torstai 17. heinäkuuta 2014

Kun sanat eivät riitä


Blogini pitää nyt jonkinlaista paussia, palajan ensi kuussa. Perhepiirissä on surua tällä hetkellä, etten oikein jaksa edes keskittyä lukemaan. Nyt aika siis muun, mutta ensi kuussa tavataan!

maanantai 7. heinäkuuta 2014

4 kiloa kirjoja menee...


Viime viikolla päättyi blogini neljävuotistaipaleen kunniaksi pitämäni arvonta, jossa palkintona oli 4 kilon verran kirjoja voittajalle. Koska oli loppuviikon Turussa, en ehtinyt arpomaan aikomukseni mukaisesti viime viikon lopulla, sillä teitä osallistuja oli aikamoinen määrä ja moni sillä kahdella arvalla. Tovi siis meni tänään arpalappuja kirjoitellessa ja leikatessa ;) Mutta voittaja on nyt arvottu, arpamestarina toimi esikoiseni. 4 kiloa kirjoja menee......


.......Sari - Mrs Agathalle, onnea! Saat valita, haluatko enemmän jännäri&viihdepainotteisen kirjapaketin vaiko laatulukemista. Ilmoitathan valintasi ja yhteystietosi minulle tämän viikon aikana: jarjellajatunteella(At)gmail.com, niin saan ensi viikolla laitettua paketin matkaan.

Kesälomailu jatkuu allekirjoittaneella, huomenna suuntaan kohti kainuuta lasten kera. Saatanpa laitella lukutunnelmia matkalta Twitteriin, jonne pääset seuraaman kirjablogiani tästä linkistä. Ihanaa, aurinkoista viikkoa kaikille teille!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Erik Axl Sund: Unissakulkija

Erik Axl Sund: Unissakulkija
Kustantaja: Otava 2014
Alkuteos: Hungerelden
Suomentanut: Kari Koski
Sivuja: 400
Mistä minulle: Kustantajalta

Ihmisen tappaminen on helppoa. Ongelmat ovat enemmänkin henkisiä, ja niissä lähtökohdat eroavat valtavasti toisistaan. Useimpien ihmisten on ylitettävä melkoinen määrä esteitä. Empatia, omatunto ja harkinta toimivat yleensä esteinä tappavan väkivallan käytölle.
Joillekuille se ei ole sen vaikeampaa kuin maitopurkin avaaminen.

Rikoskomisario Jeanette Kihlberg ei ole saanut edes vielä selvitetyksi vierasmaalaisten lasten murhia kun hän jo joutuu keskelle uusia raakoja murhia, joissa on selviä ritualistisia piirteitä. Mitä syvemmälle murhien selvittämisessä Jeanette joutuu sukeltamaan, sitä kauheammalta kaiken taustalla häilyvä totuus vaikuttaa. Totuus, josta Jeanette ei kuitenkaan saa otetta, vaikka välillä huomaa pohtivansa, että jokin asia lähellä tuntuu niin tutulta. Jeanette törmää vähän väliä tutkinnassa nimeen Victoria Bergman. Kumma kyllä, Victoriasta ei löydy mitään aikaisempaa historiaa ja jos jotain on ollut, se on pyyhitty pois järjestelmistä. Jeanette saa epävirallista apua terapeutti Sofia Zetterlundilta, jolla tosin itselläänkin tuntuu olevan isoja ongelmia tahollaan. Kaikki apu on kuitenkin tarpeen tutkimuksissa, jotka tuntuvat edetessään vievän aina askeleen syvemmälle pahuuden kellariin.

On parempi varastoida viha sisälleen ja antaa sen kasvaa suureksi. Jonakin päivänä hän avaisi kaikki padot ja antaisi liekkien vyöryä yli maailman, ja sinä päivänä hän olisi armoton eikä antaisi anteeksi.

Pahuus on vyörynyt yllemme. Se vaanii kiillotettujen kulissien takana, lähellä. Sen synkät lonkerot kietovat heikoimmat sairaaseen syleilyynsä, josta ei voi selviytyä enää voittajana. Pahuuden siemenet kylvetään viattomiin, jotka jatkavat tahtomattaansa saamansa pahan perinnön jakamista ympärillään, jos ensin itse selviytyvät.

Vuoroin lyödä ja hyväillä, ensin suojella ja sitten tuhota.

Unissakulkija jatkaa suoraan siitä horrorista, kirjallisesta cliffhangerista, johon kirjailijakaksikon Erik Axl Sundin Varistyttö lukijan jätti. Varistyttö tarjoili rankempienkin psykologisten dekkareiden ystäville sellaisen menun, että välillä suorastaan heikotti. Unissakulkija ei ehkä samassa määrin enää shokeeraa, mikä on toki ihan hyvä juttu, liika on liikaa. Nyt mennään kuitenkin pintaa syvemmälle sellaisiin sfääreihin, jossa lukija kuljetetaan ihmisessä syntyvän pahuuden lähteille, sinne mistä kaikki saa alkunsa. Se nostaa pahuuden rinnalle myös kiusaamisen tematiikan sellaisissa mittakaavoissa, että paikoin puistattaa.

Uskallatko sinä tänään, senkin pelkuri? Uskallatko? Uskallatko?
Ei, et uskalla! Sinä et uskalla! Sinä pelkäät liikaa!
Olet säälittävä! Ei ihme ettei kukaan pidä sinusta!

Luin Varistytön maaliskuussa ja vaikka juoni oli yhä mielessä, jouduin Unissakulkijassa tilanteeseen, että tuskailin alussa kun en muistanut kaikkia henkilöitä. Tämä veikin alusta jossain määrin sitä tiettyä tenhoa, imua, jota dekkareissa rakastan. Unissakulkija on niin suoraa jatkoa Varistytölle, ettei se kertaa alkuun aikaisempaa vaan jatkaa samalla sykkeellä, selittelemättä. Tämän vuoksi luulen, että jos olisin lukenut nämä hyvin lähekkäin, ei Unissakulkijan alku olisi ollut minulle niin pirstaleinen lukukokemus. Sitten kuitenkin päästiin vauhtiin ja tarina tuo eteen toinen toistaan karmivampia käänteitä, paikoin jopa hieman kyseenalaistin kaiken uskottavuutta, mutta joku merkillinen taidokas koukku tällä kirjailijakaksikolla on tarinan kerrontaan, sillä viimeisellä kolmanneksella olin jälleen niin lujaa koukussa, että viimeisen sivun käännettyäni huomasin olevani taas jossain pimeyden ytimessä lisää janoten. Ahdistavaa mutta nerokasta. Unissakulkija ei silitä hellästi posken nukkaa, se läväyttää avokämmenelle poskeen jäljen, joka kirvelee pitkään, mutta silti...joku kumma vetovoima siinä on....!

Kurkatkaa myös Leenan , Kristan ja Annikan jutut tästä karmivan trilogian kakkososasta! Edelleenkin korostan, että tämä ei ole herkimmille lukijoille, sen verran ravisutteleva trilogia on kyseessä ja toisaalta myös pakko todeta, että Unissakulkijan maailma avautuu varmastikin kunnolla vain jos on lukenut ensin Varistytön.

PS: Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille, teitä olikin paljon :) Yritän huomenna saada kirjoitettua kaikki arpalaput ja arvottua, mutta pieni EHKÄ-varaus tähän, sillä lomailen jo ;)