Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -1. Rakkaus

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 1. Rakkaus
Kustantaja: Johnny Kniga 2013
Alkuteos: Torka aldrig tårar utan handskar - Kärleken (2012)
Suomentanut: Otto Lappalainen
Kansi: Pompe Hedengren
Sivuja: 294

  Rasmus taittelee vaatteensa itse.
  Hän voi käyttää tuntikausia vaatteidensa järjestelyyn lattialla ja sitten niiden taitteluun ja niiden palauttamiseen paikoilleen, tähän kaikkeen täysin syventyneenä.
  Äidin nähdessä nämä pikkutarkasti taitellut puserot ja housut jokin särkyy hänen sisällään. Miten hän ikinä voisi suojella tätä pikkuista?
  Nämä tiukkaan taitellut, tiukoiksi kääröiksi rullatut vaatekappaleet.
  Hän ei milloinkaan, ei koskaan ollut tullut ajatelleeksi, että toista elävää olentoa voi rakastaa niin kovasti.

Rasmus on pienestä pitäen ollut erityinen, vaikka erilaiseksi muut hänet luokittelevat, syrjivät, nimittelevät. Äiti ja isä näkevät poikansa erilaisuuden, mutta myös nimenomaan erityisyyden, vaikka eivät pikkukylän muodostaman erilaisuuden pelon varjossa osaakaan nimetä sitä ääneen. Sitä, miten heidän ainoa rakas poikansa poikkeaa muista, varsinkin heistä jotka kiusaavat, pitävät yllä oletettuja normeja. Rasmus yrittää epätoivoisesti niin sopeutua muottiin johon ulkopuolelta häntä ahdetaan kuin löytää oman itsensä. Kun lukio päättyy, saa Rasmus mahdollisuuden, jota hän on kaivannut enemmän kuin on itse ehkä ymmärtänytkään.

    Mutta oli saatava jotain enemmän. Hän on 19-vuotias.
Hänen on murtauduttava ulos. Se hänen on tehtävä nyt.
Siksi hän  istuu tässä kapselissa.

    Hänen on astuttava ulos ja siirryttävä johonkin muuhun.
    Hän henkäisee lasiin, kirjoittaa nimensä. Maisemat
vilistävät ohitse.

Tukholma, paikalliset homojen kokoontumispaikat ja avoimemmat ihmiset ovat Rasmukselle jotain tyystin uutta. Hapuilevin ottein hän murtautuu ulos näkymättömästä kuoresta, mikä on estänyt hänen sisintä näkymästä muillekin. Sykkivä, hektinen Tukholma, vuonna 1982, ottaa Rasmuksen tiukkaan syleilyynsä eikä Rasmus halua enää irti.

Nuori Benjamin elää hyvin ohjailtua elämää Jehovan todistaja perheensä kanssa. Toisin kuin sisko, Benjamin on tiennyt osansa pienestä lähtien. Hän kulkee ensin vanhempiensa mukana ovelta ovelle kertomassa Jumalasta ja uskaltautuu lopulta lähtemään yksinkin todistamaan. Mutta mitä; Jumalan sanaa muille vai omaa todellista luonnettaan itselle? Erään oven takaa Benjamin kohtaa Paulin, sosiaalisen ja rempseän homon, joka lumoaa Benjaminin hämmentävällä tavalla. Sydämellinen Paul näkee Benjaminista heti sen, mitä Benjamin itse ei tahdo nähdä. Kun joulun rauha laskeutuu Tukholmankin ylle, kohtaavat Rasmus ja Benjamin toisensa Paulin luona. Kaikki se, mikä on ollut hajallaan, vailla puuttuvaa palasta, loksahtaa kerralla oikeille paikoilleen.

Oli matkattava kovin kauas päästäkseen kotiin.

Jonas Gardellin
huikea Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin kertoo suorastaan läkähdyttävän, liki tulevan ja ravisuttelevan voimallisesti niin AIDS:n tulosta Ruotsiin kuin erityisesti kahden nuoren miehen rakkaustarinan. Samalla se on myös häkellyttävä tarina nuorista miehistä, jotka sairastuivat tuolloin AIDS:n ja lopulta kuolivat pois. Ennen kaikkea kirjan tapahtumat eivät ole vain kirjailijan vilkkaan mielikuvituksen tulosta vaan tapahtuneet ovat totta, totisinta sellaista. Jonas Gardell oli 80-luvulla yksi niistä monista nuorista homoista, jotka etsivät itseään, rakkautta, läheisyyttä ja joutuivat eri tavoin moni kasvotusten AIDS:n kanssa. Moni Jonaksen ystävä kuoli, myös hänen nuoruudenrakkautensa. Vaikka Gardell on kirjoittanut useitakin teoksia, hän koki että vasta nyt erityisesti hänen kotimaansa Ruotsi on valmis vastaanottamaan, kuulemaan noiden nuorten miesten tarinan, joka ehdottomasti ansaitsee kyllä tulla kuulluksi. Tähän kolmiosaiseen romaaniin liittyen on tehty myös ainakin YLE:llä näkynyt tv-sarja, jota suureksi harmikseni en nähnyt.

Olihan tämä lukukokemuksena niin voimallinen, että melkein vaikea kuvailla. Toki Gardell on sijoittanut tarinaan paljon faktatietoakin, jotka ehkä paikoin vähän "haittasivat" lukemista, vaikka sinällään juuri tällaisessa tarinassa niille on oma vahva paikkansa. Mutta kyllähän sitä tällaista kirjaa lukee jotenkin väkisin ns. sydän aroin tuntosarvin. Ensin elää erityisesti Rasmuksen äidin tuskan ja huolen poikansa pärjäämisestä elämässään ja myöhemmin niin Rasmuksen kuin Benjaminin hapuilut yrityksissään tulla täysin omiksi itsekseen, löytää onni ja rakkaus. Väkevä, hurjan hieno ja puhutteleva lukukokemus kaikin puolin!!

...This is my life

And I don't give a damn for lost emotions
I've such a lot of love I've got to give
Let me live, let me live...

Aikaisemmasta poiketen en anna enää tai ainakaan toistaiseksi lukukokemuksilleni pisteistä. Se vain alkoi tuntua jotenkin hassun oppikirjamaiselta ja kaavoihin kangistumiselta, vaikealtakin. Luotan siihen, että pystyn tekstissäni kertomaan sen verran hyvin miten kirjan koin :)

Kommentit

  1. Yksi vahvimpia kirjasarjoja Ruotsissa nyt!
    Onko filmi näytetty Suomessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarja tuli täällä YLE:ltä ja minua harmittaakin tosi paljon, että missasin sen!

      Poista
  2. Voi että! Odotan tätä kirjastosta, taitaa olla aika monta varaajaa ennen minua. Tämä on ihan varmasti koskettava lukukokemus!

    VastaaPoista
  3. Tämä kirja vaikuttaa hyvin kiinnostavalta ja on kerännytkin paljon kehuja! Täytyypä jossain välissä hankkia luettavaksi asti :)

    VastaaPoista
  4. Minulla on ollut kova tahto ja tarkoitus lukea tämä, mutta aina jotain muuta tulee väliin.

    Vaikuttava kansi, vaikuttava tarina. Olen lukenut kirjailijasta haastatteluja. Kiinnostavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varma, että kyllä sinäkin vielä luet tämän, sillä tiedän sinunkin vaikuttuvan tästä kovasti :)

      Poista
  5. Jo otsikko saa sydämen tärisemään, se kertoo niin paljon. TV-sarja oli loistava, koskettava ja itkettävä - ja samalla silmiä avaava. En tajunnut, että sen taustalla on kirja. Vaikka tekee mieli lukea tämä, pelkään hieman siitä todennäköisesti tulevaa vahvaa tunnereaktiota, kun tv-sarjakin jo oli niin vahva elämys. Mutta kyllä, pakkohan se on lukea joku päivä, aivan pakko.

    Näinkö väärin, vai onko kirjan kannessa alaotsikossa 1. Rakkaus. Miksi järjestysnumero? Onko tämä ensimmäinen osa sarjasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sarja tulisi joskus dvd:lle tai uusintana, haluaisin niin kovasti nähdä sen!

      Tuo 1. Rakkaus tosiaan viittaa siihen, että Gardell on pilkkonut tarinan kolmeen osaan, joista tämä kirja, 1. Rakkaus, on ensimmäinen. Ensi keväänä ilmestyy toinen ja syksyllä kolmas!

      Poista
    2. Kyllä, kyseessä on kolmiosainen kirjasarja; 1. Rakkaus, 2. Sairaus ja 3. Kuolema.
      Kolmas ja viimeinen osa ilmestyi Ruotsissa 24.7 ja kävinkin sen heti sieltä ostamassa. Nyt on enää vajaa 100 sivua jäljellä eikä siitä kuivin silmin ole selvinnyt.

      Sarja julkaistiin DVD:llä Ruotsissa samana päivänä kuin viimeinen kirjakin. Suomessa tuo DVD näyttäisi olevan saatavilla 27.9.

      Poista
  6. Minulla tama odottelee kotona ja naiden kaikkien ylistavien arvioiden jalkeen varmaan pakko lukea tama heti, kun kaupunkiin palaan.

    (Pisteettomyys ei haittaa, mutta myonnan, etta olin ensimmaisena vilkaisemassa mita pisteita olet antanut ja vahan yllatyin, kun mokomia loytynytkaan...... ihan koko juttua en uskaltanut lukea juonipaljastusten pelossa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kyllä itsekin joutuu nyt selvästi enemmän miettimään juttunsa sisältöä kun jätin nuo pisteet pois :)

      Poista
  7. Tämä kirja taitaa tällä hetkellä sijaita kirjapinossa, jossa on kirjoja, jotka kyllä haluaisin lukea, mutta joille ei ehkä kuitenkaan tule olemaan aikaa muiden kirjojen kiilatessa ohi. Mutta katsotaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäpä se on se meidän lukutoukkien ikuisuusongelma ;)

      Poista
  8. Tilasin juuri tämän ja odottelen kirjaa saapuvaksi. Toivottavasti on tosiaan niin hyvä, kuin kaikki ovat kehuneet.

    VastaaPoista
  9. Oi, pitääkin laittaa kirjastosta varaukseen tämä. TV-sarja oli ihana, todella koskettava!

    VastaaPoista
  10. Pakko oli palata kertomaan, että kyllä, pidin kirjasta todella paljon! Niin kaunis, niin surullinen. <3 Upea kirja!

    VastaaPoista
  11. Katsoin ensin tv-sarjan ja sitten luin työkaverin yllyttämänä tämän ensimmäisen osan. Jo sarja oli loistava, kirja tuntui vieläkin syvemmällä. Huh. Yritän juuri kasata ajatuksiani blogitekstiä varten.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)