Elokuun luetut

Elokuun lukemista vielä osittain verotti heinäkuussa meidän huushollissa alkanut sairastelu. Elokuu oli kuitenkin parempi lukukuu mitä heinäkuu :


Karin Slaughter: Kivun jäljet
Marisha Rasi-Koskinen: Katariina
Khaled Hosseini: Leijapoika
Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä
Helmi Kekkonen: Valinta
Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö
Mia Vänskä: Saattaja

Yhtään huonoa kirjaa en lukenut ja jos antaisin pisteitä lukemilleni kirjoille 1-5 välillä, jokainen kirja ansaitsisi vähintään 3,5 melkein 4, ja osa enemmänkin. Klikkaamalla tuossa ylhäällä listassa kirjan nimeä, pääset lukemaan arvosteluni ko. kirjasta. Listalle melkein ehti myös vielä kesken oleva Diane Chamberlainin uutuus, Saran totuus, mutta en usko ehtiväni huomenna lukea sitä loppuun asti vielä.

Kivun jäljet sekä Saattaja tarjosivat niin psykologista jännitystä kuin perinteistä kauhuakin. Slaughterin Kivun jäljet- teosta odotinkin erityisesti, sillä olen lukenut kaikki aiemmin käännetyt Slaughterit ja tässä kirjassa kohtasivat vihdoin kaksi hänen aiemmista sarjoista tuttua keskeistä henkilöä. Vänskän Saattaja puolestaan tarjosi kotimaisella saralla vahvaa yllätystä, sillä kauhugengre on haastava kirjallisuuden sara ja varsinkin kotimaisen tuotannon sisällä. Saattaja oli ainakin minulle tyylipuhdas lajinsa edustaja, johon tykästyin kovasti. Kesä ilman miehiä puolestaan oli minun ensimmäinen Siri Hustvdetin kirja, ja kirjasta jäikin hyvä jälkimaku, ja aion lukea jossain vaiheessa lisääkin hänen tuotantoaan. Marisha Rasi-Koskisen Katariina oli todella kiehtova, yllättävä psykologinen tarina, joka jäi kutkuttamaan mieltä pitkäksi aikaa. Olen erityisen ihastunut siihen, että kotimaisissa naiskirjailijoissa on tällaisia helmiä. Helmistä puheen ollen, kirjailija Helmi Kekkosen Valinta edustaa ehkä elokuun parhainta lukukokemusta. Kirja on kirjailijan nimen veroinen niin sisällöltään kuin visuaalisen toteutuksen puolesta. Tässä muuten pakko mainita vielä Vänskän Saattajien kansi, se oli hieno myöskin! Khaled Hosseinin Leijapoika voitti blogini sivupalkissa olleen äänestyksen "vanhemmasta kirjasta" ja olinkin jo kovasti odottanut sen lukemista. Rakastin Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa -teosta ja voimakas lukukokemus oli tämäkin.

Hyvin erilaisia kirjoja, kauhusta melkeinpä lyyriseen proosaan. Hyvillä mielin voin siis ottaa syyskuun vastaan ja vaikka luvassa onkin runsas uutuuskirjasato, lupaan ja aion lukea myös vanhempaa tuotantoa, sillä tiedän monen sitä toivovan ja omassa kirjahyllyssä on useampi hyllytaso odottamassa näitä kirjoja. Voisinkin pian pistää pystyyn taas gallupin, minkä vanhemman kirjan luen. Mutta sitä ennen arvotaan, vielä aikaa huomiseen iltaan asti osallistua!