!

    Katja: Tämä on kyllä sellainen oikein talviajan kirja, joten lue ihmeessä!

    Mie ite: Minuakin vähän jo kiinnostaisi se Minä, Katariina. En ole Hirvisaarelta lukenut liiemmin mitään ja tuo uuden myötä voisi olla vihdoin kiva tutustua.

    Amma: Kansi kyllä itsessään jo tosiaan houkuttelee tarttumaan tähän kirjaan.

    Maria: Minusta kansi on vaan juuri niin sopiva ja kaunis tälle kirjalle. Liittyen tuohon vertaukseeni Bolsoin perhoseen, niin on vaikea oikeastaan edes selittää tarkemmin, mutta kuitenkin tuli paikoin samoja "kaikuja", tunnelmia tätä lukiessa :)

    Zephyr:Kiva kun lähetys tuli perille ja joukossa oli useampi "uutuus" ;)

    VastaaPoista
  11. Itse rakastuin tähän tarinaan täysin. Mainio yhdistelmä historiaa ja romantiikkaa. Olen pitkään ollut kiinnostunut Romanovien tarinasta, ja siksi kirja kiinnittikin huomioni (tosin ei viedä kaikkea kunniaa valtavan kauniilta kannelta :D). Oli mielenkiintoista lukea Romanovien elämästä, vaikka totuudesta en paljoa osaa sanokkaan, luottaisin kuitenkin siihen että kirjailia on perehtynyt historiaan ja hahmoihin kun on alkanut tällaista tarinaa kirjoittamaan. Oli miten oli pidin kovasti, se sai mielikuvituksen laukkaamaan ihanasti, vaikka kirjassa onkin paljon kauheitakin tapahtumia. Georgin tarina on hyvin mielenkiintoinen, mutta mitä pitemmälle lukee sitä mielenkiintoisemmaksi hahmoksi myös Zoja muuttu.
    Suosittelen kyllä kaikille ehdottomasti!

    VastaaPoista
  12. Jenni: Minä luulen, että tämä onkin aivan ihana kirja aloittaa tutustuminen Romanovien eloon vaikka onkin fiktiivinen tarina. Tämä loi jotenkin niin ihanat puitteet juuri historian ja romanttisuudenkin saralla olematta kuitenkaan yhtään mikään hömppä tai yliromanttinen! Aloin itse pian kirjan lukemisen jälkeen googlettelemaan mm. vanhoja kuvia Romanoveista jne.

    Zoja oli kiehtova hahmo monella tapaa!

    VastaaPoista
  13. Luin kirjan viime vuonna - se oli todella mielenkiintoinen teos! Olen perehtynyt viimeisiin Romanoveihin jo pienestä tytöstä dokumenttien ja tietokirjojen kautta, mutta myös heistä kertovat kaunokirjalliset teokset kiinnostavat. Boyne on taitava tarinankertoja ja yhdistää tässäkin teoksessa taitavasti faktaa fiktioon.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)