Annamari Marttinen: Ero

Annamari Marttinen: Ero
Kustantaja: Tammi 2011
Kannen suunnittelu: Laura Noponen
Sivuja: 318

Kun toinen voisikin joskus ymmärtää pelkästä yhdestä lauseesta, ymmärtää koko tunteen, kaiken mitä toinen tarkoittaa ja ei tarkoita, mitä yrittää tarkoittaa ja sanoa.

Neljääkymppiä lähestyvät, 19 vuotta naimisissa olleet Ellen ja Kimmo eivät ole ymmärtäneet toisiaan enää vuosiin. Vielä vähemmän Ellen ymmärtää itseään, miksei ole aikaisemmin lähtenyt liitosta, joka tuntuu jälkikäteen ajateltuna tuhoontuomitulta heti ensi hetkistä saakka. Lapset, kolme ihanaa lasta, ovat he sentään jotain hyvää saaneet aikaan yhdessä, kuitenkin.

Ero oli ensin sana, jota he puolin ja toisin heittelivät riitojen tuoksinnassa. Sana, joka alkoi elää varsinkin Ellenin mielessä. Kaikkihan on niin hyvin, ainakin muiden mielestä. Hienon sinisen omakotialon ympärille kietouva idylli piti sisällään kuitenkin jotain muuta, särön. Mutta milloin tuo särö oli tullut heidän liittoonsa, saanut heidät irtaantumaan toisistaan niin, että he olivat yksinäisempiä yhdessä kuin erikseen. Sen Ellen kuitenkin tiesi, että korjattua sitä säröä ei enää saanut. Se oli kuin särö kristallilasissa. Jos kristallilasiin tulee särö, sitä ei enää saa ehjäksi. Ja kun Kimmo vihdoin pakkaa tavaransa, talo laitetaan myyntiin ja avioeropaperit allekirjoitetaan, on Ellenin varsinkin jätettävä tuo muiden kadehtima idylli taakseen. Tilalle astuu katkeruus, viha, syyllisyys ja varsinkin huoli lasten pärjäämisestä. Sininen omakotitalo vaihtuu vuokra-asuntoon. Ennen kaikkea Ellenin arki on täynnä yhtäkkiä sarja ensimmäisiä kertoja. Matkoja lasten kanssa ilman Kimmoa, nurmikon leikkaamista, kaasugrillin sytyttämistä. Mutta ei Ella kaipaa takaisin tuohon kulissielämään, eikä oikeastaan enää Kimmonkaan luokse, mutta hän kaipaa vastauksia sekä janoaa tunnetta, joka saisi hänet taas elämään. Taustalla alati vaaniva syyllisyys kuitenkin raastaa, tekee kipeää.

Pelko. Yksinäisyys. Syyllisyys. Viha. Rohkeus. Rakkaus. Halu. Vapaus. Nämä tunteet jaksottavat kirjan kahdeksaan osaan. Suuria tunteita kaikki, ja ne Ellen joutuu käymään läpi. Eroryhmässä moni tunne konkretisoituu ja Ellen tekee isoja oivalluksia itsestään ja eletystä elämästä Kimmon kanssa. Miksi Kimmo alkoi jo kauan sitten etääntyä hänestä? Miksi hän eli niin kauan elämää, jollaista hänen odotettiin elävän? Miksi hän lopulta oli se, joka päätti rikkoa perheen? Miksi joidenkin läheisten on niin vaikea sulattaa heidän eroaan? Onko rakkautta enää jäljellä hänelle?

Oliko kaikki ollut suurta huijausta, koko elämä? Ja kaikkien muidenkin elämä? Koko maa ja maailma täynnä omakotitaloja ja kerrostaloja ja rivitaloja joiden valaistujen ikkunoiden takana asui perheitä ja pareja. Kuinka monessä niistä oltiin onnellisia, kuinka monessa rakastettiin? Niin että kumpikin rakasti yhtä paljon, ei vain toinen?

Marttisen Ero on erään avioliiton läpileikkaus, alku ja loppu. Se on erään eron anatomia, toisen osapuolen viiltävä tulkinta siitä, kun kaikki se, mitä on luullut haluavansa, ei ole sitä ensinkään. Marttisella on ilmiömäinen kyky tulkita naisen tuntoja erilaisissa elämänvaiheissa, tilanteissa. Olen lukenut kaikki hänen aikaisemmat kirjansa, eikä tämä kirjakaan tee tuossa asiassa poikkeusta. Se tunkee väkisin oman suojapanssarin alle ja saa tarkastelemaan omaakin elämää, naiseutta, ihmisyyttä. Niin tarkkanäköisesti hän, melkeinpä ironisen lempeästi, tuo esille varsinkin naisen rooleja arjessa. Marttinen on itse kertonut eronneensa parikymmenvuotisesta liitostaan ja se kuultaa kirjasta vahvasti, tuo siihen käsinkosketeltavan realismin tunnun. Ellenin laidasta laitaan heiluvat tunteet ovat uskottavia, tunnistettavia. Siinä missä Ellen tulee lähelle lukijaa, jäävät muut kirjan henkilöt suhteellisen etäisiksi. Olisin ehkä kaivannut jopa hieman Kimmon ääntä kirjaan, miksi hän alkoi aikanaan etääntyä Ellenistä jne. Lasten näkökulmaa en kaivannut lisää, sillä  olen itse ns. avioeroperheen lapsi, jopa kahdesti. Siten pystyn voimakkaasti samaistumaan tiettyihin asioihin tai tilanteisiin kirjassa ilman suurempaa selittelyä tai kuvailua. Siitä huolimatta en kuitenkaan tunnetasolla niin voimakkaasti uppoutunut tähän kuin tein esimerkiksi Marttisen Mistä kevät alkaa sekä Veljeni vartija -teosten kohdalla. Ero on kuitenkin valtavan hyvin kirjoitettu ja aihepiiriltään erityisen tärkeä. Suomessakin avioero koskettaa liian monia miehiä, naisia, lapsia. Eron myötä Marttinen antaa äänen yhdelle eron osapuolelle, ja tekee sen perusteellisesti. Vaikka itsellä ei olisi minkäänlaista kokemusta erosta, kirja antaa niin paljon syvempiä merkityksiä onnellisuuteen ja elämään liittyen. Annamari Marttinen on noussut kiistatta kotimaisten lempikirjailijoideni joukkoon.

Uskaltaminen tarkoittaa,
että kadottaa hetkeksi varman pohjan.
Uskaltamatta jättäminen tarkoittaa,
että kadottaa itsensä. 
-Soren Kierkegaard-

Erosta on kirjoitettu myös Leena Lumin blogissa sekä Kirsin Kirjanurkassa!

3/5