sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Omannäköinen elämä -kirja-arvonta


Minulla on nyt itsellä täytettävänä Leena Ståhlberhin ja Marjaana Herlevin tekemä Omannäköinen elämä - Näin teet hyviä valintoja (PS-KUSTANNUS) ja olen siitä aika innoissani! Kirja on suunniteltu erityisesti risteystilanteessa olevalle nuorelle tai aikuiselle ja varsinkin ammatillisiin haaveisiin keskittyen. Kirja testeineen kuitenkin toimii innostavana apuvälineenä ylipäätään elämäntilanteissa, joissa pohditaan elämän suuntaa, punnitaan valintoja, kartoitetaan haaveita. Kirjoitan kirjasta kunnon postauksen vasta kun olen työstänyt sitä enemmän, mutta sillä aikaa onkin kiva arpoa yksi tällainen teos teille lukijoille! Voittajan tiedot toimitan arvonnan jälkeen kustantajalle, joka lähettää kirjan suoraan voittajalle. Arvonta-aika on 19.2.-5.3. klo 24. saakka. Arvontaan osallistut kommentoimalla tähän, miksi juuri sinä haluaisit voittaa kirjan! Mikäli haluat jo tilata kirjan itsellesi, koodilla "Järjellä ja tunteella" saat kirjan edullisesti kirjan omilta nettisivuilta, täältä!

Tässä kirjasta muutamia maistiaisia jo:





torstai 9. helmikuuta 2017

Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät

Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät
Kustantaja: Otava 2017
Kansi: Timo Numminen
Sivuja: 288

Mutta heidän tämä haaveensa oli sama. Ja jolla on, sille annetaan
- Entä jos, Elsa melkein kuiskasi. - Herra kuulee vain sinun rukouksesi. Tai teidän.
- No jospa nyt ei kuitenkaan, Talvi mutristi suutaan.
- Ja miksi me edes rukoillaan, jos Jumala kerran on jo päättänyt antaa meille miehet? Tai sinulle ainakin.
- Elsa, Herra tahtoo että me rukoillaan, kyllä sinä sen tiedät.

Kainuulaisen Elsan elämässä on periaatteessa kaikki hyvin. On hyvät kotiolot ja ystäviä, opiskelupaikka lukiossa. Kuitenkin Elsan sisintä jäytää jokin selittämätön tyhjyys, kaipuu. Elsa ajautuu ystäviensä Miran ja Talvin kanssa helluntaiseurakunnan tapaamisiin ja lumoutuu. Tapaamisten ilmapiiri ja uskossaan vahvojen helluntalaisten tuntemattomilla kielillä puhuminen tekee Elsaan suuren vaikutuksen ja hän kokee löytäneen oman paikkansa. Mira ja Talvi saavat pian oman osansa Jumalan Hengestä ja alkavat puhua kummia kieliä. Elsa jatkoi rukoilemistaan, tahtomistaan, enemmän kuin mitään muuta, mutta oudot uudet sanat, vastatulleet, eivät hänen suustaan tulleetkaan niin vain. Samaan aikaan kun Elsa palavasti kaipaa Hengen tuloa häneenkin, hän pohtii välillä kaiken kokouksissa näkemänsä todellisuutta. Kun Elsan vanhemmat ja isovanhemmat saavat selville missä Elsa vapaa-aikansa viettää, varsinkaan äiti ei riemastu. Kainuun pahimmat sekopäät, jos äidiltä kysytään mielipidettä helluntalaisista. Mutta kun mukaan tulee kevytaskelinen ja pörröpäinen Benjamin, ei Elsa enää välitä siitä, mitä vanhemmat ovat siitä kaikesta mieltä.

Elsan sisällä kutkusi. Olisiko, voisiko olla, että Herra olisi tarkoittanut niin? Saattaisiko olla että hän joka aina pyysi kun muut jo kylpivät lahjoissaan, saisi nyt tämän?

Mutta tuntemattomat ovat Herran tiet, sanotaan...

Vuosia myöhemmin, nuoreksi naiseksi varttunut Elsa on päätynyt osaksi Bogotan kiihkeän vaarallisenakin sykkivää elämänmenoa. Paikallisessa uskovien yhteisössä hän on tavannut Manuelin, joka on pelastunut vuosikausien vankeudesta sissien armoilta. Vuodet viidakossa vankina ovat jättäneet Manueliin vahvat jälkensä, mutta yhdessä asiassa Manuel on vahva; uskossaan. Manuel piirtää Elsan ihoon eläimiä ja hetki hetkeltä he pääsevät lähemmäs toisiaan. Elsan sisällä kuitenkin myrskyää jälleen, eikä hän enää tiedä, mihin ja miksi uskoa. Sitten kuvioihin astuu Santiago, joka näyttää Elsalle, miten voi elää ja tuntea toisinkin kuin Elsa on aina tehnyt. Kauas on juuriltaan Kainuun tyttö päätynyt, mutta löytyyko sielunrauha maailman laitamillakaan?

Oliko se mitä tapahtuisi huomenna, ensilumien aikaan, vuosisadan kuluttua, jo olemassa vai vasta muotoutumassa? Oliko kaikki mahdollista vai ei? Talvi sanoi, ettei sitä auttanut ajatella ja Arvo sanoi ettei se ollut tärkeää, mutta ne olivat väärässä. Ei ollut yhtään kysymystä, joka olisi ollut tärkeämpi. Tämä oli kaikkein tärkein kysymys. Tämä oli ainoa kysymys.

Terhi Törmälehdon Vaikka vuoret järkkyisivät on aihepiiriltään sellainen, joka varmasti herättää keskustelua mediassa; ollaanhan nyt tietyllä tapaa helluntalaisuuden ytimessä. Aihepiiristä saisikin varmasti aika raflaavankin teoksen, mutta Törmälehto on onnistunut toteuttamaan tarinan niin taidokkaasti, ettei siinä ole sijaa paheksunnalle tai muullekaan negatiiviselle. Se ei osoittele tai syyllistä, vaan jotenkin todella realistisen tuntuisesti ja rauhallisesti tarkkailee helluntalaisuutta nuoren Elsan silmin. Välillä ihmetellen, välillä ihastellen. Tulee tunne, ettei olennaista ole se, minkä uskontokunnan ryhmittymä on kyseessä sen sijaan, että keskiöön nousee yksilön kaipuu täyttää sisintänsä jollakin syvemmällä, merkityksellisellä. Vaikka vuoret järkkyisivät on aika vahvasti siksi mielestäni erityisesti nuoren naisen kehitystarina. Tarina jakautuu vuorotellen kahteen osaan, Kainuuseen ja Bogotaan. Jotenkin koin, että nimenomaan Bogotan osiossa ihmiset ja elämä väreineen tulee lähemmäs ja verevämmäksi mitä Kainuun osiossa. Vaikka tarinassa on paljon ihmisiä Elsan ympärillä, on pääpaino selkeästi Elsan mielenmaisemassa.

Vaikka vuoret järkkyisivät on mielestäni erittäin vahva ja valmis esikoisromaani. Törmälehdon teksti soljuu niin luontevasti, pakottamatta alusta loppuun saakka. Vaikka teksti on monin paikoin kaunista, se ei sorru missään vaiheessa liialliseen lyyrisyyteen tai kielellä kikkailuun. Elsan luomat sisäiset kriittiset silmäykset uskovaan tai helluntalaisuuteen Törmälehto toteuttaa sellaisella hienon lempeällä, pienen ironisella otteella, mutta ilman paisuttelua. Pidin tästä esikoisesta ihan valtavan paljon ja jään kyllä kaipaamaan lisää luettavaa kirjailijalta. Ihmettelen kovasti, ellei ole loppuvuodesta kirjapalkintokisoissa mukana. Lisähuomio myös hyvin toteutetusta kannesta, sekä monenlaista symboliikkaa sisällään pitävästä kirjan nimestä.