Annamari Marttinen: Ero

Annamari Marttinen: Ero
Kustantaja: Tammi 2011
Kannen suunnittelu: Laura Noponen
Sivuja: 318

Kun toinen voisikin joskus ymmärtää pelkästä yhdestä lauseesta, ymmärtää koko tunteen, kaiken mitä toinen tarkoittaa ja ei tarkoita, mitä yrittää tarkoittaa ja sanoa.

Neljääkymppiä lähestyvät, 19 vuotta naimisissa olleet Ellen ja Kimmo eivät ole ymmärtäneet toisiaan enää vuosiin. Vielä vähemmän Ellen ymmärtää itseään, miksei ole aikaisemmin lähtenyt liitosta, joka tuntuu jälkikäteen ajateltuna tuhoontuomitulta heti ensi hetkistä saakka. Lapset, kolme ihanaa lasta, ovat he sentään jotain hyvää saaneet aikaan yhdessä, kuitenkin.

Ero oli ensin sana, jota he puolin ja toisin heittelivät riitojen tuoksinnassa. Sana, joka alkoi elää varsinkin Ellenin mielessä. Kaikkihan on niin hyvin, ainakin muiden mielestä. Hienon sinisen omakotialon ympärille kietouva idylli piti sisällään kuitenkin jotain muuta, särön. Mutta milloin tuo särö oli tullut heidän liittoonsa, saanut heidät irtaantumaan toisistaan niin, että he olivat yksinäisempiä yhdessä kuin erikseen. Sen Ellen kuitenkin tiesi, että korjattua sitä säröä ei enää saanut. Se oli kuin särö kristallilasissa. Jos kristallilasiin tulee särö, sitä ei enää saa ehjäksi. Ja kun Kimmo vihdoin pakkaa tavaransa, talo laitetaan myyntiin ja avioeropaperit allekirjoitetaan, on Ellenin varsinkin jätettävä tuo muiden kadehtima idylli taakseen. Tilalle astuu katkeruus, viha, syyllisyys ja varsinkin huoli lasten pärjäämisestä. Sininen omakotitalo vaihtuu vuokra-asuntoon. Ennen kaikkea Ellenin arki on täynnä yhtäkkiä sarja ensimmäisiä kertoja. Matkoja lasten kanssa ilman Kimmoa, nurmikon leikkaamista, kaasugrillin sytyttämistä. Mutta ei Ella kaipaa takaisin tuohon kulissielämään, eikä oikeastaan enää Kimmonkaan luokse, mutta hän kaipaa vastauksia sekä janoaa tunnetta, joka saisi hänet taas elämään. Taustalla alati vaaniva syyllisyys kuitenkin raastaa, tekee kipeää.

Pelko. Yksinäisyys. Syyllisyys. Viha. Rohkeus. Rakkaus. Halu. Vapaus. Nämä tunteet jaksottavat kirjan kahdeksaan osaan. Suuria tunteita kaikki, ja ne Ellen joutuu käymään läpi. Eroryhmässä moni tunne konkretisoituu ja Ellen tekee isoja oivalluksia itsestään ja eletystä elämästä Kimmon kanssa. Miksi Kimmo alkoi jo kauan sitten etääntyä hänestä? Miksi hän eli niin kauan elämää, jollaista hänen odotettiin elävän? Miksi hän lopulta oli se, joka päätti rikkoa perheen? Miksi joidenkin läheisten on niin vaikea sulattaa heidän eroaan? Onko rakkautta enää jäljellä hänelle?

Oliko kaikki ollut suurta huijausta, koko elämä? Ja kaikkien muidenkin elämä? Koko maa ja maailma täynnä omakotitaloja ja kerrostaloja ja rivitaloja joiden valaistujen ikkunoiden takana asui perheitä ja pareja. Kuinka monessä niistä oltiin onnellisia, kuinka monessa rakastettiin? Niin että kumpikin rakasti yhtä paljon, ei vain toinen?

Marttisen Ero on erään avioliiton läpileikkaus, alku ja loppu. Se on erään eron anatomia, toisen osapuolen viiltävä tulkinta siitä, kun kaikki se, mitä on luullut haluavansa, ei ole sitä ensinkään. Marttisella on ilmiömäinen kyky tulkita naisen tuntoja erilaisissa elämänvaiheissa, tilanteissa. Olen lukenut kaikki hänen aikaisemmat kirjansa, eikä tämä kirjakaan tee tuossa asiassa poikkeusta. Se tunkee väkisin oman suojapanssarin alle ja saa tarkastelemaan omaakin elämää, naiseutta, ihmisyyttä. Niin tarkkanäköisesti hän, melkeinpä ironisen lempeästi, tuo esille varsinkin naisen rooleja arjessa. Marttinen on itse kertonut eronneensa parikymmenvuotisesta liitostaan ja se kuultaa kirjasta vahvasti, tuo siihen käsinkosketeltavan realismin tunnun. Ellenin laidasta laitaan heiluvat tunteet ovat uskottavia, tunnistettavia. Siinä missä Ellen tulee lähelle lukijaa, jäävät muut kirjan henkilöt suhteellisen etäisiksi. Olisin ehkä kaivannut jopa hieman Kimmon ääntä kirjaan, miksi hän alkoi aikanaan etääntyä Ellenistä jne. Lasten näkökulmaa en kaivannut lisää, sillä  olen itse ns. avioeroperheen lapsi, jopa kahdesti. Siten pystyn voimakkaasti samaistumaan tiettyihin asioihin tai tilanteisiin kirjassa ilman suurempaa selittelyä tai kuvailua. Siitä huolimatta en kuitenkaan tunnetasolla niin voimakkaasti uppoutunut tähän kuin tein esimerkiksi Marttisen Mistä kevät alkaa sekä Veljeni vartija -teosten kohdalla. Ero on kuitenkin valtavan hyvin kirjoitettu ja aihepiiriltään erityisen tärkeä. Suomessakin avioero koskettaa liian monia miehiä, naisia, lapsia. Eron myötä Marttinen antaa äänen yhdelle eron osapuolelle, ja tekee sen perusteellisesti. Vaikka itsellä ei olisi minkäänlaista kokemusta erosta, kirja antaa niin paljon syvempiä merkityksiä onnellisuuteen ja elämään liittyen. Annamari Marttinen on noussut kiistatta kotimaisten lempikirjailijoideni joukkoon.

Uskaltaminen tarkoittaa,
että kadottaa hetkeksi varman pohjan.
Uskaltamatta jättäminen tarkoittaa,
että kadottaa itsensä. 
-Soren Kierkegaard-

Erosta on kirjoitettu myös Leena Lumin blogissa sekä Kirsin Kirjanurkassa!

3/5

Kommentit

  1. Minä en ole vielä lukenut Marttista, mutta tämä kiinnostaa. Kiitos hyvästä arviosta ja kirjavinkistä:)

    VastaaPoista
  2. En ole minäkään lukenut Marttista - vielä - mutta kotimaisessa arkikuvauksessa on aina jotain sellaista, joka koskettaa ja menee syvälle lukijansa ihon alle. Ehkä kyse on jonkinlaisesta rehellisyydestä yhdistettynä tarkkanäköiseen ihmiskuvaukseen?

    VastaaPoista
  3. Täytyykin lukea seuraavaksi, kun kiinnostus heräsi hyvästä arviostasi johtuen :)

    VastaaPoista
  4. Sanna: Suosittelen kyllä tutustumaan Marttisen tuotantoon!!

    Katja: Katja, nimenomaan, rehellistä ja tarkkanäköistä tulkintaa varsinkin meistä naisista,äiteinä, vaimoina, ystävinä..ja ihan vaan itsenämme.

    VastaaPoista
  5. EllaMaria: Kannattaa lukea, kyllä tässäkin Marttisen kirjassa oli niin isoja asioita, jotka jäivät mielen alle kuplimaan itsellekin, liittyen siihen, miten tätä elämää elää, että huh.

    VastaaPoista
  6. Minullekin Marttinen on vieras ja jotenkin olen tässä syksyllä vierastanut myös tuota kansikuvaa. Nostit teemoja kuitenkin esille aika houkuttelevasti, joten tähän voisin kyllä tarttua... Vai olisikohan liian surullista ja rankkaa minulle?

    VastaaPoista
  7. Joana: Kun et ole ennen lukenut Marttista, niin suosittelen kyllä lukemaan sen Mistä kevät alkaa ensin. Se ei ole liian rankka! Vaikka siinäkin on puhutteleva se tematiikka kyllä.

    Tämän kirjan rankkuus sitten..Siis toisaalta tämä on sellainen herkästi ihon alle menevä, varsinkin jos on yhtään miltään kantilta kokemusta erosta, eroperheessä elämisestä jne. Kirja ei kuitenkaan syyllistä ketään, vaan ennemminkin yrittää ymmärtää vaikkei selviä vastauksia aina saakaan. Elämä kuitenkin jatkuu, on ehkä se sanoma.

    VastaaPoista
  8. Susa, Marttinen on nimenomaan naisten tuntojen tulkki eri ikävaiheissa sekä elämäntilanteissa.

    Tuo kansi tuntuu olevan iso rajanvetäjä, siitä pidetään ja ei.

    Minä eron kokeneena ja nyt erään ystäväni eroa likeltä seuranneena, pidän tätä hyvin todentuntuisena ja omakohtaisesti koettuna kirjana.


    Hyvä arvio: Kiitos!

    VastaaPoista
  9. Sinun ja Leenan ansiosta minuakin on vihdoin alkanut Marttinen kiinnostaa (sanon vihdoin, sillä olen hänen teoksiinsa työyhteyksissä törmännyt jo aiemmin), ja nyt kotihyllyssä odottelee Mistä kevät alkaa -romaani. Aloitan siitä, mutta jos pidän - niin kuin uskon - tulen varmasti lukemaan tämänkin.

    VastaaPoista
  10. Leena: Nimenomaan! Aika harva kotimainen kirjailija pystyy näin hyvin tulkistemaan naisten tuntoja, näin monipuolisesti!

    Karoliina: Odotan suurella mielenkiinnolla, kuinka Mistä kevät alkaa kolahtaa sinuun ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)