maanantai 27. tammikuuta 2014

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön
Kustantaja: Wsoy 2014
Sivuja: 269
Mistä minulle: ennakkokappale kustantajalta

Mutta silti hänestä tuntui kuin hän olisi katsonut pajupalloa, jossa risteilivät sen sisään työnnetyt pajunoksat, eikä kukaan saisi palloa purettua, kukaan ei edes haluaisi purkaa sitä. Hän ei ainakaan! Mutta samalla hän tiesi, ettei päässyt enää irti perheen, suvun, piiristä. Että jokin ratkeaisi vielä tavalla tai toisella.

Kaiken keskellä on vanha Niityn metsätila. Paikka joka mustekalan lonkeron tavoin kurottelee niidenkin elämään ja mieliin, ketkä siellä eivät olleet edes asuneet. Kaikki oli saanut alkunsa varmasti paljon aikaisemmin, mutta se merkityksellinen, joka tulisi nyt määrittämään monen elämää, sai alkunsa sodan jälkeisinä vuosina kun nuori Elsi tuli metsätilan emännäksi. Silloin kylvettiin syvään maahan ne siemet, jotka vielä vuosikymmenienkin jälkeen versoivat jotain tummaa, pahaa.

Nykyhetkessä Niityn tilaa asuttaa Elsin toinen tyttäristä, Asta. Asta ei sietäisi enää tilalla muita kävijöitä kuin oman poikansa Roopen, mutta Astan siskon Arjan tytär Hanna ravaa poikansa Niklaksen kanssa Niityssä Astan mielenrauhaa häiriten. Lopullisesti se vähäkin, näennäinen rauha järkkyy kun Roope tuo Niittyyn käymään tyttöystävänsä Teresan. Asta ei ole ainoa, kuka kokee Teresan uhkana, myös Roopen serkku Riikka, Hannan sisko, kytkeytyy Teresaan tavoin, jotka sinetöivät omalta osaltaan tuon pahaa-aavistamattoman nuoren naisen kohtaloa.

Jokaisella heistä on oma tarinansa, niin se eletty kuin se, jonka keskellä he nyt ovat. Arjan ja Astan tarinat saivat alkunsa kauan sitten Niityssä, kun nuoriemäntä Elsi etsi paikkaansa tilan emäntänä, omassa elämässäänkin. Hanna, Riikka ja Roope kukin kamppailevat omien haamujensa kanssa. Hannalla pitäisi kaiken olla hyvin, mutta äidin rooli tuntuu työläältä ja huoli Riikka-siskosta, joka raivoisin runoin purkaa omia demonejaan väsyttää Hannaakin. Roope elää omassa haavemaailmassaan, johon kuuluu Teresakin, joka puolestaan kulkee omia polkujaan. Niin monta tarinaa, monta risteystä ja lopulta kaikki ne limittyvät keskenään. Sukupolvelta toiselle kulkeva kipu ei jätä vieläkään rauhaan. Se ehkä uinuu hetkisen, kunnes jälleen nousee pinnan alta hyökyaallon lailla tuhoten. Onko kenelläkään heistä voimia pysäyttää sitä?

Tutustuin nyt ensimmäistä kertaa Laura Lähteenmäen tuotantoon ja täytyy sanoa, että olen äärimmäisen vaikuttunut. Pidän ns. sukupolvitarinoista, esimerkiksi Riikka Pulkkisen Totta ja Katja Kallion Säkenöivät hetket edustavat sellaisia tarinoita, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen. Lähteenmäen Ikkunat yöhön ei kyllä kalpene yhtään noiden kahden rinnalla, voisin jopa sanoa että se on vielä väkevämpi lukukokemus. Lähteenmäki on onnistunut sisällyttämään yhteen lauseeseen jotain niin rajua, tarinassa merkityksellistä, että se toimii kuin avokämmenellä läimäisynä kasvoille, kun se tallentuu loppupuolella lukijan silmien verkkokalvoille. Ikkunat yöhön on kaikessa runsaudessaan ja rikkaudessaan tarina, joka kestää useammankin lukukerran. Se on ravisutteleva lukukokemus sukupolvelta toiselle siirtyvästä henkisestä traumasta. Vaikuttavaa!

Kuva oli aina kiiltävämpi kuin todellisuus. Ja nyt oli jo todellisuuden vuoro.

Kurkatkaa myös Marian ja Karoliinan kokemukset kirjasta!

Blogistanian parhaat kirjat 2013 -ehdokkaani


Järjellä ja tunteella -blogin ehdokkaat vuoden 2013 Blogistanian Finlandia-, Globalia-, Kuopus-, sekä Tieto -kilpailussa ovat seuraavat:

Blogistanian Finlandia
1.sija eli 3 pistettä Riikka Pelo Jokapäiväinen elämämme
2. sija eli 2 pistettä Pauliina Rauhala Taivaslaulu
3. sija eli 1 piste Pasi I. Jääskeläinen Sielut kulkevat sateessa

Blogistanian Finlandiaa emännöi Sallan lukupäiväkirja-blogin Salla

Blogistanian Globalia
1. sija eli 3 pistettä Jennifer Egan  Sydäntorni
2. sija eli 2 pistettä Marisha Pessl  Yönäytös
3. sija eli 1 piste Hugh Howie Siilo

Blogistanian Globaliaa emännöi Kirjasfääri-blogin Taika

Blogistanian Kuopus
1. sija eli 3 pistettä Katri Kirkkopelto  Molli
2. sija eli 2 pistettä Salla Simukka  Punainen kuin veri

Blogistanian Kuopusta emännöi les!lue! -blogin Reeta

Blogistanian Tieto
1. sija eli 3 pistettä Tölkkidesign

Blogistanian Tietoa emännöi Luetut, lukemattomat-blogin Liisa


lauantai 25. tammikuuta 2014

Katri Kirkkopelto: Molli



Katri Kirkkopelto: Molli ( teksti ja kuvitus)
Kustantaja: Lasten Keskus 2013
Mistä minulle: laina

Vanhassa talossa, villiintyneen puutarhan keskellä asuu ypöyksin pieni otus, Molli. Molli on niin tottunut yksinoloon, että suorastaan järkyttyy kun eräänä päivänä ovelta kuuluu KOP KOP KOP! Kuka kumma oli uskaltanut tulla puutarhan läpi, vaikka Molli oli pystyttänyt sinne selväsanaisia kylttejä: "Älä tule", " Pääsy kielletty"? Tämä oli ennenkuulumatonta!

Oven takana on tietenkin Pikku Sisu, joka oli eksynyt Mollin puutarhan portille ja päättänyt ihan vain kurkata, sillä siellä tuoksui millekäs muulle kuin seikkailulle! Sisun koputeltua tovin, Molli lopulta avaa oven. Närkästynyt Molli tivaa Pikku Sisulta, että eikö tämä osaa lukea. Pikku Sisu säikähtää ja katoaa oven takaa. Aikansa yksin puhistuaan Mollia alkaa kuitenkin kiinnostaa vieras ja hän miettii, josko nyt vaikka päivää sanoisi. Oven takana ei ole kuitenkaan enää ketään. Vähitellen Mollia alkaa harmittaa oma käytös ja hän huomaa olevansa aika yksinäinen. Molli tajuaa, ettei hänelle ole koskaan ollut ystävää, mutta kyllä hänkin sellaisen haluaisi. Ystävyys tuntuu aika merkilliseltä asialta ja Molli päättääkin perehtyä siihen tarkemmin.



Ystävyyttä tutkiessaan Molli oppii monta uutta asiaa: hymy, nauru...mitä ne oikein ovat? Molli tutustuu omiin sukujuuriinsa ja huomaa, että hänen sukunsahan on hapannaamoja täynnä. Ei ihme, jos ei hymy ja nauru luonnistu itsestään Molliltakaan.




Oppiiko Molli hymyilemään, palaako Pikku Sisu ja ennen kaikkea, saako Molli ystävän?

Katri Kirkkopellon Molli on aivan ihana pikku otus!! En muista, milloin käsiini olisi osunut näin hurmaavan kuvituksen omaava lastenkirja. Ja eikä pelkästään kuvitus, myös kirjan tarina ystävyydestä on sekä opettavainen että lämminhenkinen. Minua erityisesti ihastuttaa tuo kuvitus. Kirkkopelto on onnistunut hurjan hienosti piirtämään Mollin hahmoon monia eri tunnetiloja pieninkin vivahtein. Jos voi sanoa, että voi ihastua sydänjuuriaan myöten satukirjahahmoon, niin Molli kyllä pääsi minun sydämeeni, ihana hupakko! Kirjan tarina ja kuvitus vetosivat molemmat erityisesti kuopukseeni. Esikoinenkin kyllä kuunteli kiinnostuneena kun luin kirjaa. Ihana Molli!




torstai 23. tammikuuta 2014

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Kustantaja: Teos 2013
Kansi: Camilla Pentti
Mistä minulle: oma ostos
Sivuja: 525

Ei kukkaa voinut syyttää siitä, että onni jota se koetti kannatella oksissaan oli sekin jotenkin vino ja rujo.

On loppukesä vuonna 1923 ja venäläinen runoilija, Marina Tsvetajeva on ristiriitaisin mielin. Hän on miehensä Serjozan painostuksesta suostunut lähettämään tyttärensä Ariadnan, Aljan, muualle kouluun, pois omalaatuisen äidin huomasta. Vielä ennen Aljan lähtöä on kuitenkin lunastettava lupaus tyttärelle retkestä vanhalle linnalle. Retkelle mukaan lyöttäytyy vieras mies, Serjozan sotilastoveri, minskiläinen. Retkipäivän aikana yllättävä ukkonen ei ole ainoa myrsky, joka myllertää, sillä myös Marinan mielessä käy kova aallokko.

Ajattele, uusi alku, ilman lasta, ilman miestä, koko maailma yksin syliin otettavaksi, hän olisi ennen sanonut itselleen, tai jos olisi löytänyt sellaisen ystävättären, joka olisi voinut niin sanoa, nämä sanat olisi lausuttu. Mutta juuri se oli niin hirvittävää, sitä ei halunnut edes ajatella, ei sitä miten jatkaisi siitä eteenpäin. Mikään ei olisi enää samalla tavoin.

16 vuotta myöhemmin Aljan vartuttua nuoreksi naiseksi, kantaa hän jo itse sisällään uutta elämää kohdussaan. Vallankumouksen vuodet ovat kuljettaneet perhettä Prahaan ja Pariisiinkin, yhdistäen ja myös erottaen. Vuonna 1939 he ovat kaikki jälleen palanneet tahoillaan Moskovaan. Alja on seurannut isänsä jalanjälkiä ja toimii Neuvostoliiton salaisen poliisin hyväksi. Toisin kuin Marina, Alja uskoo vakaasti järjestelmään ja haluaa tulla entistä paremmaksi neuvostoihmiseksi. Kuluneet vuodet ovat repineet liian ison railon äidin ja tyttären välille. Tuona varhaisena kesänä vuonna 1923 Marina vielä uskoi, että vaikka lähettäisi tyttärensä toisaalle, razluka, yhteys erossa, heidän välillään säilyisi. Kuluneet vuodet opettivat toisin. Lopulta, toisen maailmansodan jo kolkutellessa ovella ja Stalinin vainojen voimistuessa he joutuvat jälleen eroon toisistaan. Mutta kuka on se, kenen uskoa eniten koetellaan? Onko jokapäiväinen elämämme se, joka erottaa vai yhdistää?

Kaksi viikkoa se otti. Nimittäin oman jokapäiväisen elämäni ohella antautua Riikka Pelon Finlandian voittaneeseen teokseen. Kirja on odottanut hyllyssäni kesästä saakka, mutta pääasiassa vain ylistäviä arvosteluja ja juttuja kirjasta luettuani päätin vielä odottaa. Toisaalta moni sanoi, että kirjan alku varsinkin on haasteellinen ja vaatii aikaa, keskittymistä. En halunnut loppuvuoden kovan työsuman keskellä siksi pilata lukukokemusta, etten jaksaisi keskittyä tarpeeksi. Pelon teos sai siis odottaa. Toisaalta eivät kaikki ole ihastuneet Jokapäiväiseen elämäämme. Osa on kyllä tunnistanut ja allekirjoittanut kirjan ansiot, mutta silti todennut ettei lukukokemus muodostunut huikeaksi, jopa päinvastoin! Voisi siis sanoa, että kun vihdoin pääsin kirjan äärelle, olin jännittynyt. Osasin odottaa laadukasta, haastavaakin proosaa, mutta rakastuin kirjaan jo ensi sivuilta. Vaikka toki tunnistin runsaan kielen, rikkaan tarinan ja henkilömiljöön, en kokenut sitä alussakaan liian raskaana. Toki Jokapäiväinen elämämme vaatii, korjaan; ansaitsee lukijan keskittymisen! Sen varmaankin voi lukea puolihuolimattomasti, silmäillen, mutta se on kyllä vääryys tätä teosta kohtaan.

Viime vuosina minulla on herännyt vahva kiinnostus venäläiseen kirjallisuuteen, liekö johtuen varttikarjalaisista juuristani, tiedä häntä. Runoilija Marina Tsvetajevan ja hänen tyttärensä tarina kiinnosti jo lähtöjäänkin, vaikka toki teos on kaunokirjallinen tarina heistä. Minulle se kuitenkin oli jotenkin niin tosi, verevä. Luin kirjaa, pitkälti kyllä muusta elämästä johtuen, pätkissä, kuitenkin ahmien ja aina vähän kuin läkähtyen, hyvällä tavalla. Jokapäiväinen elämämme ei ole mielestäni mikään varsinainen Venäjä-kuvaus vaikka Stalinin vainon ajat toimivat niin merkittävänä näyttämönä tarinalle. Se on ennen kaikkea äiti- tytär -kuvaus, jonka voisi sijoittaa monilta osin tähänkin päivään. Äitien ja tytärten moninaiset välit ovat usein raastavat, kivuliaatkin. Samaan aikaan se on kuvitteellinen kurkistus yhden merkittävän venäläisrunoilijan sekä hänen tyttärensä mieleen.

Pelon teoksesta on sanottu monissa blogeissa jo niin paljon. Leena Lumin blogijuttu kokoaa jälleen kerran hienosti yhteen lukuisat blogijutut, joten klikatkaahan sinnekin! Minulla tämä muodostui sen verran järisyttäväksi kokemukseksi, että ei ole vaikea veikata, mikä keikkuu minun Blogistanian Finlandia -ehdokaslistani kärjessä tulevana maanantaina.

PS: Joulupostauksessani lupasin kommentoijien kesken arpoa pienen yllärin, se oli minulta tyystin unohtunut, mutta ei hätää, vielä ehdin ;) Niinpä kommentoijien kesken suoritin arvonnan ja pieni ylläri lähtee....kommentoijalle nimimerkillä Anni:
"Ylpeys ja ennakkoluulo! Tuo uusi painos on vain niin upea....
Ihana postaus muutenkin kaikessa lyhykäisyydessään, toivotan oikein ihanaa joulunaikaa
!"

Laitatko Anni minulle yhteystietosi meilitse: jarjellajatunteella(at)gmail.com

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Seitsemän sarja -haasteen voittajat


Pistin pystyyn reilu vuosi sitten sarjakuvahaasteen, jossa lupasin arpoa haasteen suorittaneiden kesken 30 euron arvoisen lahjakortin sekä osallistuneiden kesken vielä sarjakuvapalkinnon. Lämmin kiitos kaikille haasteeseen osallistuneille, teitä oli laskujeni mukaan 14 jotka suorittivat/ ilmoittivat osallistumisensa!

Norkku
Salka
Tintti
Olga
Linnea
Pekka
Jokke
Velma
Maija
tohveli
hdcanis
Jonna
Satu
Katri

30 euron arvoinen lahjakortti menee......Jokelle, onnea!!! Ja sarjakuvapalkinto puolestaan lähtee.......Olgalle, onnea! Ilmoitattehan minulle ensi viikon aikana yhteystietonne: jarjellajatunteella(AT)gmail.com, niin laitan palkinnot tulemaan kunhan ehdin postiin :)

Oma suoriutumiseni niin tässä kuin muiden haasteissa joihin otin osaa, oli aika laimeaa, mutta kuten olen aikaisemminkin todennut: lukemisen suunnittelu on ihanaa, mutta usein kuitenkin huomaan päätyväni ihan toisaalle mitä suunnittelin ;) Omasta hyllystä löytyy kuitenkin nyt sarjakuvia enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja tänä vuonna toivonkin ehtiväni monen pariin.


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Tölkkidesign

Tölkkidesign
Toimittanut Seija Saarinen
Kustantaja: Paasilinna 2013
Tekijät:
Anu Lahti
Eija-Sinikka Rautajuuri
Katri Luttinen
Kirsi-Marja Kulmala
Leena Leppänen
Marjut Suominen
Marja-Liisa Varjonen
Riina Lampinen
Seija Lindholm
Seija Saarinen
                               

"Tölkkidesign villitsee!", kirkuvat lehtien lööpit ja työpaikoillakin jo kahvipöytäkeskusteluissa saattaa vilistä "nipsut ja klipsut". Pullonpalautusautomaatilla vieressä seisova tölkkien palauttaja katselee automaattiin syöttämiäsi tölkkejä himoiten. Kadulla kävelevä rouva huomaa tienlaidassa tyhjän tölkin, nappaa sen nopeasti käteensä hetkeksi ja laittaakin takaisin. Mistä oikein on kysymys? No tietenkin yhdestä, sanoisinko jopa mainioimmasta ja nerokkaimmasta kierrätystuunausideasta; tölkkidesignista! Nipsuista, eli juomatölkkien avausrenkaista voi tehdä niin hauskoja koruja kuin käyttöesineitäkin, vain mielikuvitus rajana. Juomatölkkien nipsut kun ovat myös nikkelittömiä, mikä on nikkeliallergisille merkityksellinen asia esimerkiksi korua pitäessä.

Kahvipussin uusi ulottuvuus -kirjan tehnyt Seija Saarinen oli nähnyt joskus nipsuista tehtyjä tuotteita ja asia oli jäänyt itämään hänen mieleensä. Kun Saarisen poika oli tehnyt nipsuista ketjun, oli Saarisen mielessä syntynyt idea kirjasta nipsuista. Saarinen on saanut kirjan teon äärelle kattavan joukon nipsuista askartelevia naisia, yhteensä Saarisen lisäksi yhdeksän nipsuaskartelijaa. Hienoa, että tämän aiheen ensimmäisessä kirjajulkaisussa on hyödynnettykin asiantuntemusta niin laajalta kantilta, nipsuista kun voi todellakin tehdä niin monenlaisia juttuja.

Alkusanojen ja kiitosten jälkeen mennään heti asiaan, eli työvälineisiin. Tiivistettynä nipsuilussa pärjää riittävän nipsumäärän lisäksi sopivalla langalla, virkkuukoukulla sekä pihdeillä ja sivuleikkureilla. Kirjassa esitellään myös laajasti erilaisia materiaaleja, joita voi hyödyntää nipsuiluissa, esimerkiksi vetoketjuja, nappeja ja vaikka lampunvarjostimia. Alussa käydään myös läpi tarvittavat solmut ja sitten aletaankin käydä läpi virkkausmenetelmiä monien kuvien kera, joiden avulla todellakin käsitöitä ennen tekemättömänkin pitäisi päästä jyvälle ideasta! Ohjeiden jälkeen alkaakin puolestaan upea kattaus erilaisia ohjeita mitä mielikuvituksellisempiin ideoihin nipsuista!

Minähän rakastan ns. tuunausta monessa eri muodossaan. Pelastelen kirpputoreilta rähjäisiä pieniä yksilöitä, joita sitten laitan uuteen uskoon. Viimeisimpiä projekteja on ollut tuunata vanha pieni valkoinen pöytälaatikosto. Maalasin sen kiiltävällä mustalla ja laitoin kivat vintage-henkiset vetimet vanhojen tilalle, johan tuli komea! Jonkun vanha laudoista tehty levy päätyi seinälleni ns. tauluksi koristeineen. Vanhat navetan ikkunanpokat puolestaan muuntuivat ensin ison valokuvajulisteen kera näkymäksi seinälle ja sittemmin liitutauluksi. Roskiksesta pilkistäneet vanhat, ruostuneet, metalliset mutta kauniin koristeiset kukkalaatikkotelineet muuttuivat kermanvalkoisiksi ja saivat sisälleen ruukut kukkineen. Vanhan paidan napit päätyivät puolestaan tekemiini korttehin. Monesti kirpputoreja kierrellessäni mietin vähän väliä silmiini osuvista jutuista, että "mitähän tuostakin voisi tuunata?" Voitte siis uskoa, millaisen sisäisen palon tämä tuunausidea ja itse kirja minussa herättivät. Jostain niin sinällään hyödyttömästä ja yllättävästä asiasta kuin juomatölkin avausrenkaasta voi tehdä oikeasti vaikka mitä! Eilen illalla sitten vihdoin ja viimein pääsin kokeilemaan nipsuilua ja tässä on tulos:



Tein kerrokset vähän eri tavalla keskenään, mutta halusin nimenomaan kokeilla miten nipsut yhdistyvät noin keskenään, sillä aion tehdä jonkun todella päheän rannekorun itselle ja monelle ystävällekin lahjaksi. Ja ei se kuulkaa ollut vaikeaa kun oikeasti malttoi lukea ohjeet JA kuva kuvalta perehtyä niihin. Kun hoksaa miten virkataan nipsut yhteen, siitä se sitten lähtee. Sanoisin, että haasteellisinta nipsuilussa on saada kerättyä nipsuja niin paljon, että pääsee toteuttamaan kaikkia kivoja ideoita. Olen jo viime syksynä huhuillut nipsuja lähipiiristä, mutta aika pienet nipsuvarastot minulla vielä valitettavasti on. Kivointa kuitenkin on se, että jo kuudesta nipsusta saa tehtyä hienon kukan, jota voi käyttää vaikka avaimenperässä, koruna, laukussa koristeena jne. Pakko todeta, että minä olen todellakin hurahtanut nipsuiluun!!

PS: En ole unohtanut Sarjis-haasteeni arvontaa, sairastuin tällä viikolla ja aikataulut ovat siksi menneet uusiksi, joten joutunette vielä muutaman päivän odottelemaan että saan arvonnan tehtyä ja postauksen :)

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Hugh Howey: Siilo

Hugh Howey: Siilo
Kustantaja: Like 2013
Alkuteos: Wool (2013)
Suomentanut: Einari Aaltonen
Sivuja: 573
Mistä minulle: Oma ostos

Solo osoitti Juliettea. Sitten omaa rintaansa. " Me olemme jyviä", mies sanoi. " Tämä on siilo. Meidät laitettiin tänne pahan päivän varalle."
" Ketkä ? Ketkä laittoivat meidät tänne? Minkä pahan päivän varalle?"
Solo hymähti." Mutta se meni mönkään." Mies pudisti päätään, sitten hän istahti lattialle ja tihrusti kookkaan kirjan kuvia. " Jyviä ei voi jättää näin pitkäksi aikaa oman onnensa nojaan", hän sanoi. " Tällä tavalla pimeään. Ei."

Tuntemamme maailma on tuhoutunut jättäen jälkeensä vain jättimäisen siilon, jonne ihmiskunnan viimeiset rippeet ovat muodostaneet oman pienen yhteiskuntansa. Yli satakerroksinen portaikkokompleksi muodostaa tarkoin hallitun oman maailmansa, jossa jokainen tietää paikkansa ja tehtävänsä. Harva kuitenkaan tietää, miten maailma tuhoutui ja miten siilon ensimmäiset asukkaat aikanaan sinne päätyivät. Ne tiedot kuuluvat asioihin, joista ei siilossa puhuta, joita ei kyseenalaisteta. Yksikin väärä, siilon järjestyksen tai ylipäätään olemassaolonkin kyseenalaista sana, ja edessä saattoi olla varma kuolema, puhdistustuomio. Kaikki toiminta tähtää vain siihen, että siilo asukkaineen pysyy tiukasti hallinnassa ja elämä jatkuu. Siilo jakautuu kolmeen osaan, joista ylimmässä asuvat ns. paremmat ihmiset, jotka pääsevät nauttimaan muiden siilolaisten aherruksesta mm. hyvän ruoan sekä sinällään ruman mutta kuitenkin halutun ulkonäkymän merkeissä. Keskitasolla puolestaan aherretaan mm. viljelyn ja ruoan tuottamisen parissa, ja siellä sijaitsee myös IT-osasto, josta käsin hallittiin monia siilon asioita, myös pelottavan puhdistustuomion täytäntöönpanemista. Siilon pohjalla, ns. syvätasolla pidetään huolta siitä, että koneistot pysyvät käynnissä, öljyä riittää. Mustine kynnenalusineen syvätasolaiset saattoivat vain kuvitella ylätason ihmisten arjesta. Siilon jättimäisen, kerrostuneen maailman järjestystä ylläpitämään on valittu aikanaan pormestari Jahns, joka onkin suoriutunut moitteettomasti tehtävässään. Nyt kuitenkin Jahns on hankalan tehtävän edessä, sillä aikaisempi seriffi, Holston, oli vaimonsa tavoin päätynyt puhdistustuomion myötä kuolemaan; jälleen yhdeksi ikävistä näyistä ylätason ikkunoista. IT-osastolla on oma ehdotuksensa Holstonin tilalle, mutta Jahnsilla on omat syynsä valita tehtävään kaikkien yllätykseksi syvätasolainen, mekaanikkonainen Juliette. Lannistumaton, rehellinen ja lahjomaton Juliette, Jules, joutuukin syvätason pimeästä, koneiden paukkeen täyttämästä maailmastaan keskelle jotain sellaista, mikä järkyttää ja ravistelee siilolaisten elämää, kyseenalaisten lopulta kaiken.

Hänen saappaansa sujahti ulos raosta, ja sitä seurasi toinen. Sitten Juliette astui maailmaan ja aikoi vakaasti jättää sen omilla ehdoillaan. Hän näki sen ensimmäistä kertaa omilla silmillään, ja vaikka niiden edessä olikin pieni, kahdeksaan tuumaa leveä ja kaksi tuumaa korkea ruutu, yhtäkkiä kaikki valkeni hänelle.

Hugh Howeyn Siilo herätti kiinnostukseni heti sen ilmestyttyä ja hankinkin sen aika pian hyllyyni. Loppuvuoden työkiireiden myötä olen säästellyt erityisesti muutamia kirjoja tähän jo rauhallisempaan joulun ja vuodenvaihteen aikaan, Siilo oli yksi niistä. Siilon syntyhistoria on aika kiehtova, sillä alunperinhän Howie julkaisi Siilon vain sähköisessä muodossa ja novelleina. Valtavan suosion saanut Siilo päätyi kuitenkin mm. meidän käännöskirjamarkkinoille lukijoita ihastuttamaan. Siiloa on verrattu mediassa Collinsin Nälkäpeliin. Tietyllä tapaahan niissä on paljonkin samaa tunnelmaa, molemmat ovat vahvoja dystopioita, tarinoita henkiinjäämistaisteluista. Pidin Nälkäpelistä todella paljon ja Siilo ei senkään suhteen tee poikkeusta. Sanoisin silti, että Siilo on Nälkäpelin älykkäämpi isoveli. Howien luoma maailma Siilosta ja sen ihmisistä on niin tarkkanäköinen ja älykäs, että sitä lukiessa ei voi olla vaikuttumatta. Tällaiset ns. suljetun tilan tarinat osuvat ainakin minun lukuhermoon lujaa. Ja kun siihen lisätään vielä dystopian luonteenomaisuus, ollaan aika täydellisen genrensä edustajan äärellä. Siinä missä itse siilo on kerrostunut, on myös tarina sitä. Hyvin erilaiset, kehittyvätkin henkilöhahmot luovat tarinaan oman vahvan sävyn yhdistettynä jännittävään tarinaan, yhdenlaiseen versioon tulevaisuuden uhkakuvista. Ei Siilo ihan "virheetön" toki lukukokemuksena ollut minulle, paikoin koin yhden ns. rakkaustarinan vähän pateettisena lisänä, mutta kokonaisuudessa se oli lopulta vain pieni pisara. Toisaalta taas toisen parin kohdalla tuo tunteellisuus oli luontevaa, uskottavaa ja aika ihanaakin. Kaiken kaikkiaan siilo tarjosi minulle äärimmäisen nautinnollisen, jännittävän ja sykettäkin nostavan lukukokemuksen!

Siilosta lisää juttua esimerkiksi Pihin naisen elämää- blogissa, josta löytyy lisää linkkejä muiden bloggaajien Siilo-postauksiin!

PS: Kiitokset kaikille Seitsemän sarja -sarjishaasteeseen osallistuneille! Kaikkien haasteen suorittaneiden/postaukseen siitä tuloksensa/linkin 31.12 jättäneiden kesken arvon ensi viikolla 30e arvoisen kirjakauppalahjakortin, joka todellakin menee siis omasta pussistani ;) Lisäksi arvon osallistuneiden/siitä postaukseen ilmoittaneiden kesken sarjakuvapalkinnon.

Tarkoitus olisi myös piakkoin pistää pakettiin lukuvuotta 2013 ja kohtahan meillä on tulossa omat kirjabloggaajien Finlandiat/Globaliat jne myöskin. Työtahti ainakin nyt loppuvuoteen verrattuna helpottaa, joten luvassa myös useammin postauksia luetuista kirjoistakin.