Kustantaja: Like 2006
Sivuja: 213
Järveltä palattua grillataan ahvenia. Minä juon jaffaa ja isä polttaa sikaria.
Isä sanoo, että elämä on vaikea yhtälö. Olen samaa mieltä.
Mahdollisia maailmoja on kato Antti niin paljon.
Joo.
Niistä pitää valita eikä etukäteen tiedä mihin joutuu. Sun äitis esimerkiks oli ratkaisuna - no, kom sii kom saa.
Voi että. Miten keksiä jotain järjellistä sanottavaa kirjasta, johon rakastui kertaheitolla? Luin kesällä Valtosen Siipien kantamat, josta pidin kovasti, joten sikäli tiesin tähän toiseen Valtosen kirjaan tarttuessani, että jotain hyvää lienee luvassa. Jo Vesiseinän ensimmäistä tarinaa, Mahdollisia maailmoja lukiessa tiesin, että tämä kirja on kirja, jolle antaisin viisi tähteä, mikäli blogissani sellaisia antaisin. Sen vain tietää, sillä sydämeen sujahtaa sellainen jännä tunne, että yhtä aikaa ahnaasti ja varoen kääntää sivuja: lisää, lisää, lisää tätä..mutta samaan aikaan jo suree hetkeä kun viimeinen sivu on luettu. Kirjassa on kahdeksan tarinaa, mutta silti niitä kaikkia yhdistää Antti, jonka Mahdollisia maailmoja -tarina esittelee ensin pikkupoikana. Erikoista tarinoissa on se, että vaikka tarinoissa kulkee samoja henkilöitä, heidän elämänhistoriansa on uudessa tarinassa aina jollain tapaa erilainen. En tiedä, onko Valtonen halunnut siten tarjoilla lukijoille kirjan ensimmäisen tarinan, Mahdollisia maailmoja filosofian Antin erilaisten tarinoiden kautta, mutta jotenkin itse koen sen niin ja pidän ajatuksesta.
Toisaalta Antti on vasta pikkupoika, jonka elämää säätelee kirjailija isän alkoholismi ja toisaalta taas aikuisena itsekin sanan säilää työssään käyttävä elitisti sekä paljon siltä väliltä. Äänensä saa myös Antin sisko Outi, joka Vesiseinä -tarinassa kiteyttää jotain valtavan olennaista elämästä, aivan kuin itseään ja ympäröivää todellisuutta tarkastelisi joskus vesiseinän läpi. Kirjan viimeinen sekä myöskin pisin tarina Afrikka on voittanut H.J Erkon kirjallisuuskilpailun ensimmäisen palkinnon eikä suotta. Se on väkevä ja monitahoinen tarina, josta itsekin pidin kirjassa eniten, vaikkakin jokainen tarina puhutteli minua aina jollain tavalla, sisintä hivellen tai paikoin melkein raapien. Itse asiassa erä kohta Vesiseinä -tarinasta kuvaa hyvin Valtosen omaa tekstiäkin:
Hän muotoilee lauseensa kauniisti, valitsee sanansa tarkkaan niin että jokaisesta tulee tärkeä, kuin sanat eivät olisi vain sanoja vaan taitavaa, arvokasta kudosta, musiikkia tai ohutta silkkiä.
Valtosen teksti ei kuitenkaan ole mitenkään liian kaunista tai jokainen lause sisällä suuria painotuksia ja syvempiä filosofioita. Teksti on samalla aikaa ihanan arkista kuin yksittäisinä lauseina välillä kauniisti pilviä hipovaa. Valtosen psykologin tausta tuo selvästi kirjan henkilöihin erityistä tarttumapintaa. Hänellä on taito kertoa ihmisistä haastavien elämäntilanteiden aallokossa kuitenkaan hukuttamatta heitä.
Olisi ihana jakaa kanssanne tarkemmin kaikkien tarinoiden sisältöä, mutta en halua missään määrin etukäteen paljastaa mitään olennaista, sillä te ketkä kirjaan vielä tartutte, saatte tehdä itse löytäretkenne. Minä olen niin voimakkaasti yhä fiiliksissäni tästä kirjasta, että voin vain toivoa Valtosen jo kirjoittavan täyttä häkää jotain uutta luettavaa.
P.S: Kurkatkaa myös Jorin, Ilsen sekä anni.M .:n arvostelut Vesiseinästä!
5/5
Voihan Valtonen. Kiinnostuin aikoinaan siitä Siipien kantamasta, kun tein sen "ympärillä" töitä, mutten lopulta lukenut sitä tai edes hankkinut hyllyyni. Nyt joka toinen bloggaaja tuntuu rakastuvan Valtoseen, ja tätäkin arviota oli niin ihana lukea, kun aidon ihastuksen ja innostuksen voi tuntea vahvasti. Jospa häneltä tulisi pian uutta, niin saisin pontta lukea myös nämä vanhemmat. :)
VastaaPoistaVoi että. Olen koko ajan varmempi ja varmempi, että Valtonen on minun(kin) kirjailijani. Pitää ehdottomasti lukea tämä tai Siipien kantamat vielä tämän vuoden puolella.
VastaaPoistaIHanaa ihanaa, että sinä löysit tämän(kin) ja pidit näin kovin! Ehkäpä tosiaan piankin saadaan lukea häneltä jotain uutta, toivottavasti.
VastaaPoistaMä äänestän et Valtonen vois voittaa bloginobelin tai blogistanian varjofinlandian kun siitä on tykätty niin paljon blogeissa tänä vuonna :D
Oi, ihanaa, tämäkin täytyy lukea. Kiitos arviosta! Kannatan anniM:n BF-ehdotusta, pitääpä muistaa tämä sitten kun listaan omat ehdokkaani :).
VastaaPoistaVoi että! Onko minulla taas ollut sivistyksessssä järkyttävän kokoinen aukko, ilmeisesti. En nimittäin ollut kuulutkaan kirjailijasta ennen, voi minua. Joten kiitos, ihan varmasti tartun tähän kirjaan.
VastaaPoistaKaroliina: Suosittelen kyllä lämpimästi tutustumaan näihin vanhempiinkin!!
VastaaPoistaKatja: Koita saada tämä ensiksi käsiisi, olen melko varma, että ihastut sinäkin!
anni M.: Oi, kaikki suitsutus Valtosen kirjoille suotavaa ;)
Maria: BF:sta tulikin mieleen, että saikos siis valita muitakin kuin 2011 vuoden kirjoja, täytyy lähteä heti tarkistamaan ohjeista..sillä tätä haluaisin yhtenä kyllä ehdottaa!
Kirjailijatar: Älä huoli, minullakin putkahtelee tasaiseen tahtiin itselle uusia kirjoja ja kirjailijoita täällä blogistaniassa ;)
Pakko vielä kommentoida, että tosiaan Blogistanian Finlandia-listalle Valtosta ei valitettavasti voi ehdottaa, kun hänellä ei ole tänä vuonna julkaistuja teoksia..
VastaaPoistaMie jo huuto.netistä yritän etsiä tätä. :)
VastaaPoista